Olemme kummatkin nuoria ja aikomuksenamme oli muuttaa yhteen, mutta asia on kokoajan pitkittynyt sen takia, että olemme riidelleet. Poikaystäväni kohtelee minua erittäin huonosti. Hän yrittämällä yrittää etsiä minusta vikoja, jotta voisi jättää kokonaan muuttamatta. Jos hän ei kerta halua muuttaa yhteen, niin minkä ihmeen takia hän ei vain voi sanoa sitä ääneen tai erota minusta kokonaan? Hän ämmittelee, uhoaa ja loukkaa tunteitani jatkuvasti. Tuntuu että joudun aina alentumaan hänen tahdolleen, muuten joudun kärsimään jos en tee jotain mitä hän haluaa.
Olen melko tunteellinen ja itken helposti ja jopa pienistä asioista. Ennen hän tuli lohduttamaan minua ja kysyi mikä on hätänä. Nykyään hän saattaa huutaa minua itkupilliksi, kääntää minulle selän, lähtee muualle ja jään yksin murheitteni kanssa. Tällä hetkellä suhteemme voi erittäin huonosti sillä minulla itsellänikin on ollut todella raskasta viime aikoina.
Rakastan silti häntä, vaikka hän onkin sanonut minua pelkäksi siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja vakiopilluksi, huutanut, lyönyt ja nolannut minua hänen vanhempiensa edessään. Kun olemme kahden, hän osaa jotenkuten käyttäytyä mutta silti alkaa saarnaaminen minun huonoista tavoistani. Mitä meidän tulisi tehdä? Olenko pelkkänä kynnysmattona? Eroaminen ei ainakaan minun taholtani ole helppo ratkaisu!
Olen melko tunteellinen ja itken helposti ja jopa pienistä asioista. Ennen hän tuli lohduttamaan minua ja kysyi mikä on hätänä. Nykyään hän saattaa huutaa minua itkupilliksi, kääntää minulle selän, lähtee muualle ja jään yksin murheitteni kanssa. Tällä hetkellä suhteemme voi erittäin huonosti sillä minulla itsellänikin on ollut todella raskasta viime aikoina.
Rakastan silti häntä, vaikka hän onkin sanonut minua pelkäksi siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja vakiopilluksi, huutanut, lyönyt ja nolannut minua hänen vanhempiensa edessään. Kun olemme kahden, hän osaa jotenkuten käyttäytyä mutta silti alkaa saarnaaminen minun huonoista tavoistani. Mitä meidän tulisi tehdä? Olenko pelkkänä kynnysmattona? Eroaminen ei ainakaan minun taholtani ole helppo ratkaisu!
Vastaukset 13
Vanhimmat
"sanonut minua pelkäksi siivoojaksi, ruuanlaittajaksi ja vakiopilluksi, huutanut, lyönyt ja nolannut minua hänen vanhempiensa edessään"
"Eroaminen ei ainakaan minun taholtani ole helppo ratkaisu!"
Ehkä hän ei kunnioita sinua tippaakaan juuri siksi, ettei sinulla ole minkäänlaista itsekunnioitusta. Kuka tahansa normaali ihminen olisi pistänyt pelin poikki jo tuossa vaiheessa. Mitä vielä odotat, fyysistä väkivaltaa? Vai riittäisikö sekään? Sinun puusta on näköjään nämä kotona hakattavat vaimot veistetty.
Eiköhän se itsekunnioitus mene juuri siinä että aluksi kohdellaan kuin enkeliä ja myöhemmin ilman mitään selityksiä olen pelkkä kynnysmatto.
Sinä siis väität, että on minun vikani että joudun hakatuksi? Sillä tavalla. Sinun täytyy olla mies.
Kun tietyntyyppinen ihminen näkee että toista voi kohdella miten vain, niin kohtelu menee koko ajan jatkuvasti alaspäin. Tämäntyyppinen ihminen nauttii siitä, mutta samalla inhoaa kohdettaan juuri siksi, että sallii sellaisen.
Teillä on molemmilla ongelmia ja kyllä, jos jäät suhteeseen missä sinua kohdellaan kuin paskaa, se on sinun vikasi! Ei ole ketään muuta tässä maailmassa jonka tehtävä olisi siitä suhteesta lähteä kuin sinä.
Kaipaat selityksiä? Mitäpä jos opettelisin ymmärtämään mitä kokemasi kohtelu tarkoittaa, jos se ei riitä selitykseksi niin olet tuomittu jäämään alistetuksi kynnysmatto-nyrkkeilypyssiksi loppuelämäksesi.
Ilmeisesti olet niitä vakavimpia tapauksia, jotka jäävät suhteeseen jos miehellä sitten vain on hyvä selitys, vaikka sama kohtelu jatkuisikin. Se on mielenhäiriö! Sinun!
Meillä on ollut todella hyviä aikoja viimeiset neljä vuotta, mutta vasta nyt se on alkanut mennä tähän suuntaan ilman selityksiä. Joku selitys tälle on oltava, ei kaikki voi noin vain muuttua selittämättömästi. Kaipailen edelleen selityksiä poikaystävältäni miksi näin on, mutta hän ei vaivaudu edes puhumaan. Mikä vika minussa siis muka on? Olen monesti puhunut hänelle että hakkaaminen ei ratkaise mitään ja hän on ymmärtänyt sen....hetkellisesti. Taas sama jatkuu noin kahden viikon kuluttua, vähän niinkuin syklissä menisi.
Mielestäni minulla ei ole mielenhäiriötä, haluaisin vain entisen hyvän poikaystäväni takaisin. Ja itseasiassa olen kokeillut ja eroamista ja ollut ottamatta yhteyttä, mutta miten voisin kun hän soittelee ja pyytää anteeksi katuen ja itkien? Tässä on mukana hänen vanhempansakin. Myös he puuttuvat ja sanovat, että hänen paha olonsa on minun vikaani. Entä jos eroan? Mikä soppa siitä syntyisi?
.. että joko mies on todella sekaisin tunteistaan, tai sitten rakkaus on lopahtanut. Ellei taustalta löydy 'mitään selitystä' vaikka kuinka yrittää toisen kanssa keskustella,on tuo erittäin looginen ratkaisu. Itse reilun vuoden suhteen kokeneena tilanne meni juurikin tuohon, melkein puolenvuoden ajan vain pelkkää riitelyä ja ahdistusta. Luulin itse pystyväni lähtemään "todellisen paikan tullen", mutta vieläkin vaan itken miehen perään joka kohteli mua kuin roskasäkkiä melkein puolet suhteen ajasta. Anteeksipyynnöt ja selitykset vähentyneet koko ajan,ja lopulta keskusteluyhteys katosi kokonaan. Vihdoin mies tunnusti, että 'rakastaa vähemmän'.. kauan siinä meni, ja olisihan se pitänyt tajuta ennemmin eikä jäädä tuleen makaamaan! ehkä olisin selvinnyt tilanteesta ilman tällaista suurta kriisiä vielä itseni kanssa.nyt sekä itsetunto ja -luottamus nollassa ja tilanteen korjaus tulee varmasti viemään kauan. loppuelämältä tuntuu nyt, mutta ollaanhan tässä vielä nuoria.. pakko uskoa rakkauteen ja ettei tämä loassa lilluminen voi ainasesti jatkua.
"Tässä on mukana hänen vanhempansakin. Myös he puuttuvat ja sanovat, että hänen paha olonsa on minun vikaani. Entä jos eroan? Mikä soppa siitä syntyisi?"
Saisivat juuri sitä mitä pyytävätkin. Ja sinä pääsisit mokomista hulluista eroon!
Mielisairaus kulkee usein suvussa.
Te olette varmASTI VIELÄ NUORIA MUTTA OLIN ITSE VÄHÄN SAMANLAISESSA TILANTEESSA 7 VUOTTA. lÄHDIN OPISKELEMAAN JA LOIN UUDEN ELÄMÄN EI KENENKÄÄN TARVITSE ALISTUA MOISEEN JOS KUMPPANI EI ANNA SELITYSTÄ MOISEEN! vOIMIA JA EIKUN PÄÄ KOHTI RINTAA JA KATSE KOHTI UUSIA PETTYMYKSIÄ!
mutta on helpompi olla kusipää sinulle kuin rehellisesti tunnustaa ettei enää rakasta sinua.
Tältä suhteelta et tule koskaan saamaan muuta kun kynnysmattona olemisen. Kun miehen vanhemmat vielä ovat mukana mollaamassa sinu niin turha edes kuvitella ruusuista tulevaisuutta. On hirvittävän raskasta sinulle iratutua tuosta suhteesta, mutta parin vuoden kulutta olet jo parempaan päin.Jos jäät tuohon suhteeseen ja saat lapsia, niin pian huomaat olevasi myös heidän kynnysmatto. NÄIN ON!
No voi sun juttujasi. Oletkos ihan järkevä. Mieti millaista elämäsi on muutaman vuoden kuluttua jos jo nyt on tällaista. Tiedän mistä puhun. Nimittäin 15 v takana ja koko ajan tai ainakin lähes koko ajan olen ollut mollattavana, nyt sitten lopultakin vapaa ja yksin ja arvaa nautinko????? Lopeta hyvä tyttö ajoissa kynnysmattona oleminen, jätä tunteet syrjään ja ota järki käteen!!! Tiedät itsekin mitä pitää tehdä!!! Ja et sitten lankea takaisin... pidä mielessäsi!!!
näyttää pahasti siltä että jotain on pielessä....itse kokisin olevani kynnysmattona....enkä kyllä alistuisi.
Hei! Tuli vielä mieleeni että käväiseppä narsistien tukisivuilla. Oisko siellä mitään tuttua? Jos löytyy tuttua niin uskon että panee miettimään! Mieti ennenkuin sitoudut tai teette lapsia, sitten on myöhäistä jo...
Voi herranen jumala soikoon, aina olette joka paikkaan narsismianne tunkemassa. Muotisana ADHD:n kanssa. Lukekaa itse ne sivunne, itse en usko, että mistään narsismista ole kyse vaan joko mies on a) Kyllästynyt b) vain itserakas p**ka
Sinuna lopettaisin suhteen, vaikka vaikeaa se on, mutta väkivalta EI kuulu suhteeseen. Maailmassa on vielä ihanempia miehiä.
:) Tsemppiä sinulle!