Voi helv.. olen ihan pihalla ja neuvoton.
Vuosikaudet rällästänyt ja rellestänyt, vaik pitkä-aikaisessa avoliitossa. Luulin etsiväni miehistä vain hyötyä (seksuaalista, rahallista jne.) en enää lähivuosiin tuntenut mitään tunteita keneenkään. Ajattelin jo, että tällaisen tunnevammaisen on parempi vain elää sitä kylmää hyötymaailmaa, sekä huvitella fyysisesti.
Kaikki miehet olleet samaa, lopulta kyllästyttävää massaa. Luulin jo tunteideni ajat sitten kuolleen ja turtuneen, etten rakastuisi keneenkään, ikinä eikä mikään ihmemies minua liikauttaisi tai herättäisi tunteitani. Siispä käytin vain miehiä, kaikella tapaa.
Mutta.. sitten täysin yllättäin tapasin miehen, joka koko olemuksellaan lumosi minut samantien ja huomasin rakastuneeni erittäin syvästi. Ja tämä mies ei ole todellaakaan tavallinen vaan ainutlaatuinen, kuin jostain elokuvista tai saduista. Mutta, minulle on kait nyt opetus tämä.. asetelma onkin se, että mies halveksii kaikkea sitä mitä olen (ei himoitse kuten miehet yleensä) eikä hän missään nimessä halua kanssani sänkyyn, eikä mitään muutakaan. Tunnen itseni todella huonoksi, tyhmäksi ja halvaksi ja tyyli millä olen elänyt kaduttaa ja inhottaa minua nyt. Nyt kun kerrankin rakastuin johonkin mieheen näin syvästi, että voisin uhrata kaiken hänen vuokseen niin juuri tämä mies ei voi sietää minua ja sitä mitä olen. Joo, sydän on särkynyt, mutta ainakin heräsin ajattelemaan itseäni ja elämääni, aikmoinen kriisi...
Vuosikaudet rällästänyt ja rellestänyt, vaik pitkä-aikaisessa avoliitossa. Luulin etsiväni miehistä vain hyötyä (seksuaalista, rahallista jne.) en enää lähivuosiin tuntenut mitään tunteita keneenkään. Ajattelin jo, että tällaisen tunnevammaisen on parempi vain elää sitä kylmää hyötymaailmaa, sekä huvitella fyysisesti.
Kaikki miehet olleet samaa, lopulta kyllästyttävää massaa. Luulin jo tunteideni ajat sitten kuolleen ja turtuneen, etten rakastuisi keneenkään, ikinä eikä mikään ihmemies minua liikauttaisi tai herättäisi tunteitani. Siispä käytin vain miehiä, kaikella tapaa.
Mutta.. sitten täysin yllättäin tapasin miehen, joka koko olemuksellaan lumosi minut samantien ja huomasin rakastuneeni erittäin syvästi. Ja tämä mies ei ole todellaakaan tavallinen vaan ainutlaatuinen, kuin jostain elokuvista tai saduista. Mutta, minulle on kait nyt opetus tämä.. asetelma onkin se, että mies halveksii kaikkea sitä mitä olen (ei himoitse kuten miehet yleensä) eikä hän missään nimessä halua kanssani sänkyyn, eikä mitään muutakaan. Tunnen itseni todella huonoksi, tyhmäksi ja halvaksi ja tyyli millä olen elänyt kaduttaa ja inhottaa minua nyt. Nyt kun kerrankin rakastuin johonkin mieheen näin syvästi, että voisin uhrata kaiken hänen vuokseen niin juuri tämä mies ei voi sietää minua ja sitä mitä olen. Joo, sydän on särkynyt, mutta ainakin heräsin ajattelemaan itseäni ja elämääni, aikmoinen kriisi...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sait taas runkattua saitille avuttoman provon. Saitko peräti mielihyvää vai pakkomielteestäkö on kyse?
Te naiset ette voi edes runksia palstalle kunnon provoja kyykistymättä ekaks. Mahtaa olla hankalaa ruikkia tänne provoja ettei menis ihan asialliseksi :)
motiivina ollut "opettavainen tarina naisille" :)
mutta mikään ei loppujen lopuksi ole esteenä, jos oikeesti toista rakastaa. Kyllähän mäkin aina sanon, että mua ärsyttäisi ihan suunnattomasti, jos tietäisin että miehellä on ollut paljon naisia mua ennen, mutta tiedän sen itsekin, että jos oikeesti siihen mieheen rakastuisin niin ei se menneisyys silloin haittaisi.
Kuitenkin on pakko elää vaan sitä nykyhetkeä, jos meinaa pysyä edes suurinpiirtein selväjärkisten joukossa. On mullakin paha tapa vatvoa niitä menneitä ihan omassa mielessäni, mutta olen koittanut siitä tavasta päästä eroon.
Ehkä enää rakastut vain miehiin joita et voi saada? Muut ei kiinnosta koska tiedät että saisit ne (ainakin yhden yön kännipanoksi)...?
Vai onko tämä sellainen isähahmoon peilastettava mies jonka toivoisit hyväksyvän epäsiveellisen elämäntapasi ja rakastavan sinua silti (niin kuin isä lastaan, mutta kuin mies naista)?
Tuossa ajatuksessa voi olla hyvin paljon perää. Jotenkin on ollut vuosikaudet syyllinen olo siitä, että kukaan mies ei ole oikeasti enää kiinnostanut tosimielessä ja vain harvat edes panoina. Olen ajatellut olevani pilalle mennyt, koska olen saanut miehiä liian helposti ja koko hommasta ikäänkuin maku mennyt. Ei mikään ole enää säväyttänyt, mutta silti vain jatkoin sitä miesrallia, sain tunteen olevani elossa kun hallitsin sitä kuviota. Samalla kuitenkin tympäännys ja turhautuminen astuivat pikkuhiljaa mukaan, ei mikään enää tuntunut miltään.
Ja sitten hän, keneen rakastuin heti ensihetkestä, enkä saa mielestäni hetkeksikään. En ikinä todellakaan olisi uskonut näin käyvän. Hän on kaikkea sitä mitä sydämestäni voin sanoa rakastavani. Tunnen olevani hyvin paljaana ja haavoittuvainen, kerrankin avuton. Minä olisin valmis antamaan hänelle kaiken, vilpittömästi. En ole koskaan tuntenut näin aitoja tunteita. Tuntuu todellakin rangaistukselle elintavoistani, että nyt kun olen rakastunut niin saankin torjuntaa, ja hän ei olekaan näitä helppoja. Nyt kaduttaa, että olen ollut pelinainen, koska ilman sitä hän suhtautuisi minuun eri tavalla ja minulla olisi mahdollisuudet häneen. Nyt saan vain halveksuntaa ja torjumista, eikä mitkään kauniit sanat auta. Ja lisäksi vielä, kuin rangaistuksena tämäkin, etten pysty enää muihin miessuhteisiin (en edes pelaamaan) koska olen rakastunut häneen ja muiden kosketuskin inhottaa, en kykene mihinkään. Olen todella ansassa ja hajalla nyt.
Sun pilde on saanut paljon munaa sisälle. Se ei elä joka pelkää.
Taisi jäädä kertakäyttösuhteista huono olo ?! No, se on itse ansaittua. Ihmissuhteilla leikkimisessä on se huono puoli, että joskus voi polttaa myös omat siipensä pahan kerran. Silloin voi jo olla liian myöhäistä korjata tekemänsä virheet...
Olet voinut jopa tavata ihmisen jota kaikki eivät edes koskaan tapaa.Ajattelepa asiaa!nyt ainakin tiedät mikä on sitä parempaa kuin pelkät"miehet".Varmaankin etsit tästä eteenpäin vastaavaa?
Siis et välttämättä saa tätä kyseistä henkilöä.Hänellä on arvomaailma/kriteerit näissä asioissa.Menneisyys tahtoo painaa joissakin asioissa!Toivo että löydät uuden joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja olet ollut!Helppo yhtälö vai mitä?Muuttuuko ihminen?Oma mielipide,ettei kaikissa asioissa muutu.
Kuullostaa aika uskomattomalta, että vuosien tunteettomuuden ja materialismin jälkeen yht äkkiä hoksaatkin rakastavasi jotakin. Mistä tiedät tunteen olevan rakkautta jos ylipäätään edes kyseessä on tunne tai tuntemus.
Hyvä selitys se itselle joka tapauksessa on.
kuin ei milloinkaan...
olet tavannut homomiehen
Luulenpa, että olet rakastunut tunteeseen, ettet voikaan saada ihan jokaista. Tätätä kohdetta et valitettavasti merkkien vuoksi tule koskaan saamaan, mutta sinun tunteesi eivät ole aitoa rakkautta, vaan harhaa saavuttamattomuudesta. Tutustupa elämänfilosofiaan ja lue ihmisen käyttäytymisestä kirjallisuutta, avautuu sinullekin tuo asia, mitä itse et tunnu nyt tajuavan.Voi voi mikä tilanne.
Mielestäni se tapa millä olet elänyt on aivan järkyttävä! kuinka joku voi edes harkita toimivansa noin? itse en henk. koht. suostuisi elää sellaisen miehen kanssa joka olisi tehnyt noin... mistä tämä sinun rakkautesi kohde voi edes tietää ettet kohtele häntä samoin? Joka synnillä on seurauksensa, mutta jos vilpittömästi kadut mennyttä elämääsi, voit mielestäni ajatella tätä "herätyksenä" itsellesi ja olla onnellinen että olet havahtunut tilanteeseen ja alkaa eheytyä kohti rakastavaisemmaksi ihmiseksi... vaikket saisikaan unelmiese miestä... Kuitenkin luulen että oli hyvä käydä näin, jotta tajuaisit tilanteen vakavuuden... yst.terv. tyttönen86_