Minkä takia ette anna puolisoidenne mennä silloin kun suhde on päin helvettiä ja molemmilla on paha olo.Olkoon syy mikä tahansa:salarakas,viina,kyllästyminen jne.En ymmärrä mikä pitää toisessa niin paljon kiinni että pilaa molempien elämän.Antakaa mennä ja menkää itse rohkeasti etsimään uutta ja parempaa.Sovussa on sitten helpompi jakaa omaisuutta ja sopia asioista.
antakaa aviopuolison mennä
sopu säilyy
183101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jospa kaikki olisi noin ykjsinkertaista, niin täällä ei kukaan koskaan riitelisikään yhtään mistään.
Jos on huono vaimo/mies anna mennä...
Jos on huono talo, myy pois...
Jos on huono auto vaihda uuteen... jne...
Niin kasva vielä monta vuotta, ja mieti sitten aikuisten asioita.. Ne ei näytä nyt olevan sulle ajankohtaisia!;)
sulla on?Jonkun omaisuusko on saatava jakoon?Tyrmistyttävää.
mielestäni olet oikeassa, sillä elämä on lyhyt. vaatii tosin rohkeutta toimia noin radikaalisti, varsinkin jos on lapsia. heidätkin täytyy huomioida, mutta heitä ei pidä käyttää keppihevosena eli syynä huono suhteen jatkamiseen.
ETTÄ LAPSETKIN PITÄÄ HUOMIOIDA.
LAPSET OVAT SINULLE SIIS JOITAIN KILPIKONNAN ARVOISIA TAI JOS SITÄKÄÄN. HUH
lapseni ovat minulle tosi tärkeitä ja olisivat ne kilpikonnatkin, jos niitä omistaisin.ei mitään huh!
Löytyy meitäkin jotka allekirjoitamme tuon. Miehelle ero oli shokki ( potee sitä vieläkin - erosta on reilu vuosi ), mutta silti hän "päästi" minut irti. Ei tuonut katkeruuttaan ja vihaansa ( jota kertomansa mukaan jossain vaiheessa poti voimakkaana ) esille kertaakaan hoitaessamme eroa.
Päällimmäisenä molemmilla oli lasten hyvinvointi. Yhteishuoltajuus viikko-viikko systeemillä, raha-asioiden sumpliminen, toisen auttaminen hoituu edelleen ilman ongelmia.
Tästähän olisi voinut tehdä vaikean jos exä olisi jäänyt haraamaan vastaan. Mitä hyötyä, koska olin päätökseni tehnyt ja siinä aioin vakaasti pysyä ( 1½ vuotta omassa päässäni tehnyt eroa etukäteen )...tapaukseen ei liity pettämistä, alkoholia, väkivaltaa...
Ja se paska, että lapset kärsivät...toki kärsivät jos aletaan riitelemään ja syyttelemään ja tekemään asioista hankalia.
Exäkin panostaa nyt lapsiin enemmän kuin koskaan. Lapset surffaavat luontevasti kotien väliä - ja heistä näkyy pitkälle, että ovat onnellisia ja tasapainoisia :)
Voisiko tässä tilanteessa sanoa, että minä valitsin lapsilleni oikean isän ;)
Jep - tähän voisi sanoa, että olen itsekäs paska :D Ja joo-o. Olen täällä kerran ja sitä aikaa en aio ahdistuen elää. Parisuhteeseen uskon edelleen - miksen?
ei huoli kuin joku hulvaton juoppo tai siivelläsi tai sossun siivellä elävä elosteleva
äijänrähjäke. hahhahhhhaaaaaaaaa
Luulo ei ole tiedon väärtti.
Vanhenet miesten pilkkaamana panopatjana ja miehet käyttävät vain hyväkseen.
Kyllä varmasti saat vapautesi pidettyä, kun ensin olet lyönyt sen kovan pääsi seinään muutaman kymmenen kertaa.
Hyvä tilanne teillä!!
Tätä mäkin olisin toivonut.. toisin kävi kun mies ei päästä helpolla :-(
Voi teitä katkeria ihmisraukkoja - eikai moista shittiä kukaan muu voi suoltaa :D
Kirjoitinko, että läksin siksi että haluisin jakaa itseäni innokkaammille sängynlämmittäjille :D Tai, että kuvittelin ruohon olevan vihreämpää aidan tuolla puolella.
Suruksesi ilmoitan, että en ole antautunut panopatjaksi ;) Vaikka olisi noita innokkaita ollut. En harrasta yhden yön suhteita. Mies tulee elämään, jos on tullakseen. Minun itsetuntoni kestää helvetti soikoon. Miksi hakkaisin päätäni seinään? Eihän siitä tule kuin kipua ja särkyä :D
Ja mitä helvetin onnetonta on olla YH. Ennemmin YH, kuin suhteessa jossa ihminen näivettyy, eikä hetikohta tunne itseäänkään peilistä.
Mutta voikaa te pahoin meidän onnettomien puolesta, nin me mennä porskutamme ja voimme hyvin =)
Jos vaikka jo huomenna kohtaat sellaisen ihmisen jonka kanssa huomaat eläväsi vielä vanhoilla päivilläkin.
Kukaan ei näe tulevaisuuteen silloin kun on menossa naimisiin. Tahtoa, halua, uskoakin löytyy... ja tunnetta. Niille kaikille vaan tuppaa jotain tapahtumana matkan varrella. Toisille enemmän toisille vähemmän. Moni kuitenkin pysyy ensimmäisessä liitossaan, vaikka näitä palstoja lukiessa ei aivan siltä vaikutakkaan.
Jos heittää pyyhkeen kehään siksi kun eka liitto karahti... kannattaako edes elää, koska joskus jokainen kuolee kuitenkin.
- Alive and kicking -
Lopetin kirjoitukseni toteamalla, että uskon edelleen parisuhteeseen ja miksen uskoisi :)
Uskon, että saan vielä mahdollisuuden olla onnellinen, toivottavasti lopunelämääni :D Nyt joku toteaa, että sinä kakkiainen saat rangaistukseksi elää lopunikääsi yksin ;D Saa heitellä kivillä, mutta varmasti on vielä jtn kivaa minuakin varten varattu...hope so :D
Toivossa on hyvä elää :) Ilman toivoa kun sitä elämää ei liene olemassa :)
että eronnut nainen on joku timantti ihmissuhdemarkkinoila ja jos on yh, niin on jotenkin naiiiiivia puhua, että voi etsiä uutta ja parempaa, no etsiä voi, mutta luu jää käteen ja se on varma se.
Siellä taas joku pissis satuilee..
Aikuisten "markkinoilla" on lähinnä kummallista jos ei ole lapsia, sähän olet jokseenkin vajaa jos et ole onnistunut elämässäsi edes lapsia saamaan.
Ja yleensä niitä lapsia on sekä miehillä, että naisilla.. olkoon etä- tai lähivanhempi.
Mä olen itse se jota ei vaan päästetä :-((
Olen jo muuttanut pois miehen juomisen takia, luulisi että nyt olisi hyvä juoda ihan ilman nalkuttajaa.. mut ei! Perässä roikutaan, ruikutetaan, uhkaillaan, panetellaan, lirkutellaan jne jne jne Eikä loppua näy :-((
lähdön jälkeen en pitänyt mitään yhteyttä, enkä ole katunut. ex-puoliso joskus soitteli ja lähetteli sähköposteja, mutta en vastannut niihin.ohi on.
Eiköhän tuolla asenteella olisi parempi olla perustamatta perhettä lainkaan ja seurustelun alkaessa ilmoittaa, että tämä kestää sitten maksimi viisi vuotta. Silloin ei tule kenellekään vääriä odotuksia eikä tarvitse kestää arkielämää lainkaan. Avioeroa hakee yleensä toinen puolisoista ja erittäin harvoin molemmat ovat sitä mieltä, että avioliitto on pielessä. Ainakin oma kaksikymmentä vuotta kestänyt avioliittoni on ollut viimeiset kymmenen vuotta ylä- ja alamäkeä, mutta eipähän ainakaan ole ollut tylsää. En vanno, ettemmekö ikinä eroaisi. Jos itse hakisin eroa, tekisin sen niillä reunaehdoilla, että sen jälkeen elämä jatkuu ilman parisuhdetta. Mieheni ei ole mikään ihannemies, mutta ihmissuhteessa epäonnistuminen kertoo kyllä myös itseni sopimattomuudesta parisuhteeseen.
Monet eroavat (erityisesti naiset) kuvittelevat, että keskinkertaisesta tai kehnosta avioliitosta seuraa hyvä ero. Eron jälkeen naiset alkavat pompotella entistä miestään lapsiin vedoten. Lasten edun nimissä vaaditaan mieheltä uskomattomia asioita. Kuitenkin puoliso on eron jälkeen itsenäinen ihminen, joka voi muuttaa eri paikkakunnalle, perustaa uuden perheen jne. Ero saattaa olla lasten kannaltta todellinen katastrofi, koska elämä tuo tullessaan yllätyksiä. Ihmiset katsovat nykyään liikaa television saippuasarjoja ja luulevat, että samat pelisäännöt pätevät myös oikeassa elämässä.
Kysyn todella samaa, miksi sitä puolisoa (minua) ei voinut päästää menemään, vaan piti vuoden verran pettää toisen kanssa? Menee vähän kuin Apulannan biisi, "tarkoitus ei ole tappaa, vaan vammauttaa pysyvästi, jotta muistaisit koko loppuelämäsi missä teit sen minua koskevan virheen". Vammautettu olen, se virhe vain on vähän hämärän peitossa, kun ei tuo ex sitä kerro. Ja minä sitten tässä kostan, niin hän sanoi, kun kysyin (huom kysyin vain) mitä jos muuttaisin vuodeksi ulkomaille töihin.
Heikot ruikuttajat ei uskalla elää ja ottaa elämää vastaan sellaisena kuin se tulee. Ne roikkuu menneessä suhteessa kuin lapsi äidissään. Oliko lapsuudessa traumoja jotka jatkuvat aikuisena? Siinä olisi työmaata sen sijaan, että energia kohdistetaan exään ja ehkä exän uuteen kumppaniinkin.