Näkeekö kukaan elämäänsä joskus ns. lintuperspektiivistä? Joskus sitä tuntee olevansa eräänlainen elokuvatähti, jota ihmiset seuraa.
Aamulla herään, laitan musiikkia soimaan ja menen ajamaan parran & suihkuun. Kahvi & aamupala naamaan ja hesarin tarinat luettuani töihin. Töistä salille, salilta kotiin ja päivällisen jälkeen pähkäilemään lähteäkö ulos kavereiden kanssa vai eikö.
Tuntuu välillä tää arki niin clichéiselltä, että sitähän voisi esiintyä jossain ö-luokan hollywood-elokuvassa.
Kaverit, joiden kanssa olisi ollut mahdollisuus lähteä ulos, ovat käymässä lukumäärältään vähiin: jengi alkaa seurustella tosissaan. "Seurustelevat jätkät on säälittäviä" sanoi eräs ystäväni aikoinaan - seurustelee nyt toista vuotta erään tytön kanssa sillä seurauksella että miestä ei juuri näy missään. Säälittävää kerrassaan.
Monesti arjen askareissa sitä taas kuvittelee, että mielikuvitustyttöystävä (tai vaihtoehtoisesti exä, jonka kanssa oltaisiin palattu olevinaan yhteen) olisi siinä. Illalla nukkumaan mentäessä sitä joskus toivoo, että heräisi tästä tylsästä unesta jonkun vieressä. Näyttäisi tässä vaiheessa kuitenkin siltä, että rooli mainitsemassani leffassa ei osune kohdalleni: loppuvathan paskimmatkin leffatkin yleensä iloisesti.
Aamulla herään, laitan musiikkia soimaan ja menen ajamaan parran & suihkuun. Kahvi & aamupala naamaan ja hesarin tarinat luettuani töihin. Töistä salille, salilta kotiin ja päivällisen jälkeen pähkäilemään lähteäkö ulos kavereiden kanssa vai eikö.
Tuntuu välillä tää arki niin clichéiselltä, että sitähän voisi esiintyä jossain ö-luokan hollywood-elokuvassa.
Kaverit, joiden kanssa olisi ollut mahdollisuus lähteä ulos, ovat käymässä lukumäärältään vähiin: jengi alkaa seurustella tosissaan. "Seurustelevat jätkät on säälittäviä" sanoi eräs ystäväni aikoinaan - seurustelee nyt toista vuotta erään tytön kanssa sillä seurauksella että miestä ei juuri näy missään. Säälittävää kerrassaan.
Monesti arjen askareissa sitä taas kuvittelee, että mielikuvitustyttöystävä (tai vaihtoehtoisesti exä, jonka kanssa oltaisiin palattu olevinaan yhteen) olisi siinä. Illalla nukkumaan mentäessä sitä joskus toivoo, että heräisi tästä tylsästä unesta jonkun vieressä. Näyttäisi tässä vaiheessa kuitenkin siltä, että rooli mainitsemassani leffassa ei osune kohdalleni: loppuvathan paskimmatkin leffatkin yleensä iloisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa että sinulla on asiat kunnossa ja olet tervekätinen nuorimies. Nyt voi tuntua yksinäiseltä, mutta ota tämä sellaiselta jolla on naisista kokemusta yli 30 vuotta: parempi ilman naista.
Olet etuoikeutetussa asemassa kavereihisi nähden, jotka selvästikin ovat naisen tossun alla. Rauha heidän muistolle. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Kaverisi ovat niinsanotusti missing in action, eli kadonneet taistelussa.
Olet yksin. Pyhä yksinäisyys. Nauti siitä, ajattele kuinka vittumaista voisi olla naisen kanssa. Et ehkä usko minua, mutta voin ainoastaan sanoa että naisista kannattaa pysyä kaukana. Mitään hyvää ei ole koskaan tullut naisista, ainoastaan mielipahaa. Jouduin eroamaan vaimostani koska hän kävi liian ylitsepääsemättömäksi, suorastaan mahdottomaksi. Sitä ei voi selittää mutta nyt kun ajattelen asiaa, olisin ollut onnellisempi ilman vaimoani.
Nauti elämästäsi äläkä ajattele naisia, naisia ajattelemalla tuhlaat vain energiaasi ja sitä elämänvoimaa et saa takaisin.
"Näkeekö kukaan elämäänsä joskus ns. lintuperspektiivistä?" Joo, useinkin. Itseasiassa mulla on monivuotinen jakso elämässä, joka nyt jälkikäteen muisteltuna tuntuu siltä että joku toinen on sen elänyt, en minä. Muisti on ihmeellinen asia, koska jotkut asiat vaan pyyhkiytyy pois tai vaikuttaa jotenkin sumuisilta jälkeenpäin. Sitten taas monet asiat, jotka ovat tapahtuneet paljon aiemmin, jo vuosia sitten, muistan ihan kirkkaasti.