Olen käynyt työväenopistossa savikurssilla. Savesta saa tehtyä kolmiulotteisia juttuja, kuten naisia tai niin sanottuja torsoja, jotka esittävät lähinnä tissejä.
Päätin muovailla tissitriptyykin, jonka sitten laittaisin kotini seinälle. Paha kyllä en ole mitenkään luova enkä kätevä käsistäni, joten sain mallit töihin sitimarketista ostamistani rintaliiveistä.
Työväenopiston väki kunnioittaa minua ja työskentelyäni syvällä hiljaisuudella. Vain joskus joku luo nopean, häveliään katseen töihini kunnioittavan etäisyyden päästä.
Joo, näin minä tein sen: otin kaulimen ja ison savimöykyn. Leivoin paksun littanan ja otin ensimmäiset rintaliivit, joiden sisään olin tunkenut omenat. Asetin lättänän rintaliivien päälle ja sain lättänästä aika hyvännäköisen lättänän. Muut kaksi tein samalla systeemillä, paitsi toisten sisässä oli viinirypäleet ja toisten sisässä kookospähkinät.
Toin triptyykkini kotiin ja gekko hekotteli taiteelleni. Sillä onkin vähän huono huumorintaju.
Päätimme laittaa kokoelman heti seinään ja kiistelimme tovin, kumpi on parempi: laittaa järjestyksessä pienimmistä suurimpiin vai laittaa viinirypäleet keskelle. Gekon mielestä viinirypäleet keskellä olisi liian taiteellista.
Porasin seinään reikää ja pohdin asiaa. Gekko oli oikeassa, sovinisten vaikutelman saa kun laittaa tissit selvään järjestykseen. Tykkään vinguttaa poraa myös ihan poraamisen ilosta, joten osoitin poralla kattoon ja karjuin hard rock hallelujah. Asetin poran lattialle ja se osui häntääni.
Gekko sitoi tuolinkarmilla roikkuneen pikkutakkini painesiteeksi ja toi ämpärin jossa oli pakastevihanneksia. Häntä laitettiin ämpäriin ja niin menin ämpäri kädessä ja häntä ämpärissä autoon ja ajettiin päivystykseen.
Päivystävä lääkäri raapi itseään ja kutsui paikalle toisen lääkärin. Mistä me saakeli konsultoidaan, ensimmäinen kysyi. On sillä sosiaaliturvatunnus, toinen sanoi.
Häntäni paketoitiin ja minut kärrättiin osastolle saamaan antibioottitiputusta. Marisin. Selitin että teeveesarjoissa ne saavat aina morfiinia. Minua työntävä hoitaja mutisi jotakin syanidista.
Kärrini parkkeerattiin huoneen nurkkaan ja nousin ylös. Hoitaja sanoi istu alas. Vilistin ovesta ulos ja juoksin pitkin käytävää pidelleen häntääni. Tunsin ison kouran niskassani ja sätkin jaloillani. Minä sanoin istu alas, hoitaja sanoi ja kantoi minut takaisin punkkaan. Hoitaja otti neulan ja ennen kuin ehdin edes ähkäistä, löysin itseni kummallisesta asennosta. Luuletko että tätä duunia voi tehdä ellei treenaa jujutsua ja sotilas- krav magaa, hoitaja kysyi. Minuun tökättiin ensin neula ja sitten letku. Letkun toinen pää oli kiinni metallitelineessä.
Hoitajan mentyä Enska- niminen sälli selitti että voin liikkua telineen kanssa, koska siinä on pyörät alla. Nousin ylös ja kävin kusemassa muovisen limoviikunan juurelle. Enskalla oli puoli päätä paketissa ja toinen puolikas kaljuna, ja koko tyyppi oli kytketty johonkin monitoriin. Meitsi erehty ratikasta, Enska selitti.
Lähdin kävelylle. Työnsin telinettä ja kannoin häntää. Tuntui omituiselta, koska yleensä kuulen perässäni hiissauksen äänen, kun häntä laahaa takana. Jos menee portaita, häntä mätkähtelee omaa tahtiaan.
Menin kahvioon ja sain kahvin lisäksi myös kärpäsiä jotka lentelivät kesäillassa.
Auringonkajo tuli ikkunasta ja samassa pöydässä istui typerännäköinen juorukääkkä. Sen profiili erottui valoa vasten ja profiilissa oli mukana pieniä viiksiä.
Kääkkä tuli lähemmäs ja alkoi heti juoruta. Että arvaa mitä toukokuussa tää ortopedian osaston nainen sano ja mitä toi vaksi sit teki. Katselin kääkän viiksiä, jotka olivat inhottavat, pienet ja mustat. Muija katseli minua tyhmillä lampaansilmillään joiden päälle oli tussilla piirretty puoliympyrät esittämään kulmakarvoja.
En pitänyt kääkästä laisinkaan ja kysyin että kukas perkele se sinä olet. Kääkkä pälyili ympärilleen ihan kuin sen identiteetti olisi jotenkin kateissa. Lutmutsi mennään takas himaan, kuului naulakon luota. Kenkätasolla istui nulikka, jolla oli amisviikset, lippalakki väärinpäin ja jonkinlainen näädännaama. En ole ikinä nähnyt niin näätämäisen näköistä poikaa.
Kun katsoin lutmutsia, joka tahmeita lampaansilmiään räpytellen julisti olevansa hyvällä asialla, huomasin yhdennäköisyyden.
Mee sinä kuule näädänvittuun, sanoin ja potkaisin lutmutsia sääriluuhun.
"Jos joku ei kerro kuka on, on tyydyttävä mielikuvaan."
Päätin muovailla tissitriptyykin, jonka sitten laittaisin kotini seinälle. Paha kyllä en ole mitenkään luova enkä kätevä käsistäni, joten sain mallit töihin sitimarketista ostamistani rintaliiveistä.
Työväenopiston väki kunnioittaa minua ja työskentelyäni syvällä hiljaisuudella. Vain joskus joku luo nopean, häveliään katseen töihini kunnioittavan etäisyyden päästä.
Joo, näin minä tein sen: otin kaulimen ja ison savimöykyn. Leivoin paksun littanan ja otin ensimmäiset rintaliivit, joiden sisään olin tunkenut omenat. Asetin lättänän rintaliivien päälle ja sain lättänästä aika hyvännäköisen lättänän. Muut kaksi tein samalla systeemillä, paitsi toisten sisässä oli viinirypäleet ja toisten sisässä kookospähkinät.
Toin triptyykkini kotiin ja gekko hekotteli taiteelleni. Sillä onkin vähän huono huumorintaju.
Päätimme laittaa kokoelman heti seinään ja kiistelimme tovin, kumpi on parempi: laittaa järjestyksessä pienimmistä suurimpiin vai laittaa viinirypäleet keskelle. Gekon mielestä viinirypäleet keskellä olisi liian taiteellista.
Porasin seinään reikää ja pohdin asiaa. Gekko oli oikeassa, sovinisten vaikutelman saa kun laittaa tissit selvään järjestykseen. Tykkään vinguttaa poraa myös ihan poraamisen ilosta, joten osoitin poralla kattoon ja karjuin hard rock hallelujah. Asetin poran lattialle ja se osui häntääni.
Gekko sitoi tuolinkarmilla roikkuneen pikkutakkini painesiteeksi ja toi ämpärin jossa oli pakastevihanneksia. Häntä laitettiin ämpäriin ja niin menin ämpäri kädessä ja häntä ämpärissä autoon ja ajettiin päivystykseen.
Päivystävä lääkäri raapi itseään ja kutsui paikalle toisen lääkärin. Mistä me saakeli konsultoidaan, ensimmäinen kysyi. On sillä sosiaaliturvatunnus, toinen sanoi.
Häntäni paketoitiin ja minut kärrättiin osastolle saamaan antibioottitiputusta. Marisin. Selitin että teeveesarjoissa ne saavat aina morfiinia. Minua työntävä hoitaja mutisi jotakin syanidista.
Kärrini parkkeerattiin huoneen nurkkaan ja nousin ylös. Hoitaja sanoi istu alas. Vilistin ovesta ulos ja juoksin pitkin käytävää pidelleen häntääni. Tunsin ison kouran niskassani ja sätkin jaloillani. Minä sanoin istu alas, hoitaja sanoi ja kantoi minut takaisin punkkaan. Hoitaja otti neulan ja ennen kuin ehdin edes ähkäistä, löysin itseni kummallisesta asennosta. Luuletko että tätä duunia voi tehdä ellei treenaa jujutsua ja sotilas- krav magaa, hoitaja kysyi. Minuun tökättiin ensin neula ja sitten letku. Letkun toinen pää oli kiinni metallitelineessä.
Hoitajan mentyä Enska- niminen sälli selitti että voin liikkua telineen kanssa, koska siinä on pyörät alla. Nousin ylös ja kävin kusemassa muovisen limoviikunan juurelle. Enskalla oli puoli päätä paketissa ja toinen puolikas kaljuna, ja koko tyyppi oli kytketty johonkin monitoriin. Meitsi erehty ratikasta, Enska selitti.
Lähdin kävelylle. Työnsin telinettä ja kannoin häntää. Tuntui omituiselta, koska yleensä kuulen perässäni hiissauksen äänen, kun häntä laahaa takana. Jos menee portaita, häntä mätkähtelee omaa tahtiaan.
Menin kahvioon ja sain kahvin lisäksi myös kärpäsiä jotka lentelivät kesäillassa.
Auringonkajo tuli ikkunasta ja samassa pöydässä istui typerännäköinen juorukääkkä. Sen profiili erottui valoa vasten ja profiilissa oli mukana pieniä viiksiä.
Kääkkä tuli lähemmäs ja alkoi heti juoruta. Että arvaa mitä toukokuussa tää ortopedian osaston nainen sano ja mitä toi vaksi sit teki. Katselin kääkän viiksiä, jotka olivat inhottavat, pienet ja mustat. Muija katseli minua tyhmillä lampaansilmillään joiden päälle oli tussilla piirretty puoliympyrät esittämään kulmakarvoja.
En pitänyt kääkästä laisinkaan ja kysyin että kukas perkele se sinä olet. Kääkkä pälyili ympärilleen ihan kuin sen identiteetti olisi jotenkin kateissa. Lutmutsi mennään takas himaan, kuului naulakon luota. Kenkätasolla istui nulikka, jolla oli amisviikset, lippalakki väärinpäin ja jonkinlainen näädännaama. En ole ikinä nähnyt niin näätämäisen näköistä poikaa.
Kun katsoin lutmutsia, joka tahmeita lampaansilmiään räpytellen julisti olevansa hyvällä asialla, huomasin yhdennäköisyyden.
Mee sinä kuule näädänvittuun, sanoin ja potkaisin lutmutsia sääriluuhun.
"Jos joku ei kerro kuka on, on tyydyttävä mielikuvaan."
Vastaukset 2
Vanhimmat
etsin tätä ensin naisen logiikan puolelta, mutta mieshän tää vakuutusmies on.
Tässä kuvassa on kuvatekstin mukaan Gekko ja pojat. Onks se Gekko tuo eka vasemmalta?
http://www.nelonen.fi/sillasilmalla/jakso12/gifs/eps12_ulkon2.jpg