Kertokaa mulle miksi jotkin naiset haluavat ehdottomasti akateemisen koulutuksen saaneen miehen? Ok, ymmärrän jos on itse lääkäri, kai sitä mielellään vaikka dippainssin ottaisi, jos sattuu fiksunkin saamaan. Mutta ei ne kaikki ole niitä fiksuja ja toimeentulevia.
Mutta joidenkin naisten pakkomielle on tämä akateemisuus. Vaikka olisi mikä tumpelo ja köyhä resupekka, ei se mitään,kunhan sillä on akat. tutkinto! Vieressä on vaikka hyvintienaava, fiksu ja komea putkimies, on talot ja autot ja mökit... mutta se ei kelpaa, kun resupekka vie pitemmän korren. Joku fiksumpi nainen tulee ja vie putkimiehen, ja perustaa perheen sen kanssa.
Mutta joidenkin naisten pakkomielle on tämä akateemisuus. Vaikka olisi mikä tumpelo ja köyhä resupekka, ei se mitään,kunhan sillä on akat. tutkinto! Vieressä on vaikka hyvintienaava, fiksu ja komea putkimies, on talot ja autot ja mökit... mutta se ei kelpaa, kun resupekka vie pitemmän korren. Joku fiksumpi nainen tulee ja vie putkimiehen, ja perustaa perheen sen kanssa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
kun naiset haluavat vain renttumiehiä ja sillä sipuli, millään muulla ei ole merkitystä. :)
Kyllä se duunarin pippeli maistuu akateemiselle naisellekkin, voi maistua jopa mieluustikkin kunhan on saanut löysää akateemista nuudelia tarpeeksi.
Riippuu vähän alasta. Jos on humanisti tai yhteiskuntatieteilijä, on väkisinkin lukenut aika paljon pitkähkön opiskelun aikana. Lukuharrastus voi jatkua loppuelämän. Puolison kanssa olisi sitten mukava jutella erilaisista aiheista ilman että täytyy kaikkea (esimerkiksi käsitteitä) pohjustaa tai selittää. Tuloilla ei tässä ole niin väliä. Tietysti on niitäkin, jotka rohkeasti ylittävät koulutus- ja luokkarajat. Oman kokemukseni mukaan harva duunari on kiinnostunut kaltaisestani korkeakoulutetusta lukutoukasta.
Monella duunarilla on sellainen asenne opiskeluun että se on turhaa ja suorastaan ajanhukkaa, kun ei ole varmuutta töistä edes tutkinnon saatuaan. Sellainen asenne ei hirveästi kannusta jatkamaan tätä akateemista "harrastusta", joka voi olla monelle palkkapussia tärkeämpi.
Oon huomannut myös sen että korkeakouluopiskelijoilla nuoruus kestää pitempään sillä on opiskelukekkereitä ja yleensä vapaat viikonloput yms., joten elämä voi olla aivan erilaista samanikäisillä ihmisillä.
Itsellä ei ollut akateemisuus tai tuleva yliopistotutkinto mikään vaatimus miehen kohdalla, olen tapaillut monenmoista sakkia, mutta sen olen tosiaan huomannut ettei sellaiset miehet hirveästi minua kiinnosta jotka moittivat sitä kuinka "opiskelu on ajanhukkaa". Toisille raha on tärkeämpää, itse suorastaan rakastan sitä että saan kituuttaa opintotuella, syödä makaroonia ja tehdä kirjallisia tutkielmia kotona kahvin voimalla :). Huvinsa kullakin ;)
Itse opiskelen yliopistossa, kuten miehenikin. Miehessäni kuitenkin arvostan tulevaa tutkintoa enemmän hänen rauhallisuuttaan, älykkyyttään ja huumorintajua.
Loppujen lopuksihan aika harva mies, jolla olisi kapasitettia opiskella yliopistossa/korkeakoulussa, valitsee duunarin hommat. Enkä tarkoita nyt ammattikorkeakouluja, sillä opistotasolla on paljon porukkaa, joka olisi halunnut yliopistoon/korkakouluun, mutta ei päässyt läpi pääsykokeista. Älykkyys on miehessä ihan hyvä piirre. Harva nainen haluaa itseään tyhmempää miestä. Mutta poikkeuksiakin toki on.
pitää voida keskustellakin - siksi akateeminen.
Tuo argumentti tulee aina vastaan noissa jutuissa: pitää voida keskustella. Teille on keskustelun laadun mittarina se kuinka paljon paskaa jaksaa vaikka jostain Foucaultista jauhaa? Ettehän te nyt ihan noin hölmöjä voi olla, että luulette ettei normaali ihminen osaisi keskustella asioista ihan yleissivistyksen pohjalta. Tunnen monia erittäin fiksuja duunareita, jotka eivät ole yliopistossa istuneet päivääkään ja tykkäävät silti lukea muutakin kuin Aku Ankkaa. Tosiaan ihmetyttää tuo pakonomainen akateemisuuden ylistyslaulu mitä varsinkin naiset hoilaa.
Mistä akateemiset ihmiset keskustelevat ja miten se eroaa ei-akateemisten keskusteluista?
"kuinka paljon paskaa jaksaa vaikka jostain Foucaultista jauhaa"
Juuri tuollainen asenne lukemattomissa ihmisissä on se, mitä lukeneet eivät kaipaa.
"luulette ettei normaali ihminen osaisi keskustella asioista ihan yleissivistyksen pohjalta"
Jos ei ole kirjoja lukenut, niin turha kuvitella, että ne kaikki sisältäisivät p****a. Yleissivistystä on aika mahdotonta saavuttaa lukematta muutakin kuin netin keskustelupalstoja tai aikakauslehtiä.
ei-akateemiset lukee jotain Tieteen kuvalehtiä ja innoissaan kertovat siitä. Ei oikein sytytä.
No voisitko vielä kertoa että mistä akateemiset ihmiset keskustelevat?
kuin muutkin, eroja syntyy keskustelutyylissä ja omien mielipiteiden perustelemisessa.
että luulevat olevan muita parempia. Nokka pystyssä käveleviä nirppanokka porukkaa. E.V.V.K. Mieluummin otan fiksun putkimiehen, joka osaa muutakin kuin puhua tyhmiä.
Mun syster, maisteri, ainakin katsoo illat pitkät tv:n saippuahömppää ja lukee naistenlehtiä, ja syö Kotipizzaa... Siinä se sivistyneisyys, lomalla käy Jossain Kreetalla vetämässä lärvit ja kyttää paikallisia gigoloja.
Tokihan myös duunareitten kanssa voi keskustalla monista asioista ja monista näkökulmista, ei se aina koulussa lukemista vaadi. Toki yleisesti ottaen oletus on se, että enemmän niin voi tehdä akateemisen kanssa, ehkä joillakin vaan on se käsitys sitkeästi ja siksi halutaan akateemista kumppania. Tuossa opiskelussa on se, että täytyy olla sen verran itsekuria ja pitkäjänteisyyttä, että jaksaa lukea "pakon edessä", mutta usein kyllä ihan kouluttamattomillakin on lukuhaluja, mutta ilman sitä suorittamisen pakkoa. Ehkä joillakin on myös sellainen perhetausta, että akateemisuutta sinänsä arvostetaan, eihän se ihme ole jos ne asenteet välittyy lapsillekin, jotka sitten tuntevat että tarvitsevat akateemisen kumppanin. Vaikka itsekin olen kovasti kouluttautumassa akateemiseksi, ärsyttää koko sana akateeminen, koska sehän ei kerro ihmisestä vielä yhtään mitään, paitsi sen että on opiskellut ns. korkeakoulussa.
Toisaalta jos on duunariperheestä ja on nähnyt sen elämänmuodon huonotkin puolet, haluaa ehkä sosiaalista nousua ja pois duunaripiireistä. Suomessa onneksi voi duunarinkin lapsi opiskella ja avioitua toiseen yhteiskuntaluokkaan. Eli jos ei duunarielämä houkuta, niin lukemalla siitä pääsee!
Mun mielestä koulutuksella ei ole merkitystä, kyllä se on kokonaispaketti, mikä loppupelissä ratkaisee.
Mulla on duunarista hyvä kokemus, ja mä ainakin arvostan sitä käsillä tekemisen taitoa tosi korkeelle. Vaikka tämä heppu ei ollut käynyt kouluja ja oli itseoppinut oman alansa taitaja, mies osasi keskustella ajankohtaisista asioista ja sillä oli erinomainen huumorintaju. Duunarit jopa ansaitseva monesti enemmän kuin akateemikot.
Moni akateemisesti sivistynyt mies osaa myös tehdä käsillään yhtä ja toista. Ei siis ole mitenkään mahdotonta löytää akateeminen mies, joka remontoi ja rakentaa. Akateemisissa on sekin hyvä puoli, että tuttavapiirissä on paljon eri alojen asiantuntijoita. Ei tarvitse maksaa, kun kysäisee neuvoa vaikkapa tutulta juristilta tai lääkäriltä.
Duunareissa ärsyttää eniten kiroilu, roisit jutut ja sottainen ulkonäkö. Sellaisen pakkauksen sisältä ei oikein usko löytävänsä sivistystä. Miehestä kun pitää olla muuhunkin kuin maksamaan ja petiä lämmittämään. Raha ei paljon auta, jos ei miestä kehtaa viedä omien ystäviensä eteen.
perustella näkökantansa (oman alansa tyylillä tietenkin), keskustelu ei mene kovin helposti "mutu"-linjalle. Toki tällaista taitoa esiintyy muillakin työkseen puhuvilla kehittyneillä ihmisillä.
Akateemista haettaessa yleensä tarkoitetaan sellaista, joka on lopputyönsä tehnyt ja valmistunut. Usein paljastuu näitä vähän vaille -tapauksia, jotka vain esiintyvät niin kuin ylempi korkeakoulututkinto olisi suoritettu (esim. deiteissä). Nämä tyypit voi valehdella sujuvasti kaikesta muustakin.
Gradun/diplomityön tekeminen on paska homma, muut sen tekeminen on kasvattava prosessi.
Jotkut tekevät kyllä ihan mielelläänkin gradua ja jopa jatkavat tutkijoina...
Sosiaalinen joustavuus on mielestäni tärkeää. Moni duunarityyppi on aina oma itsensä ja pitää sitä jonain ansiona. Ihan kiva, jos osaa rentoilla välillä, mutta joissakin tilanteissa täytyy kyetä muuhunkin.
Mieluummin mä esittelen kavereilleni sen paskaisen ja kiroilevan rekkakuskin, kuin jonkun hintelän insinöörinörtin!
Tämä ketju vahvisti kuvaani akateemisista lutkista. Vahvasti isin tyttöjä, tottelevaisia paskanjauhajia jotka eivät älykkyyden puuttessaan ole arvoisiani. Kiitos. Yliopistoämmät kierrän kaukaa.
samaa mieltä myös akateemisten ukkojen suhteen. Ovat olevinaan aina niin äärettömän fiksuja kuin olla ja voi, mutta mitään perusteltuja omia mielipiteitä ei heiltä pysty odottamaan "odotapas hetkinen, kaivan tuon minun kirjani esille ja vastaan sitten* hehehhe... (no ei, tää oli yleistys, muttei täysin vakaval naamal)
Toki annan arvoa sille, että ihmiset jaksavat opiskella ja opiskella ja saavuttaa sen, mitä haluavat elämältään, mutta en ymmärrä miksi heidät pitäisi nostaa jotenkin "jalustalle" sen takia - tai vastaavasti miksi joku duunari pitäisi ... Samanlaisia ihmisiä loppujenlopuksi olemme kaikki, vähemmän tai enemmän lukeneet..
Kiitos, ilman herneitä lukekaa tämä.
Luulen että sinä pärjäät elämässäsi paremmin kuin nuo akateemiset fakki-idiootit. Terve järki se on mikä miehen/naisen maassa pitää. Yliopistohörhöt sekoavat aina välillä siihen omaan mahdottomuuteensa. Näin on näppylät.
joillakin miehillä on pakkomielle isorintaisista naisista? Vaikka olisi miten tumpelo ja tyhmä kaakattaja, ei se mitään, kunhan sillä on isot tissit! Jne. ;)
Varsinkin kauppatieteiden opiskelijoilla on isot hinkit.
et lääkisläiset femakot kiipeää sääriä pitkin.
etsivät isoa melaa mutta löytävät itsensä yhä uudestaan niiden petrimaljojen seurasta. saahan niistä hyvät hatsit ja voi muutaman sikiönkin säilöä niihin. kyllä mun ääni menee lääkisfemakoille.
Sinuna en niin kauheasti murehtisi. Voitko oikeasti arvostaa ihmisenä sellaista naista, joka arvottaa muita ihmisiä koulutuksen perusteella? Tuollainen arvotustapa on oiva osoitus putkinäköisestä typeryydestä.
Toisaalta sinun pitäisi tiedostaa se, että lompakon paksuuden perusteella arvottaminen on aivan yhtä typerää.
Monien akateemisten miesten keskuudessa se yleinen valituksen aihe on että naiset rakastuvat renttuhin tai amisviiksijuntteihin eli kaikkeen sellaisiin mitä yliopistomiehet eivät keskimäärin ole :)
Vikahan ei ole koskaan miehessä itsessään. :-)
putkimies=). Se ainakin osaa tehdä jotain, jos joku paikka on rikki. Harmi vaan, ettei ole tullut semmoista eteen.
Sitäpaitsi putkimiehet ovat yleensä aika seksikkäitä. Työtä tekevää kunnon miestä on aina ilo katsella ;)
ne kaikkein idiooteimmat pois.
Pitää olla vähintään pari tutkintoa ja toimitusjohtajan virka suuressa yrityksessä että mulle kelpaa, ei mitään kouluttamattomia ressukoita nykynaiset huoli!
Yhteiselo toimii parhaiten, jos molemmilla puoliskoilla on suhteellinen samantasoinen koulutustausta ja intressit. Ja Suomessa naisilla nyt sattuu olemaan melkoisen korkea koulutustaso. Akateemisilla on myös omat ongelmansa ja harrastuksensa, joita työväenluokkainen henkilö ei välttämättä ymmärrä.
Kyllä minuakin jo lähestulkoon akateemisena mieshenkilönä kiinnostaisi kovasti riiata hemaisevia kaupan kassoja ja siivoojia, mutta vähän hankalaa se käytännössä on. Ei sitä niin vain taivu, toiseen maailmaan.
monta itseään tyhmempää miestä kestänyt, alkaa pakostakin kääntyä siihen että miehellä on oltava korvien välissä muutakin kuin pururata. Nuorempana pidin sellaista ajattelua silkkana snobismina, mutta iän lisääntyessä on ollut pakko tarkistaa kantaa. Akateemisuus ei tässä ole mikään itseisarvo, ihan varmaan on älykkäitä autonasentajia ja tyhmiä akateemisia (tunnen yhden aivan käsittämättömän idiootin tippainssin). No kaikki miehet jotka on viime vuosina olleet mielestäni kiinnostavia on olleet akateemisia, no can do.
Nuorempana minäkin olin "avarakatseisempi". Kokemuksesta viisastuneen nelikymppisen äänellä voin kertoa, mihin orastavat suhteenpoikaseni ei-akateemisten miesten kanssa usein päättyivät tai minkä vuoksi ne jäivät kokonaan alkamatta.
Alle kolmikymppisenä minua vokoteltiin ihan solkenaan. Joillakin nuorukaisilla tuntui olevan kova halu esitellä minua kavereilleen, kehaista ällieni määrällä ja yliopisto-opiskeluillani. Kai mukavan näköinen ja ilmeisen fiksu nainen jotenkin sai heidätkin näyttämään paremmilta. Kahden kesken alettiinkin sitten näyttää kitkeriä tunteita ja eri mieltä ollessa ruvettiin vinoilemaan "mukamas paremmuudestani". Jotkut yrittivät jopa ruveta alistamaan minua heti alkuun.
Jutun juurta oli vaikea löytää, kun kiinnostuksen kohteet olivat erilaiset - mitä nuorempi on, sen selvempi tämä erokin on. On kovaa hommaa yrittää olla puhumatta liian mutkikkaista asioista tai sellaisista jutuista, joista juttukaverilla ei ole käsitystä. Vinoiluahan siitäkin sitten tuli.
Opiskelun alusta alkaen kuulin sitä, että "kun sä valmistut, mä olen ollu jo viisi vuotta kirvesmiehenä tienaamassa h******sti rahaa" - ei mikään lupaava asetelma parisuhteelle.
Hyvin kuvaava pikkujuttu tapahtui autossa matkalla urheilukilpailuihin (osallistuin itsekin). Käytin puheessani LAUSEENVASTIKETTA, kun kerran olin tottunut sellaisia käyttämään, enkä hoksannut karsia repliikeistäni nk. hienostelevia elementtejä. Loppumatkan neljä miespuolista matkakumppaniani vinoilivat minulle samaisella muodolla oikein urakalla, eikä kyseessä ollut mikään hyväntahtoinen naljailu. Kyydissä ollut potentiaalinen poikaystäväni läksytti minut veemäisen käytökseni vuoksi myöhemmin, eikä suhde sitten alkanut ollenkaan. (Mukana oli kyllä tosi hulppea urheiluhieroja, joka oli kiinnostunut minusta ja minä hänestä, mutta hänellä oli jo tyttöystävä, pahus.)
Kolmenkympin rajapyykin jälkeen olen vain harvakseltaan törmännyt ei-akateemisiin ihmisiin, koska töissä en juuri heihin törmää. Jo porukassa nautitun kahvikupposen aikana huomaa, että jutun juurta syntyy akateemisten kesken sujuvammin kuin monien muiden. Ei juttujen aiheiden tarvitse kummoisia olla, mutta niiden käsittelytapa on erilainen.
Täälläkin on kysytty, mistä akateemiset sitten puhuvat, ja vinoiltu esimerkeiksi tempaistuista aiheista. Vastausta on hankala kiteyttää ja yleistyksiä on oltava tekemättä, koska on olemassa todella fiksuja ei-akateemisia ja todella tolvanoita akateemisia. Sopii kuitenkin kokeilla: kuudeksi vuodeksi yliopistoon, hus, ja sitten voi katsoa, ovatko ajatusmaailma ja katsantokannat muuttuneet siinä matkan varrella.
Tähän aiheeseen törmää muuten muillakin keskustelupalstoilla. Mielenkiintoista on lähinnä moderaattorien sensuurikäytäntö: aivan vapaata haukuttavaa, luokiteltavaa ja yleistettävää porukkaa ovat akateemiset ihmiset, pitkät ihmiset, älykkäät ihmiset, povekkaat naiset, hiuksekkaat miehet ja ateistit. Sensuurista ei pääse koskaan läpi yksikään aloitus, joka käsittelisi huonossa valossa vähemmän koulutettuja ihmisiä, lyhyitä ihmisiä, vähemmän älykkäitä ihmisiä, pienirintaisia naisia, kaljuja miehiä tai valtauskontojen edustajia. Mistä tämä mahtaa kertoa?
En tiedä millaisia ongelmia akateemisilla on, mutta eikös meillä ole kaikki samat:
perhe, työ, opiskelu, ihmissuhde, avioero, talous, ihmissuhde, lastenkasvatus...
En tiedä sitten minkälaista elämää jotkin akateemiset elävät, jos ongelmatkin on jossain omissa sfääreissä?????
Löysää rahaa löytyy harvalta alle kolmekymppiseltä akateemiselta. Toinen probleema liittyy työhön; korkeakoulutettujen ihmisten työpäivä ei yleensä pääty klo 16.30. Pitemmän päälle raataminen käy terveyden päälle, tulee masennusta jne. Työt mielessä koko ajan.
Pari vuotta olen duunarin hommia tehnyt, ja voin kyllä sanoa etten koskaan ollut onnellisempi kuin silloin. Rankkaahan sekin oli, mutta rennolla tavalla.
Mutta mitäpä tässä vikisemään, pehmeä tuoli ja ilmainen nettiyhteys...