Olen vihdoin päässyt irti väkivaltaisesta miehestä. Kaksi vuotta kärsin koska en uskaltanut tehdä mitään. Nyt olen hakenut avioeroa ja oma kämppä on saatu. Mies ei ymmärrä miksi pitää erota koska mitään peruuttamatonta ei kuulemma ole tapahtunut, ei myöskään ymmärrä miksi pelkään häntä. Aiemmin luulin että se olen minä se paha ihminen kun haluan eron ennen kuin tajusin että mikään ei oikeuta toista lyömään. Siitä minulla on kiittäminen siskoon ja hyvään ystävään. En olisi ikinä uskonut kuinka hyvä olo voi olla kun ei tarvitse pelätä mitään tai ketään. Ainoa asia mikä harmittaa on ihmisten kommentit : ei väkivalta niin vakava asia ole, onko sinulla toinen mies kun kerran ero tulee, mitä teit väärin että miehesi löi sinua... Inhottavaa kun aina syyllistetään sitä ihmistä jota lyötiin eikä sitä kuka löi. Uskon kuitenkin että elämä jatkuu ja tulen vieläkin onnellisemmaksi ajan kanssa. Voimia kaikille !
irti väkivallasta
pumpulipuu
10852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vanhan polven ihmisiä. Nykyisin nuori polvi on kasvanut toisenlaisessa ilmapiirissä mm. kouluopetuksen ansiosta. Myös uudesta lainsäädännöstä ei kaikilla ole vielä tietoa, siis että perheväkivalta on RIKOS ja että lyödä ei saa mistään syystä. Yleensä vanhuksetkin ymmärtää asian, kun kertoo sen lainsäädännön näkökulmasta. Kukaan ei halua olla rikokseen yllyttäjä, vaikka se väkivallan tekijä oli heidän sukulaisensa.
Onnea sinulle uuteen elämääsi!
... sua odottaa ihana elämä vielä, kunhan jaloillesi pääset.
Ei mikään oikeuta toista käymään käsiksi, ja tiedäthän että syitä kyllä löytyy, sinusta maailmasta perheestä, mielialasta... jne
Saman kokeneena kunnioitan päätöstäsi lähteä menemään. Seiso päätöksesi takana. Aina!
ja voimia sulle hyvässä päätöksessäs ja tulevassa elämässä. Älä kuuntele syyttäjiä, eihän ne tiedä sun elämästä mitään ja asia ei heille sinänäsä edes kuulu.
Auta kohtalotovereitasi ja kerro miten pääsit eroon?
"Mitä teit väärin että miehesi löi sinua"... Sulje tuollaiset ihmiset pois elämästäsi!!
Väkivaltaisesta miehestä eroon pääseminen oli erittäin vaikeaa. Vaikka asioita paljon miettii ja päättää lähteä se on silti hyvin vaikeaa. Minulla on ollut tukena perhe ja erittäin hyvät ystävät. Myös työkaverit ovat olleet ymmärtäväisiä ja auttaneet tarvittaessa. Nyt sain voimaa lähteä kun ymmärsin etten ansaitse tätä, minulla on oikeus parempaan elämään ja että kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Ennen olin arka mieheni seurassa, nyt puhkun sen verran itseluottamusta että tiedän selviäväni yksin ja pystyn taas olemaan onnellinen. En enää pelkää häntä, korkeintaan säälin. Eli pääsin eroon seuraavin keinoin : kerroin asiasta perheelleni, ystävilleni, kaikille. En enää salannut asiaa. Hain yksin avioeroa ja oman kämpän. Tein listan asioista mitä pitää tehdä ja noudatin sitä. Tein myös listan tavaroista joita otan mukaan. Huomaan nyt että kun en enää pelkää miestäni ja hän näkee sen, hän lupaa vaikka kuun taivaalta. Sanoin suoraan että liian vähän, liian myöhään. Vaikka hän on varma siitä että palaan kotiin hänen luo, tiedän että se ei tule ikinä onnistumaan. Sanoin hänelle että jos hän häiritsee minua tai perhettäni, soitan välittömästi poliisit paikalle. Täytyy olla lujana ja muistaa miksi lähtee ja mikä on itselle hyväksi. Minulla siinä mielessä hyvä tilanne ettei ole lapsia, silloin lähteminen on vaikeampaa. Olen nyt hyvin tyytyväinen itseeni ja onnellinen pitkästä aikaa. Menee varmaan aikaa ennen kuin pystyn luottamaan miehiin mutta sekin tulee ajan kanssa. Tiedän kuitenkin etteivät kaikki miehet ole samanlaisia. Jos et yksin uskalla nousta miestäsi vastaan, ota avuksi perhe, ystävät, sosiaalityöntekijä tai poliisit. Vain siten mies ymmärtää että olet tosissasi ja hän ei enää voi hallita sinua pelon kanssa. Minun mielipide on se että mielummin yksin ja onnellinen kuin kaksin ja onneton.
Erosin myös samankaltaisesta tilanteesta ja ex mieheni ruikutti takaisin ja sanoi että "ei olisi ikinä uskonut että pystyn siihen". Niinpä hän kuvitteli että olen niin heikko että hän voi käyttäytyä miten vain kuulematta minua ja muuttamatta käytöstään vaikka näki että voin todella huonosti.
aikani myös sain turpaani, pelkäsin. Miten kamala oli mennä kotiin kun pelkäsi. Syntyi lapsikin ja ajattelin että muuttuu mutta ei.
Sai töitä, taas uskoin että rauhoittuu kun on tekemistä ja raha-asiat paremmin, mutta ei.
Eihän voinut kun kaikki vika oli minussa, sain paniikkihäiriön. Silloin alkoi järki juosta, ajatus että sairastun itse. Lähdin, eipä ole kaduttanut. Paniikista pääsemässä eroon mutta mieli on iloinen kun saa olla/mennä pelkäämättä.
surkea olet ihmisenä....toisten mielipiteistä riippuvainen. Hyväksi miehellesi että menet poikien porattavaksi.....
kun täällä kirjoittelet asiattomuuksia. Mene hoitoon, saatte ehkä perhealennusta..
äläkä anna kenenkään lyödä tulevaisuudessa.
mieti miesmakuasi ja jos olet sitä mieltä, että on parantamisen varaa, muuunna sitä!
hyviä jatkoja! :)