Olen 24v mies ja seurustelen 10 vuotta vanhemman naisen kanssa. Olemme olleet yhdessä vain vähän aikaa, mutta nyt meillä menee hyvin. En uskottele itselleni tai muille olevani ikäistäni kypsempi, mutta kun vietämme aikaa kavereideni ja heidän puolisoidensa ei naiseni tunne itseään liian vanhaksi porukkaan, koska useat heistä on yli kolmekymppisiä. Ikäero kuitenkin mietityttää minua edelleen. Tämän hetkisessä tilanteessa se ei haittaa, mutta entä tulevaisuudessa. Millaisia ongelmia tulevaisuudessa saattaa tulla vastaan? Minua mietityttää moni asia. Esimerkiksi kun minä haluan lapsia naiseni saattaa olla jo liian vanha niitä saamaan. En koskaan ajatellut seurustelevani vanhemman naisen kanssa, mutta näin vain kävi. Mietin myös mitä vanhempani ja sukulaiset ajattelevat. En anna sen kuitenkaan olla este. Tästä suhteesta ei tiedä kuin kaverini, vanhemmilleni en ole vielä kertonut, koska suhde on vasta alussa, asumme kuitenkin käytännössä yhdessä. Kaipaan siis neuvoja mitä ongelmia tulevaisuudessa saattaa tulla?
Nainen 10v vanhempi
Mies24
164097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
joka tuossa kirjoitteli.
ole mikään järkyttävän iso. Oikeastaan sen voi vain itse tietää mikä on sopiva ikäero.
Naiset voivat saada lapsia n.42-43-vuotiaaksi asti, jolloin sullakin olisi ikää jo reilut 30. Ja moni haluaa lapsia jo 20-vuotiaana tai ei ikinä, sehän on ihan yksilöllistä.
Todennäköisesti naisesi tulee rupsahtamaan sinua aikaisemmin, mutta sekin kun on yksilöllistä. Ja jos rakkaus siihen loppuu niin aika pinnallista on.
Hyviä puolia sen sijaan löytyy ikäerosta: naisethan elävät miehiä kauemmin, eli elätte yhtä kauan. Todennäköisesti naisesi on myös sänkypuuhissa parempi kuin keskiverto parikymppinen, mikä on sinulle etu.
Minulle on käynyt ohraisemmin. Olen totaalisesti menettänyt järkeni itseäni 14-vuotta nuorempaan mieheen. Tai tunne on molemminpuolinen, onneksi :D Päätimme lopettaa suhteen alkuunsa, koska mies haluaa omia lapsia ja minä olen jo omani tehnyt.
Mutta jostain ihme syystä himmailu jatkuu ja olemme täysin koukussa toisiimme - ja vasta olemme lähestulkoon virtuaalisella tasolla aiheessa ( tavattu pari kertaa livenä ).
Vaihtoehtojahan suhteen jatkumiseen/kaatumiseen on monta. Joko meidän sydämmemme murtuu, kun miehen kaipuu omaa lasta kohtaan saavuttaa kipupisteen...tai minä menen niin sekaisin, että pyhistä päätöksistäni huolimatta haluan sen itse hänelle suoda.
Tai - suhde päättyy ennenkuin nämä asiat kolahtavat pintaan. Tai elämme onnellisina yhdessä ilman mitään painetta.
Ulkopuolisten mielipiteitä emme ole asiassa pohtineet....ainakaan vielä.
Eli olemme ääneen heittäneet faktat pöydälle. Ensin järki ohitti tunteet, mutta tunteet ovat puskeneet järjen ojaan. Ja kyllä - pelottaa ihan helvetisti.
Exäni aikoinaan meni naimisiin itseään 16-vuotta vanhemman kanssa. Ovat olleet yhdessä 15-vuotta - onnellisina...
Aloittajalle en siis neuvoja osaa antaa. Mutta toivotan tsemppiä tulevaisuudelle :) Toivottavasti te löydätte parhaan ratkaisun, ilman että ketään sattuu :) Näin toivon minäkin omalla ja rakkaani kohdalla tapahtuvan.
Itse olen yhdessä 15-vuotta vanhemman miehen kanssa... Arjessa sitä ei huomaa,mutta joissain keskusteluissa kyllä.
Isosiskoni on 12-vuotta vanhemman miehen kassa ja heillä menee myös hyvin,sai juuri esikoisen (siskoni 31,mies 43).
Kyllä kai ne toimii kun keskenään ollaan tarpeeksi vahvoja. Esim. miehesystäväni vanhemmat eivät tiedä ikääni....ja sekin,että mitä sieltä tulee,kun kuulee..hmm.
Hei!
Kerron alkuun ihan pikaisesti omasta tilanteestani: Olen 41v nainen ja mieheni on 26v, eli meillä on ikäeroa peräti 15 vuotta. Tapasimme kaksi vuotta sitten ja se oli, ei nyt ihan rakkautta, mutta todella vahvaa henkistä yhteyttä ekasta hetkestä lähtien. Meistä tuntui, että ollaan tunnettu aina, mutta ei vain olla tavattu vähään aikaan. Tosi mieletön ja meille molemmille ennenkokematon fiilis! Itse olin eronnut muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta hän asui lastensa äidin kanssa täysin epätyydyttävässä liitossa, joten muutimme yhteen melkein heti. Hän, kuten sinäkin, oli aina ollut ikäistensä kanssa, mutta tutustuttuaan kauttani "aikuisen naisen maailmaan" (suora lainaus häneltä, huh...!), ei kuulemma pystyisi enää palaamaan entisiin kuvioihin. Hänkin oli alussa pohtinut ankarasti ikäeroamme, mutta tullut siihen tulokseen, että se oli mitätön asia keskinäisten tunteidemme rinnalla, eikä halunnut pelkkien numeroiden takia katkaista melkein täydellisestä tuntuvaa juttua, ja mä tunsin täsmälleen samoin! Kaikki meidän kaverit tiesi yhdessäolostamme heti alusta saakka, eikä kukaan ole kummastellut sitä, eivät myöskään vanhempamme. 16v ja 14v lapseni pitävät myös suhdettamme täysin normaalina, samoin ex-mieheni. Ainoastaan kumppanini exä on täynnä raivoa ja sättii meitä taukoamatta. Rakkaasi ei muuten ole vielä vuosiin liian vanha lapsentekoon: minä olen raskaana ja tyttäremme syntyy muutaman viikon kuluttua, jibii! Meillä kummallakaan ei ole ennen ollut näin tyydyttävää ihmisuhdetta, sillä elämä tuntuu vihdoinkin EHJÄLTÄ: ei valtataisteluja, valheita tai uskottomuutta, eikä muutakaan tavanomaista parisuhdebasaa, vaan VIHDOINKIN lähes täydellistä avoimmuutta, todellista toisen hyväksymistä ja ehdotonta KUNNIOITUSTA (joka on loppupelissä rakastamisen tunnettakin tärkeämpää!)Seksi on iloista, kokeilevaa ja tosi kaukana suorituskeskeisestä puurtamisesta, ja siihen mahtuu ilman dramatiikkaa myös ajoittainen haluttomuus, "epäonnistumiset" ja kaikki muutkin inhimilliset aallonpohjat. Nauti täysillä suhteestanne, joka voi kestää koko elämän tai päättyä ensi kuussa.
Tosi paljon onnea elämäänne! On huippuhienoa kun ihmiset uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, sillä keskinkertaisuus on kauhistus, eikä uusia asioita löydy, jos ei koskaan uskalla ylittää rajoja. :o)
:) tulipas hyvä fiilis luettuani kirjoituksesi.
Eilen katsoin kunnon saippualeffan :D Mutta lopussa eräs nainen totesi hätkähdyttävästi:
Joskus on uskallettava hypätä sillalta ja kasvatettava siivet matkalla...
Katsotaan uskallanko ;)
Meillä on ikäeroa 19 vuotta. =) Itse olen vähän alle kolmekymmentä ja mies vähän yli neljäkymmentä. Alussa en edes tiennyt mieheni ikää aavistin hänen vaan olevan minua vanhempi. Sitten kun sain tietää iän ei se ollut tärkein asia suhteessamme. Meillä oli alusta asti hyvä olla yhdessä, ajatusmaailmamme oli samanlainen ja toisen kanssa oli helppo olla ja tuntui että oli tuntenut toisen jo pitempäänkin. Olin itse vähän yli parikymppinen kun tavattiin ja näin jälkikäteen ajatellen ehkä vähän lapsellinenkin, mutta mieheni ei siitä sitten varmaan välitänyt. On minusta ikäisekseen nuorekas... Nyt ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta ja yhteistä asuntoa ollaan hankkimassa. Tietenkin välillä mietin, että miten lasten hankkiminen onnistuu, mutta senkin uskon järjestyvän ajanmukana. Joillekin ikäero on varmaan iso asia, mutta meidän arjessa sitä ei huomaa. Sen verran tietenkin peittelen ikäeroamme etten sitä kerro heti ensimmäisenä koska tiedän sen aiheuttavan ihmisten keskuudessa hämmästystä, mutta itse olen onnellinen ja se riittää minulle. Voin sanoa että myös ystäväni seurustelee vanhemman miehen kanssa ja heilläkin on tulevaisuuden suunnnitelmia yhdessä.
I H A N A A lukea sun viesti!
Mulla on 12 vuotta nuorempi mies enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Lähinnä muut ihmiset ovat asettaneet onnellemme paineita, meillä ei ikäero ole koskaan näkynyt missään. Toivon sydämestäni että tämä onni saa jatkua ikuisesti. Tunnen nyt että minua arvostetaan ja halutaan, kanssani tahdotaan oikeasti olla ja elää, keskustella ja rakentaa. Tämä on upeaa aikaa elämässäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ikäero on murheista pienin jos suhteessa kaikki muu toimii. Onnettomia suhteita näkee joka paikassa.
Suhteen alussa tietenkin piti miettiä tarkkaan mihin ryhtyy mutta toisaalta kiitos ikäeron, asiat tuli mietittyä jo silloin ja siksi tämä suhde rakentuu huomattavasti vankemmalle pohjalle kuin moni muu. Sikäli kiitos muiden asettamien paineiden.
Kaikkea hyvää sulle ja suhteellesi upean miehesi kanssa! =)
toimiihan se.. :), 8v ikäero täällä ja hyvin menee.
Hyppää ja kasvata siivet. Niin tein minäkin. Minä 38 mies 22.
Rakkaus tarvitsee aina rohkeutta.
UPEAA! =)
...mutta kun seuraa vanhenevien parien ikäeroa,tulee väistämättä mieleen,mitä sitten,kun toinen on harmaa ja tutiseva ja toisella vielä meno päällä. Sehän on sellaista vanhuksen omaishoitoa,jota kyllä samanikäis-suhteessakin usein saa kokea.Enpä välittäisi !
olen ajatellut minäkin. Toinen tahtoisi juoksulenkille, mutta kumppani ei voi kun raahustaa rollaattorilla. Tosi tasa-arvoista siinä vaiheessa. Ja sitä voi kestää piiitkään, kunnes toinen kupsahtaa ja jäljelle jäävä elelee yksinäisyydessä oman rollaattorivaiheensa.
Rakkaus on ratkaisu tähän asiaan. Jos rakastaa, tuo asia on hoidettavissa sillä että välittää. Aika pinnallisia teidän arvot.
Meillä ikäeroa 7 vuotta. Minä se vanhempi nainen. Alussa hermostutti tuo ikäero ja mietin, että mitä ihmettä tuo minussa mahtaa nähdä. Mies taas ei koskaan edes ajatellut ikiämme omien sanojensa mukaan.
No nyt olen pähkäillyt, että miehethän muutenkin tilastojen mukaan kuolee nuorempana, joten ehkä se vanhemmiten tasoittuu tuo biologinenkin ikä ;) Ja olen monessa asiassa huomannut, että mies onkin minua vanhempi...
Meillä menee ainakin tosi hyvin, on jo mennyt kolme vuotta. Pikkuhiljaa alkaa itsekin uskoa, ettei näillä vuosilla ole niin kauheasti merkitystä.
Kannattaa elää silloin kun vielä siihen pystyy!
Minulta päättyi juuri pitkä suhde. Melkein heti eron jälkeen ihastuin aika pahasti.. 7 vuotta nuorempaan mieheen. olen 29 hän 22.
Selvästi hän oli jossain vaiheessa kiinnostunut minusta.. mutta millä tarkoituksella?? ainakin alussa tuli selviä vihjailuja..
En tiedä mitä tehdä? pelottaa aloittaa jotain uutta.. mietin miksi hän olisi kiinnostunut minusta??Mutta voisiko miehet olla vain kiinnostuneita sexsistä?? vanhemman naisen kanssa?? minulla ei sexsi ole aina päällimmäisenä asiana.. en kuitenkaan ala rakentelemaan mitään pilvilinnoja hänen kanssaan..
mutta jos hän olisi oikeasti kiinnostunut minusta muutenkin kuin sexsin mielessä??
kyllä hän antaisi kuulua itsestään enemmänkin..