Olen usein miettinyt sitä, että kun sairastan kroonista sairautta, eli vaikuttaako se työnantajan toimintapaan valita työntekijä. Olen hyvä peittämään sairauteni, eikä siitä tiedetä (kai) töissä, sillä se ei vaikuta työskentelyyni. Siksi en sitä usein tuo esille, kun en itseasiassa aina edes muista sairastavani vakavaakin sairautta. Toki joudun lääkärissäkin käymään, ja ne yritän sovittaa vapaa-aikaani, mutta aina se ei onnistu.
Vaikuttaako sairaudet työhönvalintaan?
Almiira
4589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairaudet on AINA työtekijän ja Lääkärin välisiä asioita.Tämä on puhtaasti LAKI.Työhaastattelussa sinun ei tarvitse mitään kertoa tai papereihin kirjoittaa, ei edes( väliaikaisia)sairauksia.Jos nyt saat( työhönosoituksen) ja saatat tietää, että sillä on sinun terveyteesi vaikutusta, sinä saat mennä Tohtorin luokse ja hän kirjoittaa sinulle dokumentin( jos aihetta)ja sitten Työvoimatoimistoon sitä näyttämään.Siis ei työnantajalle!. Muistakaan nyt ihmiset ottaa selkoa kaikista oikeuksistanne.
mistä noita lakeja voi lukea netissä ?
pitääkö työhönoton yhteydessä täytettäviin kyselyihin vastata rehellisesti ? jos esim. on mielialalääkitys niin pitääkö se lain mukaan kertoa työhönottolääkärintarkastuksen yhteydessä lääkärille ?
Kyllä kerro ihan rehellisesti LÄÄKÄRILLE.Siis todella siihen työsopimukseen ja ns. esitietoihin ei tarvitse laittaa mitään.On se TYÖNANTAJA sitten vuokra tai suora yritysrekry, ihan sama asia siitä huolimatta.Terveystiedot on
valtioneuvoston ja LAKIEN mukaisesti ihmisen henkilökohtainen asia.Tiedoksi muuten vielä esim.että SIVIILISÄÄTYSI on myös henkilökohtainen
salaisuus, jos sinä haluat.Tosiasiassa työnantajan tietoja on vain mm. sinun osoitetiedot ja palkanmaksua varten Pankkiyhteys,
sosiaaliturvatunnus.Ja tottakai rekryssä koulutus ja työtodistukset ym. Simppeliä asiaa.
Niin, haeskelen kyllä helpompaa työtä, ja oma toiminimikin on olemassa, jonka yritän saada käynnistymään. Olen kyllä henkisesti loppu, koska työpaikkani ei ole ns. normaali paikka, vaan työ siellä on henkisesti liian raskasta minulle. Kerran oli vähällä, ettei työnantajani käynyt käsiksi minuun suuttuessaan. Kaikki virheet ovat minun syytäni ja muutenkin tunnelma on todella negatiivinen.
Nyt olen kesälomalla ja yritin jo päästä psykologin juttuselle sisätautipolin kautta, koska asioin siellä. Sairauteeni kuuluvat kyllä jonkin sorttinen masennus, sillä taudista et eroon pääse ja se on ikuinen kumppani (yhteyselomme alkoi jo -86). En millään jaksaisi palata ensi viikon jälkeen töihin ja mietin irtisanoutumista. Siskoni (jolla oli burn out vuosi sitten) ihmetteli haluani irtisanoutua, että "mitäs minä sitten tekisin". Hänelle en ole kuin puoli vuotta purnannut työpaikaani. Äitini tuumasi vastaavasti, että "sellaisia ne työpaikat ovat, koita vaan jaksaa". Mutta en voi todellakaan uskoa, että kaikki työpaikat olisivat tuollaisia. Miten ihmeessä tämä maa sitten oikein pyörii, jos kaikissa työpaikoissa kohdellaan työntekijöitä toisen luokan kansalaisina.