oon tapaillut 3 kk erästä miestä, johon olen todella ihastunut ja hänkin minuun (olemme kertoneet tunteistamme). en kuitenkaan ole hänen tyttöystävänsä, ainakaan vielä... hän tuo ilmi että "me tapaillaan", ja minulla nousee karvat pystyyn koska koen että me jo seurustellaan! näemme lähes päivittäin ja olemme aivan kuin pari.
niin, kauankos teillä on mennyt seurusteluun aikaa, kauan olette hengailleet/tapailleet ensin? onko seurustelusta "sovittu"? tapailemani mies ottaa minut ihanasti elämäänsä ja kohtelee todella hyvin, ja sitä suuremmalla syyllä koen olevani hänen tyttöystävänsä!
niin, kauankos teillä on mennyt seurusteluun aikaa, kauan olette hengailleet/tapailleet ensin? onko seurustelusta "sovittu"? tapailemani mies ottaa minut ihanasti elämäänsä ja kohtelee todella hyvin, ja sitä suuremmalla syyllä koen olevani hänen tyttöystävänsä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
minä selvitin asioita sanomalla näin: Kaverit kyselee joko me seurustellaan,että mitä minä sanon niille?!vastaukseksi onneksi tuli: sano vaan, että seurustellaan niin minäkin olen sanonut.. :)
Kysy siltä suoraan, että missä mennään. Voihan olla, että teillä on erilaiset näkemykset asiasta.. mies ei välttämättä haluakaan seurustella.. Kysy siis ennen kuin petyt pahemman kerran.
ruvettiin samantien oleen yhessä,kun ekakerran nähtiin,eikä siinä kyselty,että ollaanko me vai ei se vaan lähti siitä meneen ja 20.vuotta ollaan yhesä oltu.
Mulla yksi tälläinen ystävä, joka "tapailee" yhtä naista. Ja iskee muualla koko ajan muita kun silmä välttää. (tämä toinen ei tiedä asiasta mitään, koska ei tajua asiaa)Kyseessä siis ihan kiltti mies, ei pelimies. Kyllä suhde joko alkaa heti kunnon olemisena tai sitten ollaan vian ystäviä. Ystäviä voi toki tapailla, myös vastakkaista sukupuolta.
Meilläkin 3 kk takana, mies kyselee, voitaisiinko jo seurustella. Itse en _vielä_ ole valmis sanomaan häntä poikaystäväkseni ja onneksi hän ymmärtää tämän. Mutta periaatteessa tapailu on muuttunut seurusteluksi meidän kahden kesken, ollaan sovittu yhteiset pelissäännöt; ei tapailla muita ymym.
(tai jotain sinnepäin, välillä oltiin vuosi erossa eli yli 4 v on joka tapauksessa siitä kun alunperin "alettiin oleen"). Missään vaiheessa ei ole sovittu, että "nyt alamme seurustella". Ehkä se on ikäkysymys; nuorempana oli tärkeämpää tietää, millä nimellä yhdessäolemista pitäisi kutsua. Tulevaisuudesta on aikoinaan puhuttu sen verran, että kummatkin tietävät missä mennään; perheen perustaminen on molemmille out of question. Mies puhui jossain vaiheessa yhteen muuttamisesta, mutta minä en halua luopua reviiristäni enkä missään tapauksessa lähde pikkupaikkakunnalle, ja hänellä taas on työnsä ja asuntonsa muualla (nimenomaan pienellä paikkakunnalla). Hän on myös tietoinen siitä, että jossain vaiheessa todennäköisesti lähden ulkomaille joko pysyvästi tai ainakin kokeilemaan elämää siellä.
Eli päivä kerrallaan mennään eteenpäin ilman sen tarkempia määritelmiä. Tietysti tilanne on toinen silloin, jos toisen tai molempien haaveissa on joskus perheen perustaminen (lasten hankkiminen); silloin varmaan toivoo tietävänsä ajoissa onko tämä se kumppani, jonka kanssa perheen perustaminen ylipäänsä voisi olla mahdollista.
Mutta siitä huolimatta sanoisin, ettei sillä termillä (tapailu/seurustelu) ole väliä. Tärkeämpää on puhua niistä tulevaisuuden toiveista. Ja omista arvoista (mitä ajattelee esimerkiksi pettämisestä, rehellisyydestä jne).
JOs toinen on ihan oikeasti vakavissaan tulavaisuudensuunnitelmien suhteen, ei tapailu vain käy päinsä. Yli kolmekymppisenä naisena on pakko alkaa ajattelemaan tulevaa potentiaalia aviopuolisi tai ainakin avoliittoa, koska vuosia ei ole enää hukkaan heitettävissä sellaisella ihmisellä joka perheen haluaa. NUorempana sillä ei ollut mitään väliä, oltiin vain saman kanssa yhdessä joko avoliitossa tai ilman.tapailu tai kunnon"Suhteet" loppuvat yleensä aina siinä vaiheessa kun toinen haluaa enemmän etenemisen suhteen.
Itse olen ihastukseni kanssa ihan suhteen alkuvaiheilla. Vasta reilu viikko sitten tutustuttiin ja sen jälkeen ollaan oltu tiiviisti yhdessä. Seksiäkin on harrastettu useampaan otteeseen, itseasiassa joka kerta kun se vain on ollut mahdollista :)
Sen verran ollaan asiasta puhuttu, että ei tapailla muita ja katsotaan miten tämä kehittyy.
Haluaisin itsekin jo "virallistaa suhteen", mutta luulen että se olisi hätiköityä. Siispä tyydyn pelkkään tapailuun, enkä ole halunnut ottaa asiaa esille. Ei tämä kyllä eroa mitenkään aikaisemmista suhteistani, joissa tässä vaiheessa puhuttiin jo reilusti seurustelusta. Aikaisemmin viimeistään kolmannen tapaamisen jälkeen ollaan oltu jo virallisesti yhdessä.
Silti kokoaajan takaraivossa jyskyttä että tämä on liian hyvää ollakseen totta! :(
Mun mielestä tuollainen on panosuhde, etenkin kun ottaa huomioon vuodenajan.Peräti viikko jo yhdessä (HUH MIKÄ AJANJAKSO;VAU).Hitto teitä nykyajan nuoria.
Meillä tosiaan meni kolmisen tuntia että alettiin seurustelemaan. Siis siitä kun tavattiin kasvotusten.. (edellisenä iltana tavattiin suomi24:sen sätissä :)
Sovittiin ihan vaan että kokeillaan miten se lähtee..
Nyt ollaan oltu reilu puoli vuotta yhessä. Reilu kuukausi kihloissa.
"Oon tapaillut 3 kk erästä miestä,
tapailemani mies ottaa minut ihanasti elämäänsä ja kohtelee todella hyvin, ja sitä suuremmalla syyllä koen olevani hänen tyttöystävänsä!"..heh, heh...
Luulenpa, että noin 3 kk:n tapailun jälkeen kaikki vaikuttaa ihanalata ja täydelliseltä, mutta se realismikin tulee vielä mukaan, joten ootappa vielä muutama vuosi ja katsos onko vielä noin ihanasti asiat?