Onko muita joiden puolisolla ei yksinkertaisesti ole kavereita?
Puolison kaverit haihtuivat kuulemma hänen edellisen suhteen aikana, ilmeisesti ex ei tykännyt 'poikien illoista' yms ja eron tullessa kuulemma piti huolen että kaverit sitten ovat hänen eikä miehen... Mies myös muutti paikkakunnalta pois reilun sadan kilometrin päähän.
Minusta tuntuu välillä ikävältä kun minulla on kavereita joiden kanssa nähdään vähän väliä, ikävältä tuntuu jättää mies yksin kotiin, kun minä menen. Aina ei miestä voi ottaa mukaan kun yleensä kyseessä on 'tyttöjen ilta'. Miestä itseään asia ei ilmeisesti niin kamalasti vaivaa, viihtyy hyvin itsekseen ja veljensä kanssa tms.
En oikein tiedä miksi tänne kirjoitin, kunhan jotain neuvoa tms olisi kiva saada.
Puolison kaverit haihtuivat kuulemma hänen edellisen suhteen aikana, ilmeisesti ex ei tykännyt 'poikien illoista' yms ja eron tullessa kuulemma piti huolen että kaverit sitten ovat hänen eikä miehen... Mies myös muutti paikkakunnalta pois reilun sadan kilometrin päähän.
Minusta tuntuu välillä ikävältä kun minulla on kavereita joiden kanssa nähdään vähän väliä, ikävältä tuntuu jättää mies yksin kotiin, kun minä menen. Aina ei miestä voi ottaa mukaan kun yleensä kyseessä on 'tyttöjen ilta'. Miestä itseään asia ei ilmeisesti niin kamalasti vaivaa, viihtyy hyvin itsekseen ja veljensä kanssa tms.
En oikein tiedä miksi tänne kirjoitin, kunhan jotain neuvoa tms olisi kiva saada.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aina huono merkki jos mies suhteen aikana jättää kaverinsa. Mies ripustautuu, eikä sillä ole omaa elämää. itse en tuollaista miestä haluaisi.kohta se vaatii ettei sullakaan saisi olla ystäviä.
Joo, se on täys psyko!!! Lemppaa se heti!!! Se varmaan tappoi entisen eukkonsa, kun sitä ei ole enää näkynyt!!! Piilota kaikki veitset, heti, ja soita poliisi!!!
Joo. Mut oikeesti, vain idiootti alkaa analysoida itselleen tuntemattoman miehen luonnetta ja sopivuutta tällaisella foorumilla. Niinkuin että mistä tiedät että se on ripustautuja? Ja jos olisikin, mitä pahaa siinä on? Eikö avioliitto ole sitä että ripustaudutaan toisen ihmisen varaan loppuelämäksi?
Jos mies viihtyy itsekseen tai veljensä kanssa niin mikäs ongelma siinä on? Kaikki eivät kaipaa suurta kaverilaumaa elämäänsä. Voipi jopa olla niin että miehesi oikein nauttii kun saa olla omissa oloissaan kun lähdet viettämään iltaa kavereittesi kanssa. Jos näin ei ole niin olisiko mahdollista tutustuttaa miehesi noiden kaveriesi miehiin? Kutsutteko kotiinne koskaan pariskuntia vai ovatko kaikki kaverisi sinkkuja?
naisten ongelma, miten mies pärjää yksin.
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Ei ole kauheasti kavereita. Olen aina viihtynyt pienissä porukoissa.
Nuoruuden kaverit muuttaneet aikoja sitten kauas ja välit hiljakseen etääntyneet.
Oikeastaan vaan yksi kaveri, jonka kanssa näen suurinpiirtein kerran kahdessa viikossa.
Sitten on yhteisiä kavereita jokunen, joiden kanssa satunnaisesti nähdään.
Töissä työkaverit.
Veljet, joiden kanssa nähdään satunnaisesti.
Sitten on vaimo ja lapsi.
Enkä kaipaa yhtään mitään muuta.
Vaimo käy paljon joka paikassa ja nautin niistä hetkistä, kun saan olla yksin.
Pelaan pelejä, rakennan, kirjoitan jne...
Jossain vaiheessa vaimo oli huolissaan, kun en käy oikein missään. Järjesteli kaikenmaailman kavereidensa miehiä ym.. kyläilemään.
Se oli ärsyttävää. Ei senpuoleen, ettenkö niiden kanssa toimeen tullut.
Mutta sinun tehtäväsi on olla "vaimo" ja ystävä.
Se ei ole millään tavalla mieheltä pois, että elät omaa elämääsi ja tapaat ystäviäsi.
Minä ainakin paljon mielummin ottaisin sellaisen miehen, jolla ei paljon kavereita, kuin nykyiseni, jolla tosi paljon kavereita ja harrastuksia. Olisi mukavaa, kun mies haluaisi olla minun kanssa eikä aina vaan kavereidensa kanssa.
Sama tarina muuttoa lukuun ottamatta. Kaverit katosi eksän ilmestyttyä kuvioihin, eikä mies sen jälkeen oikein ole uusiin tyyppeihin tutustunut. Omat menot rajoittuu lähinnä firman pikkujouluihin, työkavereiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei halua heitä vapaa aikanaan tavata... olen joskus ehdottanut, että kutsuttaisiin, mutta ei :D Pyöreitä vuosia tuli täyteen tuossa keväällä, "juhlissa" oli vain minun sisarukset puolisoineen ja se sopi miehelle erinomaisesti.
Jonkun verran ollaan parin pariskunnan kanssa, veljeni kanssa mies tulee hyviin juttuun. Mutta omia menojani huitelen jonkun verran, eikä se ihan oikeasti miestä haittaa... se vain on niin, että meitä on erilaisia.
Itsekin aikanaan ihmettelin, mutta on tässä vuosien saatossa todettu, että tämä toimii oikein hyvin näin. Eli ihmettele sinäkin aikasi, mutta älä turhaan jää märehtimään asiaa joka ei ole ongelma.
Niin, kun tässä on häät tulossa niin nyt se jotenkin se kaverittomuus enemmän tulee esiin, kun on polttareita ja vieraslistaa laadittiin yms.
Mutta joo, molempien siskojeni ja heidän puolisoiden kanssa olla paljon tekemisissä, ja muutama kaveri pariskunta myös kyläilee.
No niin, tuota miestä kyllä täydestä sydämestä rakastan ja oli hänellä kavereita tai ei niin hänen kanssa naimisiin menen :D
Kiitos kaikille jotka vastailivat, en enää murehdi asiaa. Mies on tyytyväinen ja sillä hyvä. Kyllä varmasti aikuinen mies olisi kavereita hankkinut lisää jos olisi niitä kaivannut :)
Hyvää kesän loppua kaikille!
Kun ei ole olemassa mitään todellista ongelmaa, niin miksi sellainen pitäisi tehdä väkisin?