Tällä palstalla on ilmeisesti enemmistö naisia, mutta ei sen väliä... Olen kohta 20 vuotias nuori ja ollut ala-aste ikäisestä asti ylilihava. 100 kiloa ylittyi jo joskus 6. luokalla. lihominen jatkui läpi yläasteen ja lukion. Ulkonäköni takia en ole koskaan uskaltanut lähestyä vastakkaista sukupuolta vaikka tunteet ovat olleet vähintään yhtä voimakkaita kuin "tavallisillakin" nuorilla. Olin esimerkiksi "ihastunut" erääseen tyttöön noin 5 vuotta eikä hän koskaan saanut tietää tunteistani. Lukiossa oli sama juttu ja sydämeni särkyi kun en uskaltanut kertoa tunteistani eräälle tytölle jota tuskin näen enää koskaan. Noin vuosi sitten YO-juhlieni aikoihin painoin yli 160 kiloa (pituus 178cm). Aloin kuitenkin pikkuhiljaa vähentää syömistä ja tämän vuoden puolella aloitin lenkkeilyn. Tällä hetkellä painoni on vähän alle 130 kiloa ja pikkuhiljaa menossa alaspäin. Lihavuus on eniten vaikuttanut itsetuntooni ja itseluottamukseeni joita olen yrittänyt rakentaa pikkuhiljaa uudelleen. Tosin työ on vielä kesken enkä vielä tänä päivänäkään ole mielelläni ihmisten ilmoilla. Sisimmässäni haluaisin, mutta pelkään yhä liikaa mitä ihmiset ajattelevat minusta. Viime aikoina olen miettinyt miten ihanaa olisikin jos minullekkin löytyisi joku mukava tyttö kainaloon. Rohkeuteni puute vaikeuttaa kuitenkin asiaa huomattavasti. Jos en olisi alkanut laihduttaa olisin todennäköisesti tällä hetkellä syvästi masentunut ja eristäytynyt muusta maailmasta. Haluaisin viestittää muille yhtä vaikean lihavuuden kanssa painiville, etenkin nuorille, kuinka äärimmäisen vaikeasta tilanteesta ja pohjattoman yksinäisyyden kuilun partaalta voi kääntää elämänsä pikkuhiljaa ylöspäin. Töitä ja sitoutumista se tosin vaatii. Nostan hattua kaikille lihaville ihmisille jotka ovat pystyneet elämään elämäänsä täysipainoisesti ja onnellisena kiloistaan huolimatta tai jopa niistä nauttien :). Minulle se oli mahdotonta ja siksi päätin toimia. Kiitos juuri sinulle joka jaksoit lukea tarinan loppuun asti ja muista että "kauneus voi olla myös sisäistä kauneutta".
Eräs pieni tarina...
sauerman
8872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja onnea kun olet 30 kiloa karistanut itsestäsi.
Liikalihavuus on terveysriski ja tiedät sen kyllä. Vähitellen painosi tippuu kun olet noin paljon jo keventynyt. Sulle hattua nostan, en niille, jotka ovat sinut liikaläskiensä kanssa. En tarkoita lievästi lihavia vaan selvästi ylipainoisia. Ota tavoitteeksi ensi kesä ja hidas painonpudotus ja harrastamasi kuntoilu. Kiinteydyt vaikkei paino enää yhtä rajusti laskekaan ja saat rutkasti lisää itseluottamusta, tsemppiä!
Olipahan typerä kommentti. Aivan kuin ihmisarvo riippuisi läskin määrästä. Mikäpä sinä olet hattuja nostelemaan tai olemaan nostamatta kenellekään, ja täten arvioimaan ihmisten erilaisia henkisiä arvoja?
Minä toivon, että jokainen pyrkii sinuiksi itsensä kanssa, painostaan tai ulkoisesta olemuksestaan riippumatta. Työtä se usein vaatii (siis ihan oikeasti, _työtä_, ei sekään tule ilmaiseksi). Ihmisarvo, henkinen persoonallisuus, älykkyys ym. eivät riipu ulkoisesta olemuksesta millään lailla.
Siinä vaiheessa, kun on sinut itsensä kanssa, myös laihduttaminen on huomattavasti helpompaa. Laihdutuksenkin pitäisi lähteä siitä näkökulmasta, missä oma vointi on parempi ja terveydelle otollisempi - ei siitä, mitä kuvittelee _ympäristön_ odottavan ulkoisesta olemuksesta.
Aloittajalle; olet tehnyt hienoa työtä ja olen puolestasi todella iloinen! Nimenomaan siksi, että voit itse paremmin. Nauti elämästäsi, se on ainutkertainen. Ole rohkeasti oma itsesi, älä anna painosi hallita sinua ja lukita sinua neljän seinän sisään. Hyvä olo ruokkii itse itseään, ja laihtuminen edistyy kuin itsestään.
Et ole tielläsi lainkaan yksin, meitä ylipainoisia on kaiken ikäisiä, ja monet me olemme samoja ajatuksia läpi käyneitä. Painon ei pidä antaa lannistaa eikä painon takia kuvitella, että on ihmisenä epäkelpo, tai sopimaton rakkauden kohteeksi. Ikäisiäsi nuoria on täälläkin monia, liity heidän ryhmäänsä!
Jatka vain kuntoilua ja painonpudotusta:)Ja hyvinhän se on mennyt. Ja rohkeasti vain ihmisten ilmoille, ei se lihavuus ole syy olla elämättä. Toiset häpeävät isoa nenäänsä tai akne-ihoaan. Itse olen ollut kammottavan ujo koko pienen elämäni ajan, eivätkä minunkaan yläaste/lukioihastukset koskaan saaneet tietää tunteistani. Olet varmasti hieno ihminen, ja 20-vuotiaana sinulla on vielä koko elämä edessä, kyllä se rakkauskin sieltä tulee kun on tullakseen.
Ensinnäkin, ONNITTELUT hienosta suorituksesta!
Olet mielestäni rohkea nuorimies, kun kerroit tarinasi täällä meille kaikille.
Olet erittäin hyvällä tiellä kohti parempaa, terveellisempää ja pitempää elämää. Jatka samaan malliin. Kun saat toiset 30 kiloa pois, näytät varmasti komealta nuorelta mieheltä!
Lähde silti reippasti jo nyt ihmisten ilmoille ja tutustu ihmisiin, myös niihin tyttöihin rohkeasti.
Elä anna minkään tai kenenkään lannistaa onnistumistasi! Sinä olet itsellesi tärkein!
Ja jos pieniä repsahduksia tulee, sivuuta ne tosta vaan ja jatka uudelleen! Se on tärkeintä painonpudotuksessa.
Aivan mielettömän hienosti olet saanut painoa pudotettua, onnittelut ja tsemppiä jatkoon.
Vaikutat oikein fiksulta nuorelta mieheltä, joten ihan varmasti sinä vielä sen kivan tytön löydät kainaloosi =) Usko pois. Olet vielä niin nuorikin, että ennätät vielä elämässäsi vaikka mitä.
Kaikkea hyvää sinun elämääsi ja tahdonlujuutta projektiin!
sinulle 30 kilon painonpudotuksestasi. Vaikutat todella fiksulta nuorelta mieheltä. Kaikki eivät tajua ruveta laihduttamaan, jos ylipainoa on paljon.
Tsemppiä sinulle laihdutuksessasi jatkossakin, ja muista painonpudotus on pitkäkestoinen projekti. Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä elämääsi.
Aikasen tuttua huttua... Olin vimeksi normaalipainoinen varmaan 11-vuotiaana. Siitä lähti paha alamäki; 100 kiloa vaaka näytti 4 vuotta myöhemmin ja pahimmillani painoa oli 135 kg. Nuoruusvuodet tuli aikalailla vietettyä neljän seinän sisällä, omasta ja ehkä vähän muidenkin tahdosta. Tiedän kuinka vaikeaa on löytää itsestään voimia lähteä ihmisten ilmoille mutta nykyään käyn jo juhlimassa muiden seurassa ja perse pyörii siinä kuin laihoillakin... Ü Onnekseni olen löytänyt ihmisiä jotka eivät välitä ulkoisesta minästäni ja ovat oikeasti ystäviäni, koska juuri päinvastaista olen koko elämäni kokenut. Siksi onkin vähän vaikeaa luottaa ihmisten vilpittömyyteen. Nyt olen saanut pudotettua 25 kg ja tuntuu jo suorastaan normaalipainoiselta! Tiedän että matkaa siihen "normaaliin" vielä on ja urakka jatkuu varmaan koko elämän.
Onnittelut painonpudotuksesta ja yritä vain muistaa (vaikka se ajoittain vaikeaa onkin) että itsellesi elämää elät, älä välitä muiden arvosteluista!
Hei! Et usko kuinka lohdullista oli lukea tuota sinun kirjoitustasi. On jotenkin aika helpottavaa tietää, että on sentään joku muukin joka on joskus ollut tässä samassa tilanteessa. Murehtinut näitä samoja asioita.
Itse olen suunnilleen samanikäinen kuin sinäkin, ja tuota painoa on tällä hetkellä noin 158 kg. Pituutta on 174 cm. Painavimmillaan olen painanut 168 kg, mutta tuo paino heittelee usein tuon 10 kilon verran. Ja minäkin olen siis miespuolinen.
Kun luin tuota sinun kertomustasi niin huomasin monia yhtäläisyyksiä oman elämäni kanssa. Heikko itsetunto, ei ainuttakaan tyttöystävää, yksinäisyyttä. Minä en vain ole vielä koskaan onnistunut saamaan itseäni laihduttamaan. Jotenkin tämä oma suhtautuminen tähän ylipainoon on niin ristiriitaista.
Olisi niin monta asiaa joista haluaisin kysyä sinulta tarkemmin. Miten sinuun esimerkiksi suhtauduttiin kouluaikoina? Oliko sinulla kavereita? Kiusattiinko sinua? Mistä syystä arvelet lihomisen johtuneen? Oletko saanut mistään tukea laihduttamiseen? Mikä oli se asia joka sai sinut lopulta laihduttamaan? jne. Jos vain viitsit, niin kerro vähän laajemmin näistä omista kokemuksistasi.
Toivottavasti et tykkää huonoa kun kyselen kaikkea tuollaista. Ei tämä ole vain pelkkää typerää uteliaisuutta. Kiinnostaisi vain kuulla kun kerrankin löytyi joku "kohtalotoveri".
Olisiko sinulla muuten sähköpostiosoitetta johon voisi kirjoitella? Tämä on sellainen aihe josta voisi ehkä keskustella vähän enemmänkin. Oma sähköpostiosoitteeni on [email protected] joten laita mailia tulemaan jos vain vähänkin kiinnostaa.
Toisaalta ymmärrän kyllä jos et halua tästä aiheesta enempää keskustella tai kertoa tarkemmin omakohtaisia kokemuksiasi. Nämä voivat olla myös aika vaikeita asioita.
Onnittelut kuitenkin 30 kilon painonpudotuksen johdosta. Todella hieno saavutus.