Mikä on mielestäsi kritiikin tarkoitus? Käsitätkö kritiikin aina vittuiluna? Pitääkö taiteilijoita kritisoida?
Mielestäni on käsittämätöntä se, että ihmiset kuvittelevat kritiikin olevan vain jokin lonkalta suutuspäissään heitetty mielipide.
Tosiasiahan on se, että hyvä kritiikki on pitkällisen ja harjaantuneen ajatustoiminnan lopputuote.
Osoittaa yhteiskunnallista rohkeutta se, että uskaltaa esittää vahvoja mielipiteitä.
Itse arvostan esim. Laitista ja ihailen hänen älykkyyttään, ymmärrystään ja laajakatseisuuttaan.
Mitäs te ajattelette vai ajatteletteko mitään? Lainelautailetteko vain tunteesta tunteeseen? Arvostatteko älykkäitä ihmisiä, jotka altistavat itsensä pilkan kohteeksi joutumiselle?
Mielestäni on käsittämätöntä se, että ihmiset kuvittelevat kritiikin olevan vain jokin lonkalta suutuspäissään heitetty mielipide.
Tosiasiahan on se, että hyvä kritiikki on pitkällisen ja harjaantuneen ajatustoiminnan lopputuote.
Osoittaa yhteiskunnallista rohkeutta se, että uskaltaa esittää vahvoja mielipiteitä.
Itse arvostan esim. Laitista ja ihailen hänen älykkyyttään, ymmärrystään ja laajakatseisuuttaan.
Mitäs te ajattelette vai ajatteletteko mitään? Lainelautailetteko vain tunteesta tunteeseen? Arvostatteko älykkäitä ihmisiä, jotka altistavat itsensä pilkan kohteeksi joutumiselle?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Jos negatiivisen palautteen taustalla on positiivinen halu saada joku ihminen muuttamaan toimintaansa/käyttäytymistään, on rakentava kritiikki paikallaan.
Jos taas kyseessä on kritiikin asuun verhoiltu puhdas pahansuopa vittuilu, kosto tai henkilökohtaisuuksiin meneminen, niin täältä pesee takaisin.
Kritiikki ok.
Vittuilu ei.
Laitinen kirjoittaa mielestäni melko terävää ja analyyttistä tekstiä, pidän äijän kirjoituksista.
"Mitäs te ajattelette vai ajatteletteko mitään? Lainelautailetteko vain tunteesta tunteeseen? "
Minkä takia me ihmiset aina luullaan olevamme jotakin ihmeellistä, jotenkin fiksumpia kuin nuo muut, jotka puolestaan ajattelevat samoin.
Mitä ajattelet kriitikon työstä, mikä mielestäsi saa ihmisen ryhtymään kriitikoksi? Ryhtyisitkö itse tekemään tuota työtä?
Entä taiteilijat (jotka tunnetusti ovat herkkänahkaisia), saako heitä kritisoida? Uskotko että on heidän työlleen hyväksi saada joskus kunnolla "turpaansa"?
Mistä voit tietää, onko kritisointi vittuilua?
"Mistä voit tietää, onko kritisointi vittuilua?"
Vittuilua se on aina silloin kun kohde ei tykkää :D
jotenkin huvittava tapa tienata leipäänsä, arvostelemalla niitä jokka tekee ja vielä jos ei ittellä ole näyttöjä kyseisestä duunista.
Itse en ole varmaan siihen hommaan kykenevä, koska mieluummin annan positiivista palautetta, kuin negatiivista.
Ymmärtääkseni kriitikon täytyy useemmin kritisoida, kuin kehua säilyttääkseen uskottavuutensa, nehän on kuitenkin leipäpappeja.
Sitä mikä saa ihmisen siihen hommaan, pitänee olla ainakin melkoinen besservisser ja varmaan perusnegatiivinen asenne on pelkkää plussaa. Niin ja aina pitää nähdä kaikissa asioissa joista ei ite pidä jotakin negatiivista.
Tuskin kukaan nauttii siitä, että kriitikko haukkuu, ei sellaista ihmistä olekkaan.
Mä ainakin mieluummin kuuntelen kehuja kuin haukkuja.
Ei se varmaan ainakaan luovuutta paranna, jos haukutaan ja eikös monia taiteilijoita arvosteta vasta heidän kuolemansa jälkeen.
Otetaan esim. vaikka Spede, alkuaikoina kriitikot lyttäs sen jokaisen elokuvan, kansa tykkäsi.
Kumpiko sitten on huonoa taidetta, se josta joku jukka jukan jukan jukka tykkää, vai se josta tykkää vaikkapa 1000000 Suomalaista?
Miksi sen yhden mielipide olisi arvokkaampi, kuin niiden miljoonan muun, etenkin kun kyse on makuasioista?
Se, onko kritiikki vittuilua, vai ei riippuu siitä onkko se repivää ja onko rakentavasti kerrottu, mitä pitäisi petrata ja onko myös koitettu löytää niitä positiivisia asioita, joita varmaan myös aina löytyy.
miten kuvittelisit taiteilijoiden kehittyvän työssään, jos palaute olisi pelkästään positiivista? Olisiko olemassa riski kuvitella olevansa valmis kaikin puolin ja kehitys pysähtyisi siihen.. ketä se hyödyttäisi? Eikö taiteilijalle suurempi riski ole se, että hän jämähtää paikoilleen?
Negatiivinen palaute ei Tunnu hyvälle, mutta se kasvattaa ihmistä. Itse ajattelisin niin, että kriitikon on oltava todella sinut itsensä kanssa asettuessaan itse alttiiksi arvostelulle. Jos kriitikko arvostelee taiteilijaa, josta suurin osa kansasta pitää, niin eikö kriitikko ole yhtä lailla (omasta mielestäni enemmän) kärsivä osapuoli.
Näkisin kriitikon työn yhtä lailla luovana, kuin kenen hyvänsä taiteilijan. Se on henkisesti raskasta, eikä raha sitä mitenkään korvaa.
Eikö taiteilijoilla ole mielestäsi myös velvollisuus käyttää järkeään? Pelkkä tunteilu osoittaa mielestäni henkistä kypsymättömyyttä.
"miten kuvittelisit taiteilijoiden kehittyvän työssään, jos palaute olisi pelkästään positiivista? Olisiko olemassa riski kuvitella olevansa valmis kaikin puolin ja kehitys pysähtyisi siihen.. ketä se hyödyttäisi? Eikö taiteilijalle suurempi riski ole se, että hän jämähtää paikoilleen"
Mun mielestä taiteen tehtävä on viihdyttää ja olla tarkoitettu "massoille".
Jos ihmiset tykkää, siinä taiteilijalle palautetta.
Jos ihmiset eivät tykkää, ne eivät osta sitä taidetta, siinä palautetta.
"Negatiivinen palaute ei Tunnu hyvälle, mutta se kasvattaa ihmistä. Itse ajattelisin niin, että kriitikon on oltava todella sinut itsensä kanssa asettuessaan itse alttiiksi arvostelulle. Jos kriitikko arvostelee taiteilijaa, josta suurin osa kansasta pitää, niin eikö kriitikko ole yhtä lailla (omasta mielestäni enemmän) kärsivä osapuoli."
Kriitikon mielipide on vaan yhden ihmisen henkilökohtainen käsitys asiasta. Miksi se olisi yhtään oikeampi kuin muiden, silloin kun on kysymyksessä makuasiat?
Jos mä käyn kiasmassa kattomassa jotakin täysin käsittämätöntä himmeliä tai maalausta, jokka on paljon surkeempia kuin mun tyttäreni piirtämät kuvat ja sanon, että ne on surkeita.
Jos kriitikko alkaa höpistä näkevänsä siinä taiteilijan luomisen tuskan ja luovuuden ponnistelut kapitalismin ja hektisen elämän puristuksissa, niin kumpi meistä on oikeassa?
Mulle tulee koko hommasta mieleen vanha satu "keisarin uudet vaatteet", jossa tarvitaan lapsen mieli kertomaan, että sillä keisarilla ei ole vaatteita.
"Eikö taiteilijoilla ole mielestäsi myös velvollisuus käyttää järkeään? Pelkkä tunteilu osoittaa mielestäni henkistä kypsymättömyyttä"
En ole taiteilija, mutta jos järjen käyttö tarkoittaa toisen mielen pahoittamista, niin mieluummin tunteellinen hölmö.
kriitikot hyväntekijöinä sekä yhteiskuntaa että yksittäistä taiteilijaa kohtaan. Jos taiteilija ottaa liian tunteellisesti (tai kokee sen liian ahdistavana) itseensä kohdistuvan kritiikin, on se mielestäni merkki siitä, että henkilöllä on käsittelemättömiä tunteita.
Pidän kriitikoita yhteiskunnan psykoterapeutteina, joiden työkaluna ovat heidän omat aivonsa. Kriittisyys, rohkeus asettua valtavirtoja vastaan, on osoitus ajatustoiminnan kehittyneisyydestä. Joskus voisi ajatella niinkin, että taiteilijalla ja kriitikolla on yhteinen päämäärä.
Ajatteleminen ei ole näkyvää toimintaa, joten sitä ei nyky-yhteiskunnassa arvosteta, valitettavasti.
ja niinhän Spedekin teki, kun asettui valtavirtoja vastaan ja teki elokuvia, josta ihmiset tykkäsivät, mutta joita kriitikot haukkuivat, se juuri oli sitä oman tiensä kulkemista.
Mä taas väitän, että kriitikot ovat tyyppejä jotka arvostelevat muiden tekemisiä, ilman että heillä on näyttää mitään meriittejä.
Totta munassa niillä on sama päämäärä, taiteilija koittaa miellyttää kriitikkoa ja esityksensä jälkeen seuraavana päivänä lukee kädet vapisten jännittyneenä, että mitäs se nyt musta kirjoittaa, lainkaan noteeraamatta suurta yleisöä joka taputti sille kädet ruvella edellisenä iltana.
Sanon vieläkin, että taiteen tehtävä on miellyttää ihmisiä, ei kriitikkoa.
Kriitikon mielipide on vaan yhden ihmisen mielipide, ei sen oikeampi tai väärempi kuin kenenkään muun.
melko laimealta, jos taiteen tehtävä on pelkästään miellyttää. Onko taiteilija sitten mielistelijä, joka hakee pelkästään hyväksyntää itselleen?
Miksi taiteilija lukee kädet vapisten arvosteluja, jos kritiikki kerran on vain "yhden ihmisen mielipide"? Miksi kriitikoita ja kritiikkiä pyritään vähättelemään? Voiko kriitikkoa arvostella ihmisenä, mutta taiteilijaa ei?
Miten aikuinen ihminen voi kehittyä ilman kritiikkiä? Ymmärrän, että lasta ohjataan eri tavalla (lempeämmin), mutta aikuinen joka hakee itselleen julkisuutta töidensä kautta on kyettävä kritiikkiä vastaanottamaan.
Taide on kehittynyt kauneuden kaipuusta ja vallanhimosta. Joku luolamies on ollut hyvä veistelemään hirvensarvesta kauniita esineitä, se on saanut naapuriluolan ei niin taiteelliselta, mutta hyvältä metsästäjältä vaihdettua lihaa niitä esineitä vastaan.
Naapuriluolan laiskanpulskee mystikko tilasi siltä pullean venuksen kuvamaan maa-äitiä ja samalla pönkittämään omaa asemaansa, se tietenkin maksoi sen "uhrilahjoista". jne,jne.
Siinä mitään muuta ole taustalla kuin oman voiton pyynti.
Minkä takia sitä sitten esim. vaikkapa perustetaan bändi?
Jos levyt myy tulee rahaa, naisista nyt puhumattakaan.
Monikin tenori varmaan haluaisi olla nk. maailman kuulu, jota tullaan katsomaan ja jolle huudetaan braavoota yms.
Elokuvan tekijät haluavat, saada palkkansa työstään ja mitä enemmän sitä parempi.
Juhani Palmu maalaa kuin heikkopäinen saadakseen lisää rahaa.
Kivaa olla kuuluisa, kivaa olla ihailtu, kivaa saada rahaa ihan sairaasti.
Taiteilijat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, ne haluu rahaa ja mainetta, jostakin kumman syystä koko homman mahdollistaa nk. suuri yleisö, sinä ja minä.
Joillain taiteenaloilla tämän mahdollistavat kriitikoiden kehut (edelleen vaan yhden ihmisen mielipide makuasiasta).
Ei pelaa nk. kevyessä musiikissa, mutta kun mennään korkeakulttuuriin, siellä tarvitaan niitä humpuuki-kankureita kutomaan keisarin uusia vaatteita ja kertomaan muille mikä on hyvää ja mikä on huonoa.
Kritiikki on sitä joka näkyy rahassa taide joko myy tai sitten ei, jolloin se on huonoa.
Rahapussiin vilkaisu on helkkarin hyvää kritiikkiä.
Minä poika se ajelen vastavirtaan ja haluan ite päättää mikä mun mielestä on hyvä ja mikä huonoa taidetta.
Miksi aikuiselle ihmiselle pitää kertoa lehdissä mikä on hyvää ja mikä taas huonoa?
Jos kriitikko haluaa pyyteettömästi kehittää taiteijan uinuvia kykyjä, niin lähettelee sitten vaan taiteilijalle henkilökohtaista palautetta, eikä järjestä julkisia teloituksia.
että raha on välttämättä mikään kannustin tehdä taidetta. Liiallinen rahantulo pikemminkin estää taiteen syntymisen. Usein taide syntyy köyhyydestä ja kärsimyksestä. Ihmisellä on sisäinen pakko ilmaista itseään, siitähän se taide syntyy. Hyvä on, jos sillä jotenkin voi elättää itsensä.
Suurimmat taiteilijat ovat edelläkävijöitä, joita aletaan arvostaa vasta myöhemmin.
'''Usein taide syntyy köyhyydestä ja kärsimyksestä.'''
Saanen nauraa. Mistä tämä myyti on oikeen iskostunut kaikkien aivoihin. Prkle. Kärsimyksestä ei synny kuin tuskaa!!
Sitten kuitenkin seuraavassa lauseessa kirjoitat:
'''Ihmisellä on sisäinen pakko ilmaista itseään, siitähän se taide syntyy.'''
Täytyy olla taas alan sanoja opetellut jonkinlainen viisastelija.
'''Hyvä on, jos sillä jotenkin voi elättää itsensä. Suurimmat taiteilijat ovat edelläkävijöitä, joita aletaan arvostaa vasta myöhemmin.'''
No juu tuokin on myytti. Suomalaisia jo eläessään menestyneitä taiteilijoita voisin luetella tusinoittain viimeisen vuosisadan ajalta.
on pannassa :)
vain *reps* ja *wirn* ovat sopivia keskustelunaiheita :)
oikeastaan kritisoijia suhteellisen onnettomina valittajina esim. matti-esko hytönen, vitunmoinen hiiri. niitä arvostan, jotka kertovat mielipiteensä ja omanlaisen ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen.
siinä vaiheessa käsitän kritiikin vittuiluna, kun joku alkaa kertomaan miten toisen pitäisi tehdä/elää.
Hytönen ole tarkka havainnoija? Kuka on mieleisesi kriitikko, esimerkiksi?
hytöstä juuri minään. joskus city lehdessä oli ihan terävä jätkä kriitikkona/kolumnistina. olen henk.kohtaisesti sitä mieltä, että lahjattomat on kriitikkoina.
En voi kuin ihmetellä tiettyjen kriitikoiden valitsemaa linjaa. Hyvänä esimerkkinä Tapani Maskula, jolta ei heru yhtä tai poikkeustapauksissa kahta tähteä enempää, ellei elokuva satu edustamaan ranskalaista uutta aaltoa a la Truffaut/Godard. Ihme snobbailua.
Tuntuu, että joillekin kriitikoille ei tärkeintä ole elokuvien arvostelu, vaan oman erinomaisen älykkyyden ja korkean taiteellisen maun todistelu. Em. kriitikoista onkin pelkästään käänteistä hyötyä: eli toisin sanoen mitä paskemmaksi leffa arvostellaan, sitä todennäköisemmin se on katsomisen arvoinen. Vastaavasti "huippuleffat" voi jättää suosiolla katsomatta, ellei sitten satu olemaan tuhannen pilvessä.
veit kyllä vahvasti kirjaimet näppikseltäni.
Mä olen monta kertaa kavereiden kanssa jutellut, nimenomaan elokuva-arvostelut käännämme aina päinvastoin.
Jos kriitikko kehuu on luvassa pari tuntia tylsää. Kriitikon haukku taas on meille suositus.
kriitikon työstä ylipäätään, tarvitseeko taiteilija työhönsä kohdistuvaa kritiikkiä? Mitä vaaroja näet taiteilijan työssä, ovatko ne vaarat pelkästään kriitikoiden aikaansaannosta (kuten tunnutaan kuvittelevan), vai voiko ajatella niin päin, että raskas kritiikki on jopa hyväksi taiteilijalle?
Maskula on yksi parhaimpia elokuvakriitikkoja. Jos yhtään ymmärtää hyvän elokuvataiteen(yksi taiteen muoto elokuvakin on)päälle niin ymmärtää myös Maskulan kritiikkejä.
Mielestäni kriitikko ei palvele niinkään taiteilijoita, vaan taiteen kuluttajia. Taiteilijahan tekee palavasieluisesti sitä mihin uskoo, kriitikoiden mielipiteistä huolimatta. Ei taiteilija voisi tehdä yhtikäs mitään jos hän luottaisi sokeasti kriitikoiden arvoihin. Nimittäin yksi kriitikko saattaa haukkua samaa asiaa, mistä toinen kriitikko löytää pelkästään positiivista sanottavaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Siksi vähän ihmettelen sellaisia taiteilijoita kuin vaikkapa Olli Mustonen, joka alkoi boikotoida Helsingissä konsertoimista, koska Seppo Heikinheimo oli haukkunut hänet Hesarissa. Mustosen olisi pitänyt tajuta, että kyseessä oli vain yhden (tunnetusti eksentrisen) ihmisen yksityinen mielipide, eikä mikään Jumalan tuomio.
Täällä Suomen pikkupiireissä Hesarin kritiikki on hyvinkin tärkeä. Monille taiteilijoille riittää jo se että Hesarin kriitikko vaivautuu edes kirjoittamaan esim. näyttelystä. Harvemmin ketään haukutaan ja kritiikki on sellaista ympäripyöreää jaarittelua ja suoranainen haukkuminen voi olla aika musertavaa taiteilijalle sekä henkisesti että taloudelllisesti. Pienissä piireissä myös taiteen ostajat tutkivat aika tarkkaan Hesarin kulttuurisivuja ja monet tekevät ostopäätöksensä sen mukaan.
näen kriitikon nimenomaan palvelemassa taiteilijaa tai taiteilijan tulisi ottaa se siltä kannalta. Eikö ole kunnianosoitus jo se huomio, mitä kriitikko taiteilijaa kohtaan osoittaa. Viitsii tuhlata aikaansa kyseiseen henkilöön. Eihän niitä ajatuksia lonkalta vedetä.
Olisiko tuossa Mustosen asenteessa sitä nuoruuden kypsymättömyyttä vielä?
aina käytetään kun halutaan estää kriitikon kritisointi.
Kriitikko on jumala jonka tekemisisiä ja sanomisia ei käy epäileminen, tai muuten olet taidetta ymmärtämätön maalaismoukka.
Väitän silti, että keisari on alasti.
Suuren taiteilijan tunnistaa siitä, että hän tekee omaa juttuaan välittämättä kriitikoiden mielipiteistä tai siitä ostaako kukaan hänen taidettaan. Mitä maailma olisi menettänytkään jos vaikkapa Vincent van Gogh olisi heti muutaman taulun maalattuaan todennut että kannattaa varmaan mieluummin ruveta muurariksi kun ei näitä tuherruksia kukaan kuitenkaan osta?
Miksi haluat asettaa kriitikot niin ylhäiseen asemaan? Kritisointi on kriitikon työtä johon hänellä on koulutus ja josta hänelle maksetaan palkkaa, eikä mikään kunnianosoitus taiteilijaa kohtaan.
palvelemista mitenkään ylhäiseen asemaan asettamisena enkä usko, että kriitikon työhön riittää pelkkä koulutus - on oltava myös kykyjä. Minkä alan kriitikko itse mieluiten olisit?
Olisin tietenkin mieluiten ravintolakriitikko. Kiertäisin työnantajan laskuun ympäri maailmaa testaamassa hienoimpia ravintoloita ja niiden tarjoamia kulinaarisia elämyksiä.
Ei Maskula mikään "jumala" ole etkä sinäkään varmaan ole mikään maalaismoukka. Satun vain olemaan Maskulan kanssa yleensä samaa mieltä elokuvista. Siis huomio sanalla yleensä.
mutta pointtini onkin siinä, että makuja on erilaisia, kuka voi sanoa, että makuasioissa, joita esim. elokuvat ovat, joku on oikeassa ja joku toinen taas väärässä.
Miten jonkun mielipide voi olla näissä asioissa oikeampi kuin jonkun muun?
Muistan, että joskus teininä kinattiin mikä bändi on hyvä ja mikä taas ei.
Nyt aikuisena on jo oppinut, että joku josta mä pidän, sitä taas joku toinen inhoaa ja päinvastoin.
Silti en välttämättä väittäisi niitä toisia huonoiksi, mä en vaan pidä niistä.
passataisi kuin piispaa pappilassa ja sä voisit hekumoida valtasi huipulla.
Sulla olisi valta joko murskata joku, tai nostaa jalustalle.
Kukapa ei sellaisesta pitäisi.
Mielipiteet ovat mielipiteitä kun puhutaan eri taiteenlajien sisällöstä, mutta perusosaaminen pitää aina olla hallussa. Esim. elokuvista puhuttaessa Maskula kiinnittää huomionsa ohjaamisen tasoon, käsikirjoitukseen ja näyttelijäsuorituksiin, musiikkiin ja lopuksi tietysti myös sisältöön ja kokonaisuuteen. Kun homma on hoidettu hyvin niin Maskulakin kiittää kritiikissään, mutta kertoo myös oman subjektiivisen mielipiteensä. Onhan hänelläkin omat mieltymyksensä ja heikkoutensa, mutta kyllä hän osaa olla puolueeton kriitikko kuitenkin. Vuosia seurasin hänen kritiikkejä, jotka itsessään ovat jo melkeinpä taidetta ja opin lukemaan myös hänen riviensä välistä. Kerrankin oli yhden todella surkean elokuvan arvostelussa yksi tähti, mutta pienempänä fonttina kuin yleensä. En tiedä oliko se sattumaa ja lehden vahinko vai tarkoituksellista piilovittuilua. Jonkun pitäisi ihan oikeasti kirjoittaa kirja Maskulan kommenteista. Hän on varsinainen ilmiö.
Jokainen taiteilija tekee omaa juttuaan kriitikoista huolimatta.
...vittuilulta siinä vaiheessa, kun samasta lähestää ei tule mitään muuta kuin kritiikkiä. Asiallinen, harkittu ja rakentava kritiikki on ihan jees. Tosin em. kaltaisen kritiikin antiminen on omanlainen taitolaji, joka olisi itse kenenkin hyvä opetella.
nyt lähinnä suhteissa tapahtuvasta kritiikistä?
..oli kyllä työpaikalla tapahtuva palautteen jakaminen, mutta pätee myös muihin suhteisiin kuin työ- ja parisuhteisiin.
..siis pitääkö taiteilijoita kritisoida?
Kyllä ehdottomasti ainakin sellaisia taiteilijoita jotka saavat avustuksia tai muita lahjuksia ns. yhteisestä kassasta. Omakustannustaiteilijat toteuttakoon itseään täysin vapaasti....
Eikö kritiikistä ole enemmän hyötyä kuin haittaa taiteilijalle? Ilmaista mainosta?
kritiikki on mainostakin.
Puhdas kritiikki on mielestäni (oman) mielipiteen ja näkemyksen yksipuolinen ilmaisu jostakin asiasta. Kritiikin tarkoitus on antaa näkökantaa josta muut voivat keskustella tai johon muut voivat tukeutua. Kritiikki välttelee suoria kysymyksiä kritiikin kohteelle koska sen tarkoitus ei ole herättää keskustelua kritisoijan ja kritisoitavan välillä. Kritisoida voi pelkästään kritisoimisen ilosta, halusta herättää keskustelua muissa, halusta saada lukioita.
Laitisen juttuja en ole lukenut kuin kaksi joihin oli linkki joskus. Niiden perusteella ajattelen hänen juttujensa tarkoituksen olevan toimia keskustelun herättäjinä kuin juttuina joihin voi tukeutua päätöstä tehdessä (kuten Maskulan). Arvostan ihmisiä käytöksen ja toiminnan perusteella, en älykkyyden tai altistautuvuuden.
myös älykkyyden ja altistautuvuuden?
Onhan se kyllä outoa, jos lukijat ottavat itseensä esim. Laitisen kolumnit...että kylläpäs on kauhea mies, kun noin kirjoittaa.
Ihmistä kuitenkin arvostan sen perusteella miten hän sitä älykkyyttään käyttää. Tietty jos älykkäällä tarkoitetaan vain älykästä toimintaa eikä vain suurta ÄO -määrää, niin silloin arvostan ihmistäkin älykkyyden perusteella. En pidä sitä mitenkään outona, jos lukijat jostakin tietystä asiasta ottavat itseensä.
Tässä jo tulikin, että sana kritiikki tuo mileen muutakin kuin palaute. Kriittisen pisteen ylittäessään voi tapahtua kauheuksia.
Taiteilijana ennemminkin minulle on tärkeää näkyvyys ja se, että työtäni joku 'esittää' ja 'puhuu auki' sellaisille, jotka eivät mistään mitään ymmärrä. Karmeinta on kuulla jonkun tosiaankin junttien lätinää työstäni. Se on nöyryyttävää. Tarkoitan tilannetta, jossa totesin 'en tiennytkään, että miehet ovat näin kiinnostuneita tekstiilitaiteesta!' 8O
Tämmöistä ruohonjuuritasoa kriitikko ei tavoita, mutta sana kiirii. Jos ylipäätään jossain puhutaan tai kirjoitetaan tai joku arvostettu henkilö ottaa kantaa..SE MERKITSEE. SILLOIN MINÄKIN SÄÄSTYN kauppareissulla kritiikiltä, jota suoltavat maaseudun syrjäytyvät valtiaat: maanviljelijät, koneurakoitsijat, rakentajat ja sihteerit, tilintarkastajat, kunnan virkamiehet, kauppiaat jopa kekkulissa päivästä toiseen toikkaroivat kännikalat.
*Ei valtamerialus siihen uppoa, että lokit paskantavat kannelle*