Käytin muutaman vuoden tätä sertral-lääkettä. Nimi tosi vaikea, ehkä väärin kirjoitettu mutta käyttäjät tunnistavat ja teille tämä onkin tarkoitettu. Lääke sopi minulle hyvin ja ehdin jopa ajatella että voisin käyttää sitä vaikka loppuelämäni jos se tekee elostani helpomman. En huomannut sivuvaikutuksia, olin tasainen ja tyyni kuin viilipytty. Mikään ei koskettanut tai tuntunut miltään.
Lähiomaiseni kuolema havahdutti minut ajattelemaan onko kaikki sittenkään kunnossa. Minulle niin rakas läheinen poistui eikä se tuntunut miltään. Ei pisaraakaan valunut. Tulin tänne keskustelupalstalle lukemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia tästä lääkkeestä. Eräs kirjoitti että lääke sopii hänelle mutta on vienyt kaiken tarmon ja tehokkuuden. Huomasin itsessäni saman, olo oli kyllä hyvä ja tasainen mutta en saanut mitään aikaiseksi. Luulin vain muuttuneeni saamattomaksi ja vetämättömäksi.
Päätin lopettaa lääkkeen käytön ja nyt olen ollut yli kuukauden käyttämättä. Lopettaminen tapahtui pikkuhiljaa ja vieroitusoireiden kanssa oli tekemistä mutta olen oppinut luovimaan niiden kanssa jo aikaisemmin. Se ei ollut vaikeaa.
Se mitä minulle tapahtui lopettamisen jälkeen on kertomisen arvoinen. Sain takaisin luovuuteni ja halun sekä kyvyn suoriutua asioista joita haluan tehdä. Olen ollut erittäin luova ja sen palautuminen on parasta mitä edes osasin kuvitella. Kuntoni on huono koska tylsistyin lääkkeen käytön aikana, mutta se palautuu pikkuhiljaa kun toteutan ideoitani. Odotan milloin osaan taas itkeä ihan vain siksi että tiedän miltä se tuntuu.
En kehota ketään lopettamasta lääkkeen käyttöä ellei ole samassa pisteessä kuin minä, syönyt sitä vuosikausia edes kokeilematta millaista on olla ilman. Niiden kanssa oli hyvä elää ja ihan ilmeisesti toivuin uupumuksesta. Mutta täältä löysin itse kipinän tähän irrottautumiseen ja siitä olen kiitollinen.
Elikäs kirjoitellaan ihmiset ja vaihdetaan kokemuksia ja tuntemuksia.
Lähiomaiseni kuolema havahdutti minut ajattelemaan onko kaikki sittenkään kunnossa. Minulle niin rakas läheinen poistui eikä se tuntunut miltään. Ei pisaraakaan valunut. Tulin tänne keskustelupalstalle lukemaan muiden kokemuksia ja tuntemuksia tästä lääkkeestä. Eräs kirjoitti että lääke sopii hänelle mutta on vienyt kaiken tarmon ja tehokkuuden. Huomasin itsessäni saman, olo oli kyllä hyvä ja tasainen mutta en saanut mitään aikaiseksi. Luulin vain muuttuneeni saamattomaksi ja vetämättömäksi.
Päätin lopettaa lääkkeen käytön ja nyt olen ollut yli kuukauden käyttämättä. Lopettaminen tapahtui pikkuhiljaa ja vieroitusoireiden kanssa oli tekemistä mutta olen oppinut luovimaan niiden kanssa jo aikaisemmin. Se ei ollut vaikeaa.
Se mitä minulle tapahtui lopettamisen jälkeen on kertomisen arvoinen. Sain takaisin luovuuteni ja halun sekä kyvyn suoriutua asioista joita haluan tehdä. Olen ollut erittäin luova ja sen palautuminen on parasta mitä edes osasin kuvitella. Kuntoni on huono koska tylsistyin lääkkeen käytön aikana, mutta se palautuu pikkuhiljaa kun toteutan ideoitani. Odotan milloin osaan taas itkeä ihan vain siksi että tiedän miltä se tuntuu.
En kehota ketään lopettamasta lääkkeen käyttöä ellei ole samassa pisteessä kuin minä, syönyt sitä vuosikausia edes kokeilematta millaista on olla ilman. Niiden kanssa oli hyvä elää ja ihan ilmeisesti toivuin uupumuksesta. Mutta täältä löysin itse kipinän tähän irrottautumiseen ja siitä olen kiitollinen.
Elikäs kirjoitellaan ihmiset ja vaihdetaan kokemuksia ja tuntemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
....
Käyttänyt olen samaa jo yli puoli vuotta. Olisiko jopa vuoden ajan mennyt.
Huomasin tuossa pari kuukautta sitten että olen muuttunut elottomaksi, ilmeeni ja olemukseni on aivan väsyinen, muutkin ovat sen huomanneet. Voi olla että tähän vaikuttaa myös sairastunut lemmikkini tilanne, mutta jotenkin tuntuu ettei minulla ole enää olo sama kuin vielä maaliskuussakin. Olin täynnä intoa, jaksoin tehdä vaikka mitä! Ihmiset kysyivät että mistä sinulta riittää tuota virtaa... Nyt vaan nukun ja nukun. Herään aamulla vasta klo12, en yksinkertaisesti jaksa nousta. Tullut sellainen jaksamaton olo, ettei mihinkään riitä enää voimavarat.
Minulla tämä aloitettiin masennukseen kun ajattelin että edellinen lääke ei tarpeeksi auttanut. Olen ollut myös ilman terapiaa jo kuukauden. Hoitajani on lomalla ja seuraava aika on vasta elokuun alussa. Tuntuu että sekoan, mietin jo että onkohan syytä mennä myös veri-kokeisiin, olen miettinyt jo kaikkea pahimmasta päästä, fyysisiä sairauksia ja muuta sellaista. Yllättäen myös terveyskeskus on kuun loppuun kiinni :( EN halua mennä päivystävälle, tuntemattomalle jankuttamaan asioista kun on muutenkin luottamuspula ihmisiin ja omaan hoitajaanikin olen vasta vähitellen alkanut avautumaan. En ole sanonut hoitajalleni tästä olotilastani koska luulin sen johtuvan fyysisistä asioista, veri-arvot päin h******** tai jotain.
Mutta seuraavan kerran kun häntä näen, kerron heti ongelmasta. Minua huolestuttaa että miten löydän uuden lääkkeen joka sopii minulle. Kokeiltu jo vaikka mitä.
Onko sinulla kokemuksia muista lääkkeistä? Ja onko sinulle aloitettu tilalle joku muu lääke? Onko sinulla pelkkään masennukseen tarkoitettu tämä ja millä annostuksella mennyt?
Onko minkä-asteista masennus? Luokiteltu kenties vaikeaksi?
ja voin edelleenkin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani. En ole itsekään varma miten ja milloin masennus alkoi ja vei lopulliseen uupumiseen. Ehkä se alkoi jo synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jota ei hoidettu koska masentunut ihminen harvoin ymmärtää tai jaksaa hakea hoitoa. Jotenkin sitä vain selviää päivästä toiseen kun on pakko. Olen vuosien aikana käyttänyt ja kokeillut monia eri lääkkeitä ja välillä selvinnyt vuosia ilman lääkitystä.
Sertraliin päädyin kokeilun kautta. Oli ainakin Fevarin, Efexor, Cipramil joita olen käyttänyt. Näistä minulle sopivin oli Fevarin, sivuvaikutus oli runsas hikoilu mutta mieliala nousi kohisten ja elämä tuntui toisinaan liiankin onnelliselta. Itse olen päätellyt etten tarvinnut "onnellisuuspillereitä" vaan lääkkeen joka tasaa mielialaani. Olen tunteella elävä ihminen ja masentunut ihminen syyllistää ja tuomitsee itsensä kaikesta. Itse kannoin huolta kaikesta ja elin läheisteni surutkin ominani. Tarvitsin lääkkeen joka teki minut lähes tunteettomaksi jotta pääsisin taakastani joka oli aivan turha, näin jälkikäteen sen huomaa.
Olen huomannut etten tarvitse unta enää niin paljon kuin käyttäessäni lääkettä. Tarve vain luonnostaan vähenee, herää aikaisemmin ja jaksaa nousta ylös. Aamusta jo alkaa entisenlainen virkeys joka oli pitkään hukassa, ensin uupumuksen ja sitten ehkä lääkkeen käytön johdosta.
Puoli vuotta on mielestäni lyhyt aika, siinä ei ajassa ei ehdi toipua todellisesta masennuksesta. Lääkkeen vaikutus on nyt vasta käynnistynyt, jos annostus on iso, mieti sen pienentämistä. Kysy terapeutiltasi neuvoa ja ohjeita. Itselläni annostus oli alkuun 100mg/vrk ja myöhemmin 50 mg. Pienempi annos oli riittävä minulle.
Älä lannistu, tuossa vaiheessa kaikki tuntuu turhalta. Jatka käyntejäsi samalla ihmisellä jolla olet jo käynyt, hän oppii tuntemaan sinut ja osaa tulkita sinua. Täytyy vain uskaltaa luottaa.
kun lopetit sertralinin käytön? ja kuinka hitaasti lopetit ja mistä annoksesta?
Päätökseni jälkeen heti seuraavana aamuna en ottanut ollenkaan. Muutama päivä niin että joka toinen päivä, sitten puolitin tabletin ja aloin ottaa sitä aluksi joka toinen päivä. Vähitellen pidensin väliä ja otin harvakseltaan puolikkaan. Lopulta otin puolikkaan vain silloin kun tuli todella huono olo.
Vieroitusoireet ovat varmaan aika samanlaiset kuin muissakin psyykelääkkeissä. Minulla tuli aamuisin pahoinvointia, huimausta ja pieniä nykäyksiä sieltä sun täältä. Olo oli välillä huono mutta korjasin vointiani välillä juomalla beroccaa tai ottamalla 200mg buranan. Jos on diapamia tai muuta rauhoittavaa sitäkin voi ottaa pahimpiin oloihin. Minulla sitä ei ollut, mutta tiedän sen auttavan. On vain muistettava ja varottava ettei synny uutta riippuvuutta johonkin toiseen lääkkeeseen. Pieniä määriä tarvittaessa, vain kun on ihan pakko.