väkivaltaa jonka haluan saada

Hankkiudu lasten kanssa turvakotiin, siellä laaditaan avuksesi suunnitelma, joka turvaa teidät. Poliisi ja sosiaalihuolto ovat myös ammattilaisia, ei kannata piilotella mustelmiaan enää tässä vaiheessa. Mielipiteen uhkauksista voit saada paitsi turvakodissa, myös soittamalla nimettömänä kriisikeskukseen, naisten auttavaan puhelimeen tai vastaavaan. Ei kannata kauan ihmetellä, sinulla on oikeus lapsinesi turvalliseen elämään.

huippuunsa kiihotettu pelko odottaa kliimaksia, miehesi ei luultavasti edes tiedä??? Kaltaisiasi on tuhansittain suomalaisissa naisissa. Mistä te löydättekin nämä "huippukierrokset".

Toivot varmaan jotain helppoa ja ihanaa ratkaisua, mutta suomessa ei ole nyt mahdollista että tekijä karkoitetaan jonnekin... Kyllä täällä uhri joutuu pakoilemaan, niinkauan kunnes tilanne aikanaan rauhoittuu. Ja itse pysyy erossa tekijästä.

Itse pitää auttaa itseään, ei täällä kukaan muu auta irti tekijästä! Väkivalta ei lopu, mies ei varmaan kuulu lyömättömään linjaan soittaviin? Lapsia voidaan taas muualtakin auttaa.

Mun ehdotus on että et pelkää, mieti (paitsi hyvää tulevaisuutta), sure. Vaan poistut hiljaa salaa takavasemmalle ja menet toiselle paikkakunnalle(joku oikeasti kiva paikka), salaa kaikki tietosi (puh operaattori, maistraatti, posti jne). Tai sitten samalla paikkakunnalla "piilossa", mutta se ei kai onnistu... jos on ärhäkkä mies tai paikka pieni.

Aikanaan tilanne rauhoittuu ja kun et reagoi mitenkään mieheen edes kadulla (ellei poliisit paikalle jos koittaa jotain). Älä siis koskaan enää vastaa mitään.

Tilanne olisi toinen jos mies edes soittaisi lyömättömään linjaa, hakisi apua. Tai parisuhdeneuvonta. Mutta kaikki eivät tee niin.

Lopeta tuon viimeisen kappaleen tyyliset jutut heti kokonaan. Joohan? Koska ratkaisuja on ihan muita olemassa. Sun pitää luottaa siihen.

Lähisukulaisille kerro mikä tilanne, kysy lasten asioita ja itse poistu sanomatta miehelle mitään.

Minäkin olen lähtenyt, vältellyt ja muuttanut toiselle paikkakunnalle joskus. Mies oli todella vaarallinen väkivaltainen, mutta olen hengissä ja onnellinen.

Joku ammattihenkilö sai minut joskus ymmärtämään että väkivalta ei lopu. Rakastava ei lyö. Miehen pitää itse hakea apunsa jos niin on.

Sä löydät muita ihmisiä -ystävän, ja miehen. Älä tunne huonoa omaatuntoa tai muutakaan. Sun pitää saada itsearvostus ja itsetuntokin kuntoon.

Osaakos joku muu sanoa jotain viisaampaa? Kerroin vain minkä osasin. Älä nyt luovuta, kun sä onnistut ihan hyvin. Älä anna ahdistuksen lannistaa.

Siis sun pitäis saada joku "siini purkkiin", siis kuvattua jotenkin/taltioitua se, kun se paiskoo teitä tai mitälie keksiikin...?

Eiks sieltä poliisiasemalta saa jotain "piilokameravehkeitä" tarvittaessa...? Kävi vaan mielessä...

Mene ja ota tärkeimmät omat ja lastesi asiapaperisi (työtodistuksesi ja koulutukseen liittyvät)salkuun ja poistu välittömästi lastesi kanssa turvakotiin.

Siellä saat asiantuntevaa apua traumoihisi ja lainopilliset avut alkavat pyöriä.

Mieti, mitä ihmettä voisit vielä menettää, jos suostut enää hetkeäkään helvetillisessä ilmapiirissä.

Pohdi pitkään ja hartaasti, miten tilanne kotona vaikuttaa lasten mielenterveyteen, mikäli he joutuvat hetkeäkään kauempaan kestämään tuota menoa?

Jos itse olet jo noin hajalla ja toivoton, luuletko ettei lapset reagoi, vaikkei ulospäin näkyisikään?

Kun oikeus on sinun perustasi, sinä kestät. Älä pelkää, usko vain.

Pelko saattaa olla hyvä renki, mutta isännäksi ei siitä tunteesta ole.

Kun vain ajatuksesi muuttuu, muuttuukin kaikki.Kokeile vaikka.

PS. lastensuojelun olisi pitänyt jo reagoida tilanteeseen, odottavat ilmeisesti sinun aloitetta, toimi siis.

mä en ole asiantuntija vataamaan sun kysymykseen, mutta ehkä saat mun omasta tarinasta jotain vastauksia. Mä olin 3,5 vuotta miehen kanssa,joka hakkasi, potki, löi, petti, hajoitti mun omaisuuden, uhkasi tappaa mut, haukku ja nöyryytti, kaksi kertaa olin jo sairaalassa, jalka murtuneena, pää tikattuna, ensimmäisen kerran jouduin sairaalaan hänen pahoinpideltyään minut kun olin raskaana,hän löi ja potki ja veti minua hiuksista maata myöten niin että jalat olivat verillä lisäksi hän uhkasi potkia lapsen ulos vatsastani. Toisen kerran hän pahoinpiteli minut sairaalaan uuden vuoden aattona, hän kuristi, löi, potki ja talloi minua kun makasin maassa, hän hakkasi minua päähän lasten turvaistuimella ,hän hakkasi myös lasilla ja harjanvarrella, kun juoksin karkuun, hän tarttui hiuksiini ja kuristi, hän lopetti vasta kun hänen teki mieli tupakkaa, kun hän meni etuovelle tupakalle, juoksin jalka murtuneena karkuun takaovesta naapuriin hakemaan apua. kun poliisit tulivat (joku oli soittanut heidät paikalle kuultuaan meteliä), ja tiesin olevani turvassa, en enää kyennyt kävelemään, valkoinen takkini oli punainen verestä, pääni oli auennut, nilkka nyrjähtänyt ja toinen pohjeluu murtunut,lähes katkennut. se ei ollut ensimmäinen kerta, eikä viimeinen. hän kun sattui aikaisemmin polttamaan minua tupakalla, hakkaamaan minua imurinputkella ja vyöllä, heittämään puukengän päähäni, kuristamaan minulta tajun kankaalle, murtamaan minulta ranteen potkimalla minua kadulla, lyömään kynän jalkaani pystyyn, lyömään silmäni mustaksi, kuristamaan minua kun olin nukkumassa jne... sitten aloin miettimään minkä takia kestän sitä helvettiä ja mikä sai minut pysymään siinä suhteessa? hän oli yksinkertaisesti tallonut itsetuntoni niin maan rakoon etten uskonut edes ansaitsevani parempaa, aloin pitää sitä helvettiä normaalina elämänä. olin 3 vkoa turvakodissa ja ihmettelin ihmisten ystävällisyyttä ja sitä kuinka minut otettiin huomioon, en vain tajunnut heti ettei minua sen enempää otettu huomioon kuin ketään muutakaan vaan se oli normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä mihin en ollut vuosiin tottunut, minua vain kohdeltiin niin kuin ihmistä kuuluu kohdella, mutta ennen sitä olin niin pitkään ollut vain mieheni henkilökohtainen sylkykuppi ja palvelija. kun muutin turvakodin jälkeen yksin asumaan lapseni kanssa, mieheni sai tietää olinpaikkani ja
vastoin vaatimuksiani sosiaalityöntekijäni pakotti minut muuttamaan alimpaan kerrokseen koska muita asuntoja ei sillä hetkellä ollut tarjolla. Yritin olla mieheni kanssa hyvissä väleissä koska en halunnut provosoida häntä mihinkään, hän olikin vähän väliä tunkemassa asuntooni ja kun en häntä sisälle päästänyt, hän heitti metallisen roskiksen asuntoni makuuhuoneen ikkunan läpi ja uhkasi tappaa minut. viimeinen kerta kun hänet näin oli 17. kesäkuuta kun hän murtautui asuntooni, hakkasi minua ja isääni, haki puukon keittiöstä ja uhkasi tappaa isäni, isä lähti ulko-ovesta pihalle ja minä hyppäsin parvekkeelta alas nähtyäni kokkiveitseni hänen kädessään. Soitimme poliisit paikalle, mutta hän oli sillä välin hajoittanut koko omaisuuteni, olohuoneessa ei ollut mitään ehjää. hänet pidätettiin ja hänet on sijoitettu vankilaan hänen jatkuvien väkivaltaisuuksien takia, häntä odottaa pitkä oikeudenkäynti sillä ilmiannoin hänet kaikesta muustakin mitä hän on aiemmin tehnyt ja nimesin todistajat. minua harmitti vain se etten käynyt joka kerta lääkärissä vammoistani, sillä ne tiedot säilyvät terveyskeskuksissa hamaan tappiin. nyt aion hakea turvakieltoa ja muuttaa väh. 3.kerrokseen jos hän saa selville missä asun, haen saman tien lähestymiskieltoa, koska vapaaksi päästyään hän joutuu samantien takaisin vankilaan jos rikkoo ehdonalaista. yksikään nainen ei halua joutua pahoinpidellyksi ja yksikään nainen ei haluaisi pysyä sellaisessa suhteessa,mutta silti niin moni nainen ei opi yhdestä tai kahdesta tai edes useammasta nyrkin iskusta vaan kestää sitä helvettiä. mä tiedän ettei ole helppoa vain häipyä ja jättää etenkin kun mies osaa leperrellä ja vannoa ikuista rakkautta ja jopa käyttäytyä muutaman kuukauden sosiaalisesti hyväksyttävästi, sitten sitä taas ollaan onnellisia ja rakastuneita kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta taas jälleen kerran tapahtuu jotain ikävää. se on kierre joka ei lopu ja se ei lopu siksi että näillä väkivaltaisilla miehillä on hyvin todennäköisesti persoonallisuushäiriö eli vika korvien välissä, ei sitä nainen paranna rakastamalla tai uhrautumalla miehen väkivaltaan, ei sitä paranna mikään, se ei lopu ikinä. se mikä on mut pakottanu miettimään asioita ja tekemään lopun, on mun lapsi, mä en halua mun pojasta samanlaista naisten hakkaajaa kuin isästään, mä en halua mun lapsen näkevän väkivaltaa, isän pitäisi olla roolimalli numero yksi pojalleen ja siitä miehestä ei siihen ole. todennäköisyys että mun poika tekisi saman tulevalle vaimolleen joskus tulevaisuudessaan kuin mitä mun mies on tehny mulle, on hyvin suuri jos mä olisin jatkanu siinä suhteessa. todennäköisyys että sä pääsisit hengestäs sen suhteen aikana lienee suurempi kuin se et pääsisit hengestäs päätettyäs sen suhteen jos hankkisit kaiken mahdollisen avun, menisit vaikka turvakotiin ja hakisit lähestymiskieltoa. mä itse soittelin kaikki nämä puhelinluettelosta löytyvät kriisipuhelimet läpi ja keskustelin asioistani, se auttoi eteen päin. päätin kadota maan alle, ei sitä kukaan jaksa etsiä, kun ei tiedä mistä etsiä, ja silloin kun puhelin -ja osoitetiedot ovat salaiset, alkaa mies turhautuun. ja kun ei saa kontaktia aikoihin niin eiköhän se mieskin ole siinä vaiheessa keskittyny hakkaamaan jo jotain muuta naista...

Mene näyttämään lääkärille mustelmaasi, jos tulevaisuudessa haluat lähestymiskiellon, sinulla täytyy olla näyttöä!!!!

Käväise vaikka läheisessä kriisikeskuksessa näyttämässä näitä tekstiviestejä ja pyydä sieltä ammattilaisen/ulkopuolisen mielipide!

http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mistä apua?

ÄLÄ anna pelon nujertaa sinua! Sinulla ei tule olemaan helppoa - aluksi. Mutta sitten helpottaa ja voit olla taas onnellinen. Pelko on aivan kamala tunne, sitä ei ymmärrä ne, jotka eivät ole sitä henkilökohtaisesti kokeneet. Mutta väkivaltaiset miehet hallitsevat naisiaan pelolla.

Mene turvakotiin turvaan lastesi kanssa ja mieti rauhassa asioita! Muuta kerrostaloon, jossa alaovia pidetään lukossa, jonnekin missä on ihmisiä ympärillä ja turvallinen olla. Missä päin asut?

"joskus itkuisena olen miettinyt, että itse tekisin jotain miehelleni,tappaisin hänet nukkuessaan. pääsisin lopulta eroon,mutta lapset..en halua että elävät ilman minua. ja enkä tietenkään halua leimaatua tappajaksi. se on vain joskus ainoa, hyvä ratkaisu :/ "

Ei voi millään luovuttaa muuten kuin riippua ikuisesti... Tässä näette kuinka sairaita nämä ämmät oikein ovatkaan? Normaali nainen lähtee heti pois eikä jää mitään odottelemaan.

Mitä kukaan ammattilainen voi? Muuta kun annat turpaan takasin tai lähdet pikimmiten suhteesta!
Uskomatonta etttä, olet edes uskaltanut naida noin sadistista äijää? Ja mikä mies se oikein on? Joku yksinhuoltaja on takertunut johonkin sairaaseen tyyppiinkö? Ja taas joku surkee ämmä valittaa kun itse änkee joka rakoon ja joka äijä kelpaa....