Pakko oli sen kaiken tämän palstan Schubert-oopperahehkutuksen jälkeen etsiä käsiin joku Schubertin ooppera - ja helpoiten sattui löytymään arvatenkin Alfonso ja Estrella. Perehdyinpä ensimmäiseen näytökseen oikein kunnolla (se saakin riittää vähäksi aikaa, siinä määrin muitakin kuunteluprojekteja on meneillään).
Musiikillisesti Alfonso ja Estrella vaikuttaa suunnilleen Beethovenin Fidelion tasoiselta, tosin sillä huomautuksella, että Beethoven hallitsi orkesterin ehkä hieman paremmin kuin Schubi, kun taas Schubert oli selkeästi vahvempi vokaalinikkari.
Erityisesti minua kosketti Alfonson aaria "Schon, wenn es beginnt zu tagen", joka on erittäin henkevä ja syvällinen. Toisaalta Estrellan hahmo on luonnehdittu taitavasti Estrellan ja naiskuoron dialogissa "Es schmückt die weiten Säle". Orkesterin käyttäminen oopperan ensimmäisessä näytöksessä on tuoretta ja elinvoimaista, ei lainkaan kaavoihin kangistunutta.
Mikäli kyse ei olisi Schubertista (jonka sinfonioihin ja alkusoittoihin olen jo tutustunut), olisin jopa yllättynyt orkesterinkäytön kekseliäisyydestä ja mieltä hivelevästä hienovaraisuudesta, koska teos on jäänyt ilman sen suurempaa hehkutusta. Ja siinä missä Fidelio ratsastaa myöskin pitkälti säveltäjänsä muiden ansioiden siivellä, miksei Alfonso ja Estrellakin (en tosin tiedä vielä mitään toisesta ja kolmannesta näytöksestä, mutta tutustutaan, kun jaksetaan).
Joka tapauksessa Schubert-oopperahehkutus alkaa tuottaa tulosta, mistä olen elävä esimerkki (pilke silmäkulmassa).
Musiikillisesti Alfonso ja Estrella vaikuttaa suunnilleen Beethovenin Fidelion tasoiselta, tosin sillä huomautuksella, että Beethoven hallitsi orkesterin ehkä hieman paremmin kuin Schubi, kun taas Schubert oli selkeästi vahvempi vokaalinikkari.
Erityisesti minua kosketti Alfonson aaria "Schon, wenn es beginnt zu tagen", joka on erittäin henkevä ja syvällinen. Toisaalta Estrellan hahmo on luonnehdittu taitavasti Estrellan ja naiskuoron dialogissa "Es schmückt die weiten Säle". Orkesterin käyttäminen oopperan ensimmäisessä näytöksessä on tuoretta ja elinvoimaista, ei lainkaan kaavoihin kangistunutta.
Mikäli kyse ei olisi Schubertista (jonka sinfonioihin ja alkusoittoihin olen jo tutustunut), olisin jopa yllättynyt orkesterinkäytön kekseliäisyydestä ja mieltä hivelevästä hienovaraisuudesta, koska teos on jäänyt ilman sen suurempaa hehkutusta. Ja siinä missä Fidelio ratsastaa myöskin pitkälti säveltäjänsä muiden ansioiden siivellä, miksei Alfonso ja Estrellakin (en tosin tiedä vielä mitään toisesta ja kolmannesta näytöksestä, mutta tutustutaan, kun jaksetaan).
Joka tapauksessa Schubert-oopperahehkutus alkaa tuottaa tulosta, mistä olen elävä esimerkki (pilke silmäkulmassa).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pakko sanoa että kun kuuntelet koko teoksen ja räjähdysvoimaiset Taikaharpun ja heroiisen fierrabrasin niin toteat että jopa lyhyt Fernando on musiikillisesi paljon yhtenäisempi kuin ruonamusiikista muodostuva Fidelio, jossa näkyy Beethovenin ikuinen lausutusongelma ja melodinen trivialiteetti ja kömpelö melodianmuodostus persoonattomuudessaan mozart sitaatteineen versworenen Wallbergin tulkitsemana upeaa Schubertia Beethoven jotenkin pienisieluista ja arkaaista
Beethovenin harmonisesti melko sovinnaiseen soinnunkäyttöön wieniläisklssiseen tyyliin verrattuna Schubertin soinillisesti koloriitimpi soinnutus ja soitinnus merkitsivät askelta kohti romantikan ekspressivistä sävelilmaisua josta on todisteena on se, että oopperan III-esitysyriykseksi jäänyt näyttämöllepano Graz?, jäi toteutumatta orkesterin teknillisten vaikeuksien vuoksi aivan kuten 9. suurssa C-duuri sinfoniassa, jota ei pystytty lainkaan esittämään