Kaukosuhteessa ainakin mulla oli pahinta se, että niihin tapaamisiin sitten latasi hurjia odotuksia, jotka ei aina voinut täyttyä. Ei ollutkaan aina niin ihanaa ja romanttista. Eli pettymyksiä kerääntyi kaukosuhteen taivaalle...
tapaamisten rajut lataukset
pitkätyttö
93108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kurja juttu, itse en juuri odotuksia lataa tapaamisiin. Ne ovatkin sitten menneet ihan putkeen ja yli (niiden pienien) odotusten. Tosin meillä suhde on vasta vaiheessa, ja katselemme rauhassa, mitä tästä tulee (ikää on jo kummallakin yli ja alle 40).
Kolmisen vuotta on mennyt kohta eri kaupungeissa, katsotaan, josko viiden vuoden sisään pääsemme edes samalle paikkakunnalle. Suhde kestää jos on kestääkseen. Tosin meillä auttaa asiaa se, että olemme tunteneet toisemme jo kohta 20 vuotta... tietää, mitä on odotettavissa. Ja sitähän kannattaa odottaa.. ;-P
hankkia elintoimintasensorit.latauksilla.
Vaikka toinen tuli luokseni 150 kilsan päästä,niin hän saattoi olla pahalla päällä tai väsynyt.Ja itse olin odottanut kovasti rakastani.Niin välillä sitten istuttiin sohvan eri päissä ja varottiin koskettamasta toista edes vahinkossa.Ja katsottiin tv:tä puhumatta mitään ja sitten nukkumaan ja selät vastakkain.
Tää raastaa eniten kun harvoin tapaa jää siinä sexstailutkin väliin,ja sitten kun ei taas tiedä koska nähdään.
Kannattaakin sopia että mökötetään ja kiukutellaan vaikka vain tunti,ettei mene koko tapaaminen pilalle.
PS kannatta yrittää vaikkakin se on kauriiden kanssa melko mahdotonta(horoskoopi)
T.mies
Kuulostaa tutulle. Puolisen vuotta tätä etäsuhdettä eletty ja on tää aika rankkaa. Mutta kun rakastaa niin näköjään kestää aika paljon. Meillä tapaamiset peruuntuneet useasti toisen töiden vuoksi ja sitten harmittaa :( Pitää vaan yrittää jaksaa, jospa tää tilanne tästä muuttuisi pian.
Noinhan se meni minunkin entisessä kaukosuhteessa. Kolmen päivän vierailusta mies valitteli väsymystä kaksi päivää, katsoi vain telkkaria ja välillä nukkui sohvalla. Ravintolassa syödessä haukotteli taukoomatta. Viimeisenä päivänä pikaseksiä ennen junan lähtöä.
Liene turha mainita, että suhde on päättynyt...
tuli noista odotuksista miälee vaa, et jos skriivailis meses tai soittelis ja vaihtais kuvia.. nii sit ei tulis niitä pettymyksiä =)eikä omallakaa kohalla oo kehumista noissa jutuissa..
http://ollila.miniville.fr/
Mulla kanssa aika alkuvaiheessa suhde, välimatkaa 200 kilsaa. Enimmäkseen tapaamiset menny hyvin, mut aina joskus huomaa, kun toinen on pahalla päällä niin ei oo kivaa...
Tärkeintä on oikeesti se vanhatuttu: pitää puhua, puhua, puhua.... Jos jotain ongelmia tulee, on niitä otettava heti käsiteltäviksi. Muutenkin tällaisessa suhteessa on hyvä kommunikaatio kaiken perusta.
Meillä ongelmia tuottaa etäisyyden lisäksi myös se, että hän on vuorotöissä ja minä päivätöissä, joten vapaat on ihan eri aikoihin. Siksi on joskus vaikeaa, kun hän vapaillaan tulee luokseni ja minä olen päivän töissä. Tylsäähän se hänelle on, samoin jos menen hänen luokseen hänen työaikanaan. Täytyy vaan asennoitua niin, että työ kuuluu arkeen ja siitä ei suuremmin voi hernettä ottaa nenään, jos toinen on työpäivän jälkeen väsynyt ja haluton tekemään mitään.
Vaikkakin olemme olleet yhdessä vasta muutaman kuukauden, mielessä siintää helpotus tähän ongelmaan, eli jonakin päivänä asumme samalla paikkakunnalla ja saman katon alla...
Eli siis "ohjeeni" on vain koittaa jaksaa ymmärtää toista ja ottaa ilo irti niistä hyvistä hetkistä ja koittaa ymmärtää, että kumpikin voi joskus olla pahalla päällä juuri tapaamisen hetkellä. Se ei kuitenkaan ole sen toisen syy, vaan kaikillahan niitä pahoja päiviä on.
Jaksamista ja ymmärrystä, se on mielestäni kaukosuhteen avain!!!
Kyllä se matka rassaa tosiaan,,350km,, reilu 3v tätä on jatkunut ja nähdään miten jatkuu siis työ ajat antaa periksi,,ja sitten viel toisen aiheeton mustasukkaisuus,se on suurin ongelma,,mutta se kestää jos on kestääkseen,,tai sit ei,,,väkisin ei mikään toimi kuiteskaan,,