Näin miehenä olen pannut merkille, että näin viisikymppisenä katsellessa oman-ikäisiä naisia, niin valitettavasti he ovat saaneet itsensä sellaiseen kuntoon, etteivät he todellakaan saan enää mitään seksuaalista vetovoimaa aikaan (siis ylipaino ja huono yleiskunto)tosin eivät myöskään selvästi nuoremmat naiset, kun tahtovat rupashtaa jo heti pian kolmen kympin jälkeen siis hyvin selvästä enemmistöstä on kyse.
Tälläinen johtaa tietysti sellaiseen tosiasiaan, jolloin silmää viehättää vain itseään selävsti nuoremmat naiset.
No on tietysti itsestään selvää, etteivät nämä nuoremmat naiset ole enää pätkääkään kiinnostuneet itseään niin paljon vanhemmista miehistä.
Jotenkin tuntuu siltä kuin tämän seksuaalisen vetovoiman häviäminen veisi mielenkiinnon tutustua tapaamieni naisen persoonaan yhtään sen enempään, mitä on esim. työasioissa välttämätöntä.
Elän kyllä tukevasti parisuhteessa, enkä ole todellakaan etsimässä mitään uutta tai rinnakkasisuhdetta. Nuorempana oli mukava tutustua kohtaamieni naisten persoonaan (siis parisuhteessa ollessani), vaikka mitään fyysisiä tavoitteita ei silloinkaan ollut, vaikka sitä seksuaalista vetovoimaa silloin kokikin.
Että tälläistä tällä kertaa.
Tälläinen johtaa tietysti sellaiseen tosiasiaan, jolloin silmää viehättää vain itseään selävsti nuoremmat naiset.
No on tietysti itsestään selvää, etteivät nämä nuoremmat naiset ole enää pätkääkään kiinnostuneet itseään niin paljon vanhemmista miehistä.
Jotenkin tuntuu siltä kuin tämän seksuaalisen vetovoiman häviäminen veisi mielenkiinnon tutustua tapaamieni naisen persoonaan yhtään sen enempään, mitä on esim. työasioissa välttämätöntä.
Elän kyllä tukevasti parisuhteessa, enkä ole todellakaan etsimässä mitään uutta tai rinnakkasisuhdetta. Nuorempana oli mukava tutustua kohtaamieni naisten persoonaan (siis parisuhteessa ollessani), vaikka mitään fyysisiä tavoitteita ei silloinkaan ollut, vaikka sitä seksuaalista vetovoimaa silloin kokikin.
Että tälläistä tällä kertaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ei vaan kiinnosta ketään.
Naiset ovat haluttavia ja kauniita elämässään vain hetken. On surullista, että ulkonäkö muodostuu heille persoonaa paljon tärkeämmäksi, koska on vääjäämätöntä tuleva ymmärrys siitä, että kun tuo hetki on mennyt, ei paluuta huomion, ihailun ja kiinnostuksen kohteeksi enää koskaan ole. Pinnallisimmat ja ylimielisimmät rupsahtaneet kaunottaret katkeroituvat loppuiäkseen kun nuoremmat ottavat heidän paikkansa. Kannattaisi kehittää sisäistä kauneuttaan kun se ulkoinen katoaa muiden mielestä ennenkuin nainen ehtii sitä itse huomatakaan. Kyyninen ja ylimielinen nuori ja kaunis nainen saattaa saada huomiota ja kerätä katseita, mutta kyyninen ja ylimielinen vanhempi nainen on vain luotaantyöntävä.
"Kannattaisi kehittää sisäistä kauneuttaan kun se ulkoinen katoaa muiden mielestä ennenkuin nainen ehtii sitä itse huomatakaan. "
joo kumpa vaan ne miehetkin arvostaisivat sitä sisäsitä kauneutta. Mutta kun näköjään ei, aloittajakin on sitä mieltä että fyysinen vetovoima on kaiken a ja o.
Sanonpa vaan että ei ole naisena helppoa, miehet kohtelevat naisia ulkoisten seikkojen mukaan, ja aivan kaikille ulkoisille seikolleen nainen ei voi mitään. Hälläpä väliä mitä toiveita naisella on elämästä ja ehkä rakkaudestakin. Kunhan miesten into nuoreen kauneuteen vaan pysyy, sitä mukaa kun uusia kauniita neitoja putkahtaa pois lapsen kengistä.
Positiivinen ja älykäs nainen on "very cool" vanhana mummonakin.
voivat pitää kehostaan huolta ja jotkut valitettavan harvat pitävätkin. Tietysti valtaosa miehistäkin on ylipainoisia ja huonokuntoisia, mutta sanoisin kunnostaan pitävien miehiä olevan kuitenkin selvästi naisia enemmän.
Oikeastaan alkuperäinen tarkoitukseni oli vain sanoa huomanneeni tietyn elämänvaiheen menneen kohdaltani ohitse.
10v sitten pidin selvänä hakeutua uuteen parisuhteeseen, jos nykyinen sattuisi katkeamaan , nykyisin en ole ollenkaan varma, hakaeuisinko uuteen parisuhteeseen. Osin juuri edellä mainisemieni syiden johdosta.
Luultavasti tämä seksuaalinen vetovoima on miehille yhtä voimakas ja tärkeä viettiperäinen voima, kuin naisille lapsen saaminen ja äidiksi tuleminen.
Päivittäin vastaan tulee kadulla n. viisikymppisiä pariskuntia. Nainen: tyylikkäästi pukeutunut, hiukset nätisti leikattu ja värjätty, kevyt meikki, kengät ja laukku yhteensopivat. Mies: housut roikkuvat takaa ja etupuolella maha vyöryy kauluksen yli, paidankainaloissa märät läiskät, jalassa muotonsa menettäneet vaaleanharmaat kengät, jäljelläolevat hiukset vedetty kaljun yli ristiin rastiin tai jos on tukka tallella se on ylipitkä ja likainen/ hilseinen, kynnet pureskellut... Kolmekymppisenä naisena en ole kummastakaan seksuaalisesti kiinnostunut, mutta kyllä naiset useimmiten ovat mielestäni huomattavasti paremmin itsensä hoitaneita ja vetovoimaisempia. Moni yli 50-vuotias mies ei pysty tulemaan toimeen vahvan ja fiksun ikäisensä naisen kanssa, vaan tahtoo nuoren typyn, joka pitää kaikkea miehen sanomaa superälykkkäänä. Viisikymppisillä naisilla on useimmiten oma talous siinä kunnossa, ettei mies voi päteä heihin lompakollaan kuten puolta nuorempiin. Potenssikin alkaa miehellä heiketä juuri, kun nainen on parhaimmillaan. Onneksi vanhenevat miehetkin yhä enemmän kiinnittävät huomiota ulkoiseen olemukseensa, että naisilla on jotain iloa heistä (edes) siinä suhteessa.
"Moni yli 50-vuotias mies ei pysty tulemaan toimeen vahvan ja fiksun ikäisensä naisen kanssa, vaan tahtoo nuoren typyn, joka pitää kaikkea miehen sanomaa superälykkkäänä."
Eivät miehet arvosta idioottien kiitoksia tai ylistäviä puheita, toisinkuin naiset, joille loputtomassa ihailun ja huomion nälässä kaikki on tärkeää. Toisaalta harvemmin naiset yltävät miestensä ohi älykkyydessä, sillä harvalle naiselle kelpaa itseään tyhmempi mies.
"No on tietysti itsestään selvää, etteivät nämä nuoremmat naiset ole enää pätkääkään kiinnostuneet itseään niin paljon vanhemmista miehistä."
tiijätkö miksi?
Koska jos viisikymppisistä suomalaisnaisista vain harvat pitävät itsestään huolta niin mikä onkaan vastaava luku miehistä? Mun tuttavapiirissä on paljon tyylikkäitä, hoikkia vanhempia naisia joilla on miehenä kaljamahainen sohvaperuna.
Kannattaa naisia katsellessa vilkaista joskus peiliinkin ;)
" Mun tuttavapiirissä on paljon tyylikkäitä, hoikkia vanhempia naisia joilla on miehenä kaljamahainen sohvaperuna."
Mitä vikaa kaljamahaisessa sohvaperunassa muka on?:/
Kuulin vain ap:n hyräilevän rivien välissä "Aim sou hottanseksy thät ai käänt stäänd maiself". Ja kun puhui ylipainoisista vanhemmista naisista, niin tuskinpa se kontrasti nyt niin suuri on.
Mutta kysymykseesi... Sellaiseksiko itsesi tunnet?
"Mutta kysymykseesi... Sellaiseksiko itsesi tunnet?"
Miten niin tunnen? Eimutsiis;
"Mun tuttavapiirissä on paljon tyylikkäitä, hoikkia vanhempia naisia joilla on miehenä kaljamahainen sohvaperuna.
Kannattaa naisia katsellessa vilkaista joskus peiliinkin ;)"
Miksi sinne peiliin tarvitsee katsoa, jos timmit 5kymppiset naiset tahtovat kaljamahaisen sohvaperunan itselleen?
Ap setä valitteli että kun hänen ikäiset naiset ei aiheuta minkäänlaisia seksuaalisia haluja kun ovat ylipainoisia ja vastenmielisiä, että nuoret naiset kiinnostais mutta niitä ei kiinnosta viiskymppiset miehet.
Tästä tulemmekin siihen johtopäätökseen että miehet ovat pinnallisempia ja ulkonäkökeskeisimpiä kuin naiset ja naiset taas hyväksyvät puolisonsa puutteineen miestä paremmin (siis kun nainen kelpuuttaa sohvaperunan mutta mies ei). Eikö? ;)
Kiinnostaahan nuoria naisia > 5kymppiset miehet- rikkaat sellaiset. Paska mäihä, jos ap on tyhjätasku duunari, mutta elämä on.
"Eikö? ;)"
Kuinka usein tälläkin palstalla näkee itsetunnottomien naisten valituksia, miten komeilla, menestyvillä miehillä on käsipuolessa joku pulleahko tavis sen malli-blondin sijaan? Nii-i, jotkut vain osaavat katsoa toisen sisimpään sukupuolesta riippumatta.
Miehen ei kyllä edes aina tarvitse olla rikas. Riittää jos on tarpeeksi karismaattinen. Poikkeuksia löytyy... karismaattisia suomalaisia sekä rikkaita, vanhempia poikamiehiä ;)
Sarkastinen äänensävyni ei ehkä tavoittanut korviasi. En ole kovin suopea omaa sukupuoltani kohtaan jos on kyse pinnallisuudesta...
"Nii-i, jotkut vain osaavat katsoa toisen sisimpään sukupuolesta riippumatta."
Harvat osaavat. Ja vaikka on puhetta naisen empaattisuudesta, omat kokemukset ovat osoittaneet miehillä olevan tämä kyky hallinnassa naisia useammin. (silti kovin harvassa)
"Riittää jos on tarpeeksi karismaattinen."
No sitähän mä oon aina sanonutkin.
*karismoi*
Harmi vain, että olen vielä nuoremman puoleinen, niin ikäisilläni naisilla kestää vielä 20 vuotta tajuta, mistä kaikessa on kyse:(
"En ole kovin suopea omaa sukupuoltani kohtaan jos on kyse pinnallisuudesta..."
Minä en ole kovin suopea kumpaakaan (kaikkia) sukupuolia kohtaan, jos niikseen tulee:)
"Ja vaikka on puhetta naisen empaattisuudesta, omat kokemukset ovat osoittaneet miehillä olevan tämä kyky hallinnassa naisia useammin."
En tiedä? Ja jos kyse on ns. elämänkumppanin valinnasta, niin empatia ei vielä kovin pitkälle riitä. Eli sitä karismaa kehiin sitten:)
Eimutjaa, enpä tiedä, minusta tuntuu, että naiset pikemminkin olisivat suopeampia katsomaan toisen sisimpään- mikä tosin ei pitäne paikkaansa, kun ottaa huomioon kaikki renttujen perässä juoksevat nysvärit, mutta jaa-a. Ei miehissä ja naisissa niin suuria eroja ole, että tästä(kään) asiasta mitään selkeää sukupuolten välille saisi kehitettyä.
"Harmi vain, että olen vielä nuoremman puoleinen, niin ikäisilläni naisilla kestää vielä 20 vuotta tajuta, mistä kaikessa on kyse:("
Hä-hä... mainospuhe? ;)
Tarkoitin empaattisuudella että kun se on huipussaan. Naiset ovat empaattisempia yleensä, mutta suodattavat kaiken ikäänkuin omien tunteidensa läpi (en osaa selittää), miehillä joilla on todella empaattisia kykyjä, ovat loistavia ihmistuntijoita... lukevat muita kuin avointa kirjaa. Sellaista tarkoitin.
"Hä-hä... mainospuhe? ;)"
Eh-eh...tarvitsenko muka moista?:)
"Tarkoitin empaattisuudella että kun se on huipussaan."
Siis, kun on "ihastunut", "rakastunut" tms? Hmm, muuten toi sun sepustukses ei vastaa mitenkään siihen, _miksi_ sohvaperuna on jees tai miksi pullero tavis-nainen? Öh, puhuttiinko me edes siitä...?
"Eh-eh...tarvitsenko muka moista?:) "
Et jos täällä olisi joku fanclubilaisistasi. Mutta kun taas ei niin... ;)
"Siis, kun on "ihastunut", "rakastunut" tms? Hmm, muuten toi sun sepustukses ei vastaa mitenkään siihen, _miksi_ sohvaperuna on jees tai miksi pullero tavis-nainen? Öh, puhuttiinko me edes siitä...? "
Puhuttiinko? Minä taisin olla jo ihan muissa aiheissa ajatusteni kanssa... enkä tainnut edes puhua ihastumisista tai rakastumisista.. vaan yleensä ihmisistä ja asioista... siis empaattisuudesta yleensä. Oletko muuten mielestäsi empaattinen... siis kuinka hyvin arvioit osaavasi lukea muita ihmisiä? (tää ei sitten liity mihinkään aikasempaan kirjotukseen... tajunnanvirtaa ;))
"Et jos täällä olisi joku fanclubilaisistasi. Mutta kun taas ei niin... ;)"
Hitto, loistavat poissaolollaan:(
"Puhuttiinko?"
Emmäävaantiedä.
"...enkä tainnut edes puhua ihastumisista tai rakastumisista.. vaan yleensä ihmisistä ja asioista... siis empaattisuudesta yleensä."
Minä taas käsitin puheenaiheeksi sen sohvalla nysväävän kaljamahan ja sen timmin mimmin, joka sitä katselee. Eli ihastuminen, rakastaminen- nojoo tai rahallinen hyötyminen, mutta niin siis se, että millaisia ihmisiä _ulkoisesti_ kukin "sietää".
" Oletko muuten mielestäsi empaattinen..."
Riippuu. Fiiliksestä ja ihmisestä. Jos kyseessä jokin minua koskettamaton juttu, niin onnistuu kyllä, jos vain mielenkiintoa riittää.
" siis kuinka hyvin arvioit osaavasi lukea muita ihmisiä?"
Hmm..riippuu fiiliksestä ja ihmisestä. Yleensä en osaa lukea ihmisiä (naisista puhumattakaan), tai siis en laita paljoakaan painoarvoa ihmisten fiiliksille, tunne-elämälle jne, eli olen yleensä hyvin etäinen, jos ei kyseessä sitten ole ennestään tuttu ihminen (joiden elämä ei yleensä kiinnosta paskaakaan) , joskin tuiki tuntemattomien kanssa saattaa saada yhteyden syvemmälläkin tasolla tuosta vain- mutta edelleen omista fiiliksistäni kiinni.
Jaa, entäs itse?
Vähän kaksipiippuinen juttu... pidän paljon ihmisistä ja en pidä. En osaa sanoa pahasti (paitsi jos ärsytetään) enkä osaa estää jos joku minulle avautuu... vaan kuuntelen vaikka koko baari-illan jonkun vuodatuksia jos selkeästi näkee että toinen sitä tarvitsee. Toisaalta sitten taas olen kyllä aika kärsimätön ja itsekeskeinenkin että joskus kiinnostaa vaan omat jutut.
Toisten lukeminen onkin sitten ehkä paras kyky mitä mulla on... se on mun työkalu, selviytymiskeino jne. Luotan enemmän omiin fiiliksiin, intuitioon ja kykyyn tulkita toista kuin "tiedossa oleviin faktoihin". Ihminen voi valehdella mutta fiilis ei valehtele.
" Ihminen voi valehdella mutta fiilis ei valehtele."
Valehteleehan se fiiliskin. Toisesta voi saada tahtomattaan täysin vääränlaisen kuvan riippuen omista fiiliksistään ja miten ne vaikuttavat havainnointiin.
"Valehteleehan se fiiliskin. Toisesta voi saada tahtomattaan täysin vääränlaisen kuvan riippuen omista fiiliksistään ja miten ne vaikuttavat havainnointiin."
Juuri selitin siitä naisten yleisestä heikkoudesta eli suodattaa asiat (fiilikset) omien tunteittensa läpi. Se on juuri se jutun ja taidon ydin että osaa pitää itsensä ja omat tunteensa etäällä niistä fiiliksistä ja katsella asioita ikäänkuin outside of the box. Silloin fiilis ei valehtele.
Mä kyllä ymmärsin fiilikset juuri tunteiden ohjaamina fiiliksinä. Siis niinkuin, että fiilispohjalta se kaljamahainen sohvaperuna on hyvä juttu naisen kannalta? Järkisyitä kai hieman vaikeampi hakea siihen? Tai jotain, en ymmärrä naisia.
mitenköhän selittäisin.. on fiiliksiä ja fiiliksiä. On tunteita kuten surua, kaipausta, ikävää, rakkautta, ihastusta, vihastusta, kateutta jne. Sitten on sellaisia tuntemuksia joita tulee asioiden suhteen.. että esim. kun tekee päätöksiä tulee fiilis että tekee oikean ratkaisun, väärän ratkaisun, että tekisi mieli tehdä jotain mutta ei uskalla ottaa riskiä kun on vähän huono fiilis asiasta jne. Ehkä tarkoittaa lähinnä intuitiota.
Ihmisistä tulee fiiliksiä että minkä tyyppinen se on ja miten sitä pitäisi käsitellä.. voiko ladata suoraan asioita vaiko käsitellä silkkihansikkain, minkälaista huumoria kestää, onko sillä huolia, onko ihastunut, halveksiiko se ihmisiä, jne. Ne ei liity niihin tunteisiin joita itsellä saattaa olla kyseistä ihmistä kohtaan.
Jos ajatellaan sohvaperunaa niin saattaa olla että nainen rakastaa sitä, mutta sitten saattaa tulla fiilis että sohvaperunalla ei enää ole samanlaisia tunteita naista kohtaan tai että sillä olisi jopa toinen nainen... Jotkut tässä vaiheessa vaikka fiilis toisesta naisesta olisi hyvinkin vahva peittävät fiiliksen toisesta naisesta omien rakkauden tunteiden alle, eivät siis halua uskoa.
En taaskaan osaa oikein selittää enkä edes muista mitä olin alunperin selittämässä. Ehkä alunperin heitin toisistaan irrallisia kysymyksiä mutta nyt alkuperäinen aihe ja irrallinen kysymys tuli nivottua yhteen :)
No intuitio, okei. Mutta siis: se intuitio voi olla väärä myös. Usein ennen kuin oppii esim. tuntemaan toisen paremmin, voi fiilis olal täysin erilainen kuin sitten myöhemmin.
Esim:
"Jos ajatellaan sohvaperunaa niin saattaa olla että nainen rakastaa sitä, mutta sitten saattaa tulla fiilis että sohvaperunalla ei enää ole samanlaisia tunteita naista kohtaan tai että sillä olisi jopa toinen nainen..."
Siis fiilis toisen tunteiden loppumisesta, vaikka näin ei olisikaan. Tai sitten vaikka ap eihe, eli fiilis toisesta pelkän toisen ulkomuodon perusteella, oikea vai väärä?
Kaikki voi olla väärää, intuitiokin. Mutta ainakin itsellä oon huomannu että se ensifiilis on se oikein.. eli jos jostain ihmisestä tulee vaikka sellanen fiilis että se on epäluotettava, mutta sitten kuitenkin pakosta tutustuu siihen niin fiilis saattaa muuttua ja tyyppi on onnistunu näyttämään vakuuttavalta.. mutta sitten kuitenkin loppupelissä osoittautuu epäluotettavaksi. Joskus ei halua uskoa asioita vaikka niistä on vahvat fiilikset.
Tietysti ihmisten intuitioissa on eroja, itse luotan siihen niin paljon että se on aikalailla vahvistunu. Ja kyllä sen tietenkin täytyy olla synnynnäinen lahja.
Miehet joilla yleensä onnistaa naisteniskut on yleensä hyvin intuitiivisia.. tietävät ensinäkemältä miten naista käsitellä.
"jos jostain ihmisestä tulee vaikka sellanen fiilis että se on epäluotettava, mutta sitten kuitenkin pakosta tutustuu siihen niin fiilis saattaa muuttua ja tyyppi on onnistunu näyttämään vakuuttavalta.. mutta sitten kuitenkin loppupelissä osoittautuu epäluotettavaksi."
No noinhan se menee. Itse tosin olen niin sinisilmäinen vielä, että annan ihmiselle mahdollisuuden osoittautua epäluotettavaksi, ennen kuin leimaan toisen. Pitää testata niitä siis. Tosin on sitten jotkut tyypit, jotka kohdatessaan heti ensimmäinen fiilis on "kusipää", "tapan-sun-saatana", "bimbo" jne ja jotka pitävät paikkansa. Vastaavasti on sitten tyyppjeä, joiden kohdalla intuitio on positiivinen; "hyvä tyyppi", "asiallinen", "tulevien lasteni äiti" jne. Mutjoo, joskus tahtoo uskoa asioita vaikka niistä on vahvat fiilikset.
Meillä vanhuksilla(40-50v),naispuolisilla tuo valinnanvara liikkuu noin realistisesti akselilla 35-65v.Revi siitä:))