yli 20 v avoliitosta erottiin loppuvuonna 2006. olen itse nainen 41 v. Mies halusi kokeilla uutta, etsi netin kautta naista itselleen. Kun sain tietää naisesta, kyseessä oli tuore juttu, mutta kahden viikon kuluttua exäni lähti. Niin halusin itsekin silloin.
Aikamoiset tunteet tässä on läpikäynyt näiden erokuukausien aikana. Nyt vasta pystyy jo välillä unohtamaan eron ja exän.
Mutta vaikka yksin on mukavaa, kaipaan kovasti miestä. En yhden illan juttuja, mutta sellaista mukavaa lämmintä luotettavaa vakiseuraa.
Mutta kaipa se aika joskus on....toivon niin.
Aikamoiset tunteet tässä on läpikäynyt näiden erokuukausien aikana. Nyt vasta pystyy jo välillä unohtamaan eron ja exän.
Mutta vaikka yksin on mukavaa, kaipaan kovasti miestä. En yhden illan juttuja, mutta sellaista mukavaa lämmintä luotettavaa vakiseuraa.
Mutta kaipa se aika joskus on....toivon niin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksinäisyys on ainakin minusta ehdottomasti yksi eron pahimmista asioista. Sitä ei suhteessa eläessään huomannutkaan ollenkaan, miten tottunut sitä oli kulkemaan vain kumppaninsa kanssa. Nyt tuntuu siltä, ettei edes leffaan tai syömään voi mennä yksin, ja elämästä on kadonnut niin paljon hyvää... illat ja viikonloput ovat vain tyhjää, tapettavaa aikaa...
Samaa mieltä. Yksinäisyys iskee päälle varsinkin näin loma-aikana. Yksin ei voi tai ei ole kiva tehdä monia asioita, ja suurin osa tämänikäisistä (43v) on parisuhteessa, eikä heitä viitsi pyydellä edes seuraksi, ettei riko perhekuvioita lomilla. Tosin ilman muuta edelleen olen sitä mieltä, että toimimatonta suhdetta ei vain seuran vuoksi - tai että ylipäätään olisi joku - siedetä. Itsekunnioitus siinä menisi.
kun parisuhde on yhytä ahdistusta ja varsinkin kun siinä on jo kalmas pyörä mukana,voin kertoa että silloin sitä on todella yksin.
Paljon helpompaa on elää yksin yksin kun kaksin yksin.
Miltei kolmekymmentä vuotta tuli vietettyä kuin paita ja peppu. Eka kesäloma ilman tuttuakin tutumpaa aviosiippaa on nyt takana. Vaikka lapsen kanssa on kierretty ainakin puoli Suomea, tuntuu että joka paikassa lomailee vain pariskuntia ja lapsiperheitä, joissa on molemmat puoliskot matkassa mukana. Yhteenkään äiti lapset tai isä lapset -poppooseen ei törmätty neljän viikon aikana. Ja ne kaverit... nehän on tietty kaikki parisuhteessa, ei niitä todellakaan viitsi vaivata, eivätkä nekään juuri vaivaa. Pitäisi siis löytää uusia kavereita ja uudet kuviot, elämä jatkuu.... mutta mistä ihmeestä etsimisen aloittaisi?? Yksin ei todellakaan ole kiva eikä edes mahdollista tehdä monia asioita, nyt sen vasta huomaa!
joo. ihanaa, kun sai kommentteja muiltakin. mulla just menossa eka kesäloma ilman exää. exä kiertelee nyt suomea uuden naisen kanssa ja uuden lapsien. mulla isot lapset, joten niistä hyvä tuki ja niiden kanssa mukavaa. isänsä ei niitä paljon huomioi, mulle taas ne kaikkein tärkeimpiä. mutta huomaahan sen lapsista, mulle ne avoimia ja pitävät yhteyttä. loma mennyt kyl hyvin, rupee unohtaa jo eron ja exän
Itsekin miettii, että mistä löytää uuden kumppanin. On niin monenlaista ihmistä liikenteessä. Moni pelkää eron jälkeen aloittaa mitään vakavaa. Parisuhde kuitenkin ongelmineen perustuu luottamukseen ja tahtoon rakastaa.
Ihana, kun saa kirjoittaa tänne....