Hei! En toki halua vähätellä ketään, enkä muutenkaan sano tätä ärsyttääkseni ketään... Mutta, minä olen ain aollut lapseni kanssa yksin, siis lapsen isä ei ole ollut koskaan kuvioissa. Ja meillä elämä on ollut todella mukavaa ja helppoa, ihan kaksin, minä ja tyttöni. Lapsi on nyt vuoden vanha ja todella temperamenttinen, meillä on myös heräilty välillä yöt jopa puolen tunnin / tunnin välein, silti tuntuu elämämme helpolta.Jaksan siivota ja laittaa ruokaa, laittautua ja ulkoilla joka päivä, ja useimmiten teen kaiken hymy huulilla :)
Jotenkin ajattelen sen johtuvan ihan siitä asenteesta kun on aina tiennyt joutuvansa kohtaamaan kaiken ( koliikit ja hampaiden tulot, yövalvomiset yms. ) yksin. Onnellisesti yksin :)
Mie vaan
Jotenkin ajattelen sen johtuvan ihan siitä asenteesta kun on aina tiennyt joutuvansa kohtaamaan kaiken ( koliikit ja hampaiden tulot, yövalvomiset yms. ) yksin. Onnellisesti yksin :)
Mie vaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä juttu! Mukava lukea tällä palstalla välillä positiivisia asioita pienten lasten vanhemmuudesta.
Minulla on 2-vuotias poika, ja isä on ollut kuvioissa alusta asti. Tosi paljon täällä kirjoitellaan siitä, että ei jakseta olla lapsen kanssa, mies ei tee mitään muuta kuin juo eikä ole lapsensa kanssa yms yms.
Meillä mies oli juuri tuollainen lapsen ollessa vauva. Minä tein kaiken, ihan kaiken. Kertaakaan mies ei yöllä herännyt, vaikka vauva huusi välillä aamun saakka. Mies kävi kuitenkin töissä ja toi meille leivän pöytään. Hyvin ollaan jaksettu. Välillä silmäpussit oli vähän suuremmat ja välillä pienemmät :) Silti jaksoin käydä vaunulenkillä, kaupassa, tehdä ruokaa, siivota, leikkiä ja tehdä siis kaikkea "normaalia". Laittautuakin jaksoin melkein joka päivä :)
Lapset ovat kuitenkin niin ihania ja viattomia. Itse olen mieheni kanssa lapsen halunnut, ja nyt haluan pitää lapsestani hyvää huolta ja turvata hänen elämänsä alkutaipaleen. Miehenikin on muuttunut tässä matkan varrella. Hän osallistuu kaikintavoin lapsen jokapäiväiseen elämään. Kotitöitä hän ei niin aktiivisesti tee, joten ne jäävät minulle :) Mutta saan tehdä kotityöt rauhassa, koska mies leikkii sen aikaa lapsen kanssa.
Osaan nauttia elämän pienistä iloista :) En vaadi (enkä halua) koko ajan suuria rakkauden tunnustuksia, tai kukkakimppuja mieheltä. Minä nautin jo siitä että hän (edes joskus) vie likaiset sukat itse pyykkikoppaan. Ja siitä että hän hoitaa ja rakastaa lastaan.
Paljon jaksamisia sinulle Mie vaan, ja nautitaan kesästä lasten kanssa! :)
Juuri tulin tänne sen takia, kun piti ihmisiltä kysellä kuinka pärjäävät ilman isää. Tai oikeastaan onko väärin jos tietoisesti hankkii lapsen yksin? Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Hirveä vauva kuume ollut jo kauan, mutta varteenotettavia isäehdokkaita ei tunnu löytyvän. Kunnollisia kyllä, mut ei niitä jotka haluisivat lapsia myös. Onko kokemuksia isättä kasvaneista lapsista? Onko tullut sen takia ongelmia? Ja onko joku kenties moraalisesti tätä vastaan? Mutta ihanaa kuulla että sulla menee hyvin ja nautit olosta lapsen kanssa, juuri tuohon tilanteeseen itsekin toivon vielä pääseväni :)