"kuin oltais tunnettu aina...."
Aika karmivaa ajatella,että oikeasti joku iso käsi heilahtaa jokaisen kohdalla ja säätää meitä ja meidän elämää...
Onko tämä ihan pelkkä uskon ja halun asia?
Jos uskoo tarpeeksi niin asia on niin..
Vai järkeillä asia muuten vain omaksi eduksi?
Onko teillä rakkaat ihmiset oikeasti sukulaissieluja,sillä minä luulen omistavani sellaisen.Eikä sen tarvitse olla mikään herkku,se vaan tietää mikä ajatus alkaa ja mihin se päättyy....
Aika karmivaa ajatella,että oikeasti joku iso käsi heilahtaa jokaisen kohdalla ja säätää meitä ja meidän elämää...
Onko tämä ihan pelkkä uskon ja halun asia?
Jos uskoo tarpeeksi niin asia on niin..
Vai järkeillä asia muuten vain omaksi eduksi?
Onko teillä rakkaat ihmiset oikeasti sukulaissieluja,sillä minä luulen omistavani sellaisen.Eikä sen tarvitse olla mikään herkku,se vaan tietää mikä ajatus alkaa ja mihin se päättyy....
Vastaukset 5
Vanhimmat
...antaisitte anteeksi otsikossa:)
En "omista", mutta minulla on ystävänä sellainen henkilö.
Olemme tunteneet 6-vuotiaasta asti (20 vuotta) ja olleet aina parhaat ystävät, kuin kaksoissisaret.
Outoa kyllä, me jopa muistutamme toisiamme ja meitä usein luullaan siskoiksi!
Me "luemme toistemme ajatukset", eikä koskaan tarvitse selitellä toiselle mielipiteitään, sillä hän ymmärtää jo valmiiksi.
Tuntuu joskus jopa pelottavalta, kun aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen.
Useimmiten tunnen koska häneltä on tulossa esim. tekstiviesti, otan jopa kännykän käteeni jo ennen kuin se on ehtinyt piipata!
Vaistoamme myös toistemme tunnetiloja ollessamme erossa, esim. kerran tunsin että hänellä on jokin hätä ja osasin soittaa juuri oikealla hetkellä.
Tämä piirre on kuitenkin ollut aina vahvempi minun puoleltani, hän ei vaistoa samalla tavalla minua.
Luotamme toisiimme kuin kallioon.
Ainut huono puoli tässä on, että kyseessä ei ole elämänkumppani, vaan tosiaan pelkkä ystävä:(
Olen koettanut hakea samankaltaista elämänkumppania, mutta joutunut aina pettymään.
Tiedän että minun pitäisi hyväksyä, ettei yksikään mies tule olemaan minulle yhtä läheinen kuin tämä rakas ystäväni.
Meillä on välillämme yhteys, jota muut eivät kykene käsittämään.
Kirjoitit niin mielenkiintoisesti, että on pakko vastata.
Itselläni on ollut eräänlainen "tekstiviestikaveri" jo useamman vuoden, jota en ole koskaan tavannut, kenen kanssa en ole koskaan puhunut, mutta kuka tuntee minut jollain erikoisella tavalla. Hän on hyvin syvällinen ihminen, ja arvostaa minua tavalla, joka tuntuu välillä todella erikoiselta. Hyvältä silti... Hienointa hänessä on, että hän vaistoaa murheeni ja pahan oloni lähes aina. Kun minulla on vaikeaa, tai vaikeat ajat ovat tulossa, hän osaa kirjoittaa minulle. Saattaa olla, että moneen kuukauteen hänestä ei kuulu mitään, mutta juuri silloin kun sitä eniten tarvitsen, hän muistuttaa minua siitä, kuinka hieno ihminen minäkin olen.
Jos luet tämän ystäväni, niin tiedä, että tarkoitan juuri sinua ja kiitän sinusta maailmaa!!
Kyllä minä ainakin uskon sukulaissieluuteen, ja minulla onkin sellainen. Se on aika kumma juttu vaan, että hän on miespuolinen henkilö ja silti ymmärrämme toisiamme kuin itseämme. Yleensä miehillä ja naisilla on pieniä eroja ajatusmaailmassa, mutta ei aina.
Nämä hienot kommentit vahvistavat myös oman näkemykseni asiasta,onpas mukavaa...kihih...
Joku tuntee,tietää,vaistoaa,aavistaa....
Pelottavaa,mutta kuitenkin niin läheistä,ettei se erotu omasta itsestä.
Minullakin on sukulaissielu,sielu tuolla ihan lähellä,mutta kuitenkin niin kaukana.
Pääasia että on=)
kiitos.