Kävelin ja istuin yksin tuolla DBTL:s. Katselin kun ihmiset olivat siellä pareittain,porukalla. Tuli taas niin yksinäinen olo,ystäviäikin on mutta ei he aina silloin kerkii kun itellä on aikaa.Ex miehelläni oli jo uusi katsottuna ja kuulin siitä edellisvuoden DBTL:än tapahtumas,olimme silloin vielä naimisissa.Muistot tulevat mieleen,on todella surullinen olo.Luulin että aikaa on jo kulunut tarpeeksi unohtaakseni,ei,niin se ei ollut.Olen vieläkin rikki,pakko tunnustaa.Pettäminen jättää toiseen ja hänen itsetuntoonsa niiiin valtavan suuren haavan ettei sitä tiedä ennenkuin sen kokenut,enkä suosittele kellekkään.Miettikää ihmiset mitä teette toisillenne.Olen jo kerran koittanut riistää itseltäni hengen,en sen takia etten saanut olla kyseisen ihmisen kanssa vaan sen takia MITEN hän kohteli minua!!!
Munhun sattuu vieläkin..
erosta 1 1/2 v.
1645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinua, että sattuu! Mun ent. aviomieheni (silloin 30v.) jätti mu ja meijän alle 2 vuotiaan valvottajalapsen, koska halusi moottorippyörän, enään en kuulemma ollut muuta kuin äiti, ei kehdannut liikkua kanssani julkisesti, koska olin lapsenjälkeen lihonnut, en siivoonnut tarpeeksi hyvin jne... sekä kaksikymppine työkaveri oli niin kiva...no aluksi sattui niin helvetisti, mutta kävin 3v. terapiassa ja nytten kaikki on hyvin ja ymmärrän että mulle ja lapselle oli parempi että lähti pois... Kyl se siit