Vuosi sitten erosimme,,,Viiden vuoden suhde kuin tuulen puhaltamana ilmaan.
Luulin päässeeni sinusta yli kunnes otit minuun yhteyttä ja toivoit niin että palattaisiin yhteen,,Olin omahyväinen ja nauroin sinulle..
Talven lumet suli, aurinko paistoi ja hormoonit hyrräsi.Mulla oli niin ikävä sua.Rakastin sua edelleen.
Ihastuimme taas toisiimme ja ruvettiin miettiin jo tulevaisuutta tosissaan, ja kerroit mulle kuinka ihanaa olisi saada lapsia parin vuoden päästä. Lupasit mulle ihania asioita ja elämäni loisti taas pitkään aikaan, kunnes sulle tapahtui jotain ja jokin käänsi sun pääsi.
Sovimme, että pidetään taukoo ja kolme viikkoa oltiin pitämättä yhteyttä.
Mun oli pakko soittaa sulle eilen.Mulla oli niin ikävä.Mut sulla on joku toinen.Miten voit tehdä tämän mulle?Kolme viikkoo taukoo ja sullon joku uus?
Tänään istuin kylmässä suihkussa itkien partaveitsi ranteen päällä.En saanu henkee.Luulin jo, että teen sen.Minne kuljen nyt?Kuka mua auttaa?Miten voit olla niin kylmä?Olenko joskus satuttanut sua?Mä en voi muuta kun itkee.Hanna miksi?
Luulin päässeeni sinusta yli kunnes otit minuun yhteyttä ja toivoit niin että palattaisiin yhteen,,Olin omahyväinen ja nauroin sinulle..
Talven lumet suli, aurinko paistoi ja hormoonit hyrräsi.Mulla oli niin ikävä sua.Rakastin sua edelleen.
Ihastuimme taas toisiimme ja ruvettiin miettiin jo tulevaisuutta tosissaan, ja kerroit mulle kuinka ihanaa olisi saada lapsia parin vuoden päästä. Lupasit mulle ihania asioita ja elämäni loisti taas pitkään aikaan, kunnes sulle tapahtui jotain ja jokin käänsi sun pääsi.
Sovimme, että pidetään taukoo ja kolme viikkoa oltiin pitämättä yhteyttä.
Mun oli pakko soittaa sulle eilen.Mulla oli niin ikävä.Mut sulla on joku toinen.Miten voit tehdä tämän mulle?Kolme viikkoo taukoo ja sullon joku uus?
Tänään istuin kylmässä suihkussa itkien partaveitsi ranteen päällä.En saanu henkee.Luulin jo, että teen sen.Minne kuljen nyt?Kuka mua auttaa?Miten voit olla niin kylmä?Olenko joskus satuttanut sua?Mä en voi muuta kun itkee.Hanna miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
:( Hae hei apua jos tolta tuntuu ja tämä ei ole mikään vitsi..
voi käyttäytyä noin? Henkesi ei ole yhdenkään noin huonosti käyttäytyvän naisen arvoinen, pidä se mielessäsi. Sure ja kerro tänne tuskasi. Tsemppiä!
Todennäköisesti se joku toinen oli syynä jo tuohon toivottuun taukoon. Näin ainakin meillä. Sinulla on vielä elämä edessä jonkun paremman naisen kanssa, usko minua.
Kiitos teille kun olette tsempannu!Mä oon miettiny jos kävis keskustelemassa jollakin psykiatrilla tai vastaavalla, koska siskot ja äiti ei riitä,vaikka heiltä saan tukea ja turvaa. Silti epäilen helpottaako psykiatri.
Eniten ärsyttää,että tämä nainen laittoi minulle aamulla tekstiviestin että: "laitakko tilinumerosi niin maksan sulle velat pois.."
Huh huh...Ei mitään kysymyksiä, että kuinka voit ja voitaisko jutella...
Uni ei tule, kädet tärisee ja ruoka maistuu kamalalle.
Olen myyntityössä ja teen itsenäistä ja henkistä hommaa.Nyt varsinkaan niistäkään ei tule yhtään mitään...Jännä juttu, että aina pitänyt itseään itsevarmana ja vahvana ihmisenä,joka vastoinkäymisistä huolimatta nousee aina tolpilleen...Nyt ei näy edes valoa tunnelin päässä.
Mun elämässä ei ole kukaan loukannut mua tälläin. Pää niin sekaisin ettei voi muuta tehdä kun olla peiton alla ja pitää silmiä kiinni...
OHI MENEE,MUT AIKANSA VAATII,NIINKUIN SHOKKIKIN.
Varaa terveyskeskuksesta tai kirkolta (lyhyemmät jonot, kirkon psykologi-istunnot toimivat samoin kuin valtionkin ei siis kaiveta raamattua esiin yms..) tai yksityiseltä, mikäli rahaa riittää. Joka tapauksessa älä jää tuleen makaamaan, sillä vaikka aikaa myöden helpottaakin ei tuollainen tyttö ole sen arvoinen ettet itseäsi voisi jaloilleen auttaa. Voin kokemuksesta sanoa että kerta psykologilla käyntiä vastaa vähintään viittä läheisen kanssa keskustelua, sillä vaikka läheiset auttavat ja ovat todella tärkeitä, puolueeton ihminen on aina puolueeton.
Käsittämättömän kylmästi tuo tyttösi toimii. En yhtään vähättele tunteitasi, mutta usko; tunnelin päässä on valoa ja parempaa on luvassa sinullekin. Olet sen varmasti ansainnut.
ja kiitos Sinulle joka olet noin rohkeasti ja avoimesti kerrot omasta kirvelevästä kokemuksesta. Pystyn jakamaan tunteesi; sillä omalla kohdallani tarina ei ihan ollut noin traaginen; mutta n. kuukausi siten naisystäväni vietti vkonlopun kotiseudullaan ja oli mennyt ihan sekaisin seurueessa olleesta puolitutusta miehestä ja halusi sitten katsoa mihin heidän "juttunsa" johtaa - minun tapauksessa helpottaa, että olemme näitä "eroja" tehneet jo pari-kolme aiemmin. Nyt sitten keskusteluissa tulin minäkin vakuuttuneeksi ettei meillä ollut koskaan oikeaa suhdetta; vain intohimo toisiimme.
Tänään uskon itsekin, että omaan myyntityöhöni on vaikea orientoitua kun muisti tekee "takaumia" ja sydän tuntuu tutuista musiikkikappaleista murenevan...
Onneksi kiitos on tämä SUomi24, missä voi tarinoida ja kuulla sielunkumppanien tarinoita (myös onnellisia selvitymisiä)ja pikkuhiljaa tuska alkaa helpottaa - hyvien muistojen ei ole pakko kuolla koskaan; mutta niiden kanssa oppii elämään KYLLÄ.
Kuten tuolla aiemmin joku sanoi, kannattaa varmasti pari keskustelua ihan ulkopuolisen kanssa ellei kavereissa tai ystävissä ole joku joka olisi mankelin jo läpi käynyt.
Turhaa on kuitenkin mustamaalata ja haukkua tuota naista; mutta toivoa voi että hänkin oppisi samankaltaista suoraselkäisyyttä ja avoimuutta kuin sinulla on.
Tsemppiä, kärsivällisyyttä ja paljon aurinkoa ulkoisesti ja sisäisestikin.
Kiitoksia teille vielä kerran!Ja jycce64, joka sai mieleni kirkastumaan, kohottaen tällä hetkellä minimaalista itsetuntoani.On mahtavaa huomata kuinka ihania ihmisiä on olemassa näin internetin välitykselläkin!Otin teidän neuvoista vaarin ja varasin ajan ensi maanantaille eräälle yksityiselle psykiatrille.Toivotaan, että olo paranee!Voimia kaikille, joita on petetty yhtä törkeästi!Ja vielä kerran mahtavaa, että on olemassa internetpalsta, jossa voi purkaa tunteitaan ventovieraille ihmisille!:)
"...otit minuun yhteyttä ja toivoit niin että palattaisiin yhteen,,Olin omahyväinen ja nauroin sinulle.. "
Oletpa tosiaan omahyväinen. Että kehtaat parkua SINUA loukatun, kun alun alkaen itse kohtelet toista näin, vaikka avasi sydämensä sinulle. Katso peiliin ja hanki elämä.
oli sitten hyvin omahyväinen tai vaan itsekäs.
Olen samaa mieltä että elämä kannattaa hankkia, vaan noin suoraviivainen ei tuo tarina mielestäni ole jos toinen osapuoli vuoden eron jälkeen toivoo paluuta viisi vuotta kestäneeseen suhteeseen; olisin minäkin nauranut asialle.
Herää väistämättä mielikuva sananlaskusta "routa kulkurin kotiin ajaa".
Koska tarina on kuin Karpon ohjelmasta - kaikkia taustatietoja ei ole käytössä; kannattanee sormella osoittelut jättää ja olla itsensä paras opettaja saatujen vinkkien kanssa peilin äärellä.
Koetan kirkastaa omaankin mieleeni, että sydämenasiat ei ole leikkimiseen tarkoitettuja.
Lähden etsimään elämää ja toivon, että kuumat elokuun illat/yöt kuutamoineen tuovat ajan parantavaa eliksiiriä loukatuille ja kasvattavia opetuksen jyviä loukkajille.
Jatkoa elämänpolun kulkijoille hymyssä suin ;-D