Älkää rakkaat ihmiset, jotka elätte parisuhteessa, ryhtykö sellaiseen touhuun, että piikittelette toisianne "huumorilla".
Kumppanin nolaaminen, haukkuminen ei ole mitään vitsiä. Ei toisten ihmisten kuullen eikä myöskään kahden kesken.
Kuka oikeasti jaksaa sellaista kuunnella? Ja sen rakkaimman, kaikkein lähimmän, sanomiset sattuvat kaikkein eniten.
Te, jotka nolaatte ja haukutte toisianne "vitsillä". Ketä oikeasti naurattaa?? Ei teitä, eikä niitä, ketkä teitä kuuntelee.
Kumppanin nolaaminen, haukkuminen ei ole mitään vitsiä. Ei toisten ihmisten kuullen eikä myöskään kahden kesken.
Kuka oikeasti jaksaa sellaista kuunnella? Ja sen rakkaimman, kaikkein lähimmän, sanomiset sattuvat kaikkein eniten.
Te, jotka nolaatte ja haukutte toisianne "vitsillä". Ketä oikeasti naurattaa?? Ei teitä, eikä niitä, ketkä teitä kuuntelee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuollaista jo monien vuosien ajan. Kuulostaa ihan kamalalle, ja asia naurattaa ainoastaan sen kertojaa. Kukaan ei uskalla/viitsi kommentoida siitä, ettei kyseinen "vitsailu" toisen kustannuksella ole asiallista. Vihjailuja kyllä tulee, muttei pistettä naljailulle.
Monesti olen huomannut, että piiloteltu perheväkivalta myös liittyy asiaan. Voi olla jopa fyysistä, mutta todellakin henkistä laatua toisen itsetunnon nujertamiseksi sen on!
ukon kanssa oltu 20.vuotta yhessä ja toisillemme ollaan heitelty millon mitäkin läppää ja kumpikin tidetään,ettei tarkoteta sillä mitään.se on,sit eri asia,jos ruvetaan ihan nälviin ja nimitteleen.
sama täällä!
Meidän suhteen yksi parhaista puolista ja piristävistä elementeistä on vitsit ja "vittuilu", hassuttelu.
Ei meillä nälvimään ruveta vaan pientä piikittelyä hymyssä suin (kotioloissa siitä seuraa usein leikkimielinen kinastelu, kutittelu ja lopulta seksiä:)) Ja muutenkin pieni piikki pitää mielenvirkeänä ja hymyn huulilla. Meillä kyllä nuo piikit lopetetaan yleensä suukkoon.
Ei oikeesti, ei elämä oo niin vakavaa hyvässä parisuhteessa.
Henkistä väkivaltaa ja nälvimistä, haukkumista ei tietenkään saa hyväksyä! Kyllä jokainen tietää minkä ottaa huumorilla ja mikä kirpaisee.
Kysyin kerran yhdeltä kaveriltani että miten se voi elää sen pomottavan muijansa kanssa.
KAveri vastasi, naama murheen mutrussa: 'voiko tätä kutsua elämiseksi?'