Lueskeltuani näitä viestejä ajattelin laittaa oman sattumani soppaan :).
Melkein 20 avioliittovuoden jälkeen puolisoni kohtasi reilu vuosi sitten ihmisen , joka hänen olisi pitänyt kohdata ennen minua. Keskusteluissamme on tullut ilmi , että hän on monella tavalla puolisolleni kuin luotu hänelle.
Meidän n. 20 vuotta on mennyt tasaisesti ilman mitään ristiriitoja tai myrskyjä. Lapsia meillä on 2: toinen vähän yli 10 ja toinen alle 10. Puolisona , vanhempana ja parhaana ystävänä ansaitsen kuulemma täyden kympin ! Kaikki elementit "hyvälle" loppuelämälle olivat kai hallussamme , koska vielä rakastamme toisiamme !
Mutta jotain suhteestamme puuttui , koska sen täyttämiseen tarvittiin kolmas henkilö.
Mutta nyt tulee se vaikea yhtälö !
Puolisoni haluaisi elää kanssani yhteisen tulevaisuuden niin , että hän saisi olla myös tämän "hyvän ystävän" (joksi hänet lapsille on ristitty) kanssa. Yli vuoden olen jaksanut elää tässä visiossa. Mutta yhä vaikeammaksi on tullut arjen aloittaminen puolison kanssa , kun hän on ollut "lataamassa akkuja" ystävänsä luona tai kun niitä on täytetty omassa kodissamme. Evakossa on tullut oltua muutamat viikonloput.
Minä luulin sinisilmäisesti avioliiton olevan kahden ihmisen loppuelämän kestävä sopimus yhteisestä tulevaisuudesta nousuineen ja laskuineen. Ehkä tämä on minulle vastamäki ja puolisolleni myötäle ! En tiedä , mutta raskaaksi rupeaa käymään !
Eroprosessiin lähtemisen kynnys on hiljalleen madaltunut , mutta lapset pitävät minut vielä mukana suhteessa. Eli heidän menettämisen pelko on vielä suurempi kuin oman olon helpottaminen erolla.
Ja jotain ihmeen toiveen kipinää yritän pitää hehkumassa , jotta suhteemme palutuisi "normaaliksi".
Melkein 20 avioliittovuoden jälkeen puolisoni kohtasi reilu vuosi sitten ihmisen , joka hänen olisi pitänyt kohdata ennen minua. Keskusteluissamme on tullut ilmi , että hän on monella tavalla puolisolleni kuin luotu hänelle.
Meidän n. 20 vuotta on mennyt tasaisesti ilman mitään ristiriitoja tai myrskyjä. Lapsia meillä on 2: toinen vähän yli 10 ja toinen alle 10. Puolisona , vanhempana ja parhaana ystävänä ansaitsen kuulemma täyden kympin ! Kaikki elementit "hyvälle" loppuelämälle olivat kai hallussamme , koska vielä rakastamme toisiamme !
Mutta jotain suhteestamme puuttui , koska sen täyttämiseen tarvittiin kolmas henkilö.
Mutta nyt tulee se vaikea yhtälö !
Puolisoni haluaisi elää kanssani yhteisen tulevaisuuden niin , että hän saisi olla myös tämän "hyvän ystävän" (joksi hänet lapsille on ristitty) kanssa. Yli vuoden olen jaksanut elää tässä visiossa. Mutta yhä vaikeammaksi on tullut arjen aloittaminen puolison kanssa , kun hän on ollut "lataamassa akkuja" ystävänsä luona tai kun niitä on täytetty omassa kodissamme. Evakossa on tullut oltua muutamat viikonloput.
Minä luulin sinisilmäisesti avioliiton olevan kahden ihmisen loppuelämän kestävä sopimus yhteisestä tulevaisuudesta nousuineen ja laskuineen. Ehkä tämä on minulle vastamäki ja puolisolleni myötäle ! En tiedä , mutta raskaaksi rupeaa käymään !
Eroprosessiin lähtemisen kynnys on hiljalleen madaltunut , mutta lapset pitävät minut vielä mukana suhteessa. Eli heidän menettämisen pelko on vielä suurempi kuin oman olon helpottaminen erolla.
Ja jotain ihmeen toiveen kipinää yritän pitää hehkumassa , jotta suhteemme palutuisi "normaaliksi".
Vastaukset 13
Vanhimmat
Evakossa omasta kotoa, kun joku käy naimassa sun muijaa.
Ei hemmetti. Kaikkea sitä joutuu lukemaan.
että alkup. kirjoittaja on mies??
Hän kirjoitti; "mutta lapset pitävät minut vielä mukana suhteessa. Eli heidän menettämisen pelko on vielä suurempi kuin oman olon helpottaminen erolla."
Moniko nainen pelkäisi menettävänsä lapsensa, jos miehellä on sivusuhde?
Valitettavan sujuvasti tuo kuvitelma on iskostettu miestenkin mieliin, että lapset automaattisesti "jäävät" äidilleen.
Vaikka yli 90%:ssa vahvistetuista huoltajuussopimuksista nainen onkin lähivanhempi... NIIN oikeuteen riitaisina menneistä päätöksistä luku on "vain" 66% naisten eduksi.
Eli, ilmeisesti mies voisi varsin hyvin ja useammassa tapauksessa aivan perustellusti olla lastensa lähivanhempi.
Mitäs jos teetkin niin, että otat lapset ja lähdet. Tai pistät sen puolison ihan oikeasti valkkaamaan joko yhdessä tai sitten erikseen ilman lapsia. Ei toi nyt kyllä ihan normaalitoiminnalta vaikuta.
tuo sitten on?
"otat lapset ja lähdet"
"pistät sen puolison ihan oikeasti valkkaamaan joko yhdessä tai sitten erikseen ilman lapsia"
Lapset eivät saa missään tapauksessa olla vallankäytön ase, ja erotilanteessa tulisi muutenkin huomioida lapset ETUSIJALLA miettien heille parasta ratkaisua.
Sinähän ehdotat selvästi että tätä langennutta puolisoa rankaistaan, kiristetään ja uhkaillaan lasten menettämisellä?
Kaikki hyvä hänelle, vähän tai ei mitään sinulle...
Kukin tyylillään mutta ei kyllä minulle sopisi tuollainen järjestely!
onko sun puolisolla "ystävänä" omaa vai vastakaista sukupuolta oleva rakastus.Jos omaa,niin sen joteskin ymmärtäisin,mutta vastakkaista.no way!
Siis sinäkö ymmärtäisit jos vaimollasi olisi rakkaussuhde toiseen naiseen... oletko katsonut liikaa pornoa... et välttämättä pääsisi kolmanneksi pyöräksi...
Melko eriskummallinen tilanne teillä on, jos asia tosiaan kuten kirjoitit. Vaikka minusta ei olekaan mitään "pahaa" siinä, että puolisoilla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä... niin sanomattakin selvää on, missä menee "raja". Sinä ilmeisesti olet varma, että "raja" on ylitetty... EIKÄ kyse nyt ole mustasukkaisuudestasi. Kunhan kysyin...
Jos asiat ovat todellakin niin huonolla tolalla kuin kerroit, on ainakin minun vaikea nähdä kuinka avioliittoanne voisi jatkaa tekemättä "jotakin". Mitä se jokin on.... rippuu teistä (parisuhdeterapia, keskustelut, avioero, tms.)
Kirjoitit:
>
Ei lapsia erossa tarvitse "menettää", vaikka heitä näkeekin harvemmin. Esim. meillä eletään ns. vuoroviikottelua... eletty kohta neljä vuotta. Isä-Poika-suhde milestämme ihan kunnossa.
Mutta varmaa on, että kohta lapset kärsivät eniten siitä, että parisuhteenne on aivan kuralla, koska pian te molemmat vanhemmat oirehtivat huolella "sopassanne"... se ei ole hyvä ympäristö lapsille kasvaa ja elää, vaikka ulkopuolisesta voisikin näyttää että teillä onni kukoistaa.
Toivotaan että osaatte tehdä oikeita ratkaisuita.... tietenkin niin että avioliittonne korjautuu ja jatkuu entistä vahvempana... ja ellei, niin sitten tajuatte erota edes sovussa (SE ON lasten etu siinä valitettavassa tilanteessa)
Olen myös sitä mieltä että lapsia ei todellakaan erossa menetä.Itselläni mieheni kanssa vuoro viikko systeemi ja toimii.Ero on aina vaikea paikka mutta kyllä siitä selviää kun aikaa kuluu ja jaksaa käydä läpi kaikki ikävät tunteet ja ystävien tuella olen itse selvinnyt vaikka vielä prosessi kesken,erosta vasta puoli vuotta.Voimia sinulle,sinulla on oikeus hyvään elämään ei kannata ehkä elätellä turhia toiveita suhteen paranemisesta.
>
Nooh, ihan hyvää elämää vietetään aviovaimoni kanssa... esikoisellani on nyt jo pikkusisko.
Suhteeni ensimmäisen lapseni äitiin ovat varsin hyvät... kuin vastuullisilla lapsen vanhemmilla kuuluukin olla, vaikkemme avioliitossa enään hänen kanssaan olla oltu neljään vuoteen.
Puolisosi haluaa syödä kakun ja säästää sen.
Mistä hän on saanut päähänsä, että häntä varten on tässä elämässä kaikki - loistava kumppanipuoliso ja kaksi muksua sekä täydellinen sielunkumppani-rakastaja? Tietääkö hän että kaikilla - ihan hyvillä ihmisilläkin - ei ole kumpaakaan näistä?
Kirjoitat kovin levollisesti tilanteestasi, mutta jossainhan mättää, kun eron kynnys on madaltunut. Et taida itsekään paljon rakastaa tätä puolisoasi? Kunnioitatko? Kunnioitatko itseäsi?
Jos et tiedä mitä itse haluat, mieti mikä on lapsillesi parasta. Erossa on ongelmansa, mutta oletko miettinyt millaisen perhe- ja nais/miesmallin lapsenne saavat suhteestanne?
tekee ! joka sana valittu tarkasti, ettei selviä edes sukupuoli. Mut semmonen amerikan auto harrastaja se on.