Minulla ei ole ollut tyttöystävää eikä mitään sutinaa naisten/tyttöjen kanssa vuoteen, kävin tosin 6kk armeijan tuossa välissä.. En yhtäkkiä ole onnistunut naisten kanssa millään saralla, mistähän vika voisi olla, kun en osaa baarista iskeä naisia.. Se tuntuu jotenkin mahdottomalta vaikka olen yrittänyt silloin tällöin.. Johtuisiko siitä että olen melko lyhkänen vain n.163cm paino on 63 eli en oo ylipainoinen. Omastamielestä normaali lukion käynyt jätkä, olen siis seurustellut 6 neidin kanssa mutta viime suhteesta on reilu vuosi aikaa. Monet neidot vilkuilevat baarissa mutta jos niille menee juttelemaan ne eivät ole kiinnostuneita.. Ja jos alkavat juttelemaan niin se jää monesti siihen.. Ja se on ihmeellistä että melkein aina neidot keistä voisin kiinnostua ovat varattuja. :(
Ongelmia tyttökaverin löytämisessä
poika 20v
81069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun nainen katsoo miestä, me miehet kovin helposti erehdymme luulemaan sitä katsetta kutsuksi tai flirtiksi. Mutta naisen ensimmäinen katse on usein arvioiva, nainen arvioi sillä miehen potentiaalin. Naiset eivät välttämättä itsekään aina tiedosta oman ensikatseensa merkitystä.
Mutts jos nainen sitten hymyilee, onkin se jo flirttiä tai jopa kutsu tulla tutustumaan lähemmin. Mutta voihan hymy myös olla ivallinen hymy.
Olen joskus kysynytkin nauravalta naiselta, että nauratko minulle vai minun kanssani.
Ja valitettavasti täytyy sanoa, että tuo sinun lyhyytesi on naismarkkinoilla kyllä negatiivinen seikka, niin raadollista tämä pariutumistouhu on.
Naisena voin sanoa, että juuri näin se menee.
Nainen katsoo miestä ja hymyilee, jonka minä ainakin teen ihan ystävällismielisellä tarkoituksella, mutta harmittavan usein se tulkitaan kutsuksi johonkin...
Sitten, kun mies tulee juttusille, käydään heti suoraan asiaan. Minulla ainakin nousee niskakarvat pystyyn ja tilanne käy nopeasti melko ahdistavaksi. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta melko harvassa on tähän mennessä ollut.
Niin, tuo pituus on kyllä kaksipiippuinen juttu.
Itsellä on tällä hetkellä tilanne, jossa minua lyhyempi mies on ilmaissut kiinnostuksensa minua kohtaan. Enkä tiedä, miten suhtautuisin asiaan.
Omalla kohdallani tämä voi johtua siitä, että olen ollut pienenä muita ikäisiäni isokokoisempi ja saanut tuijotuksia osakseni. Parisuhteessa en enää siitä jaksaisi kärsiä, koska tiedän että niin tulisi käymään.
Onko vika minussa, vai mikä on ettei enää viimevuosina ole lykästänyt. Esim. täältä jostain chatista oli aikoinaan helppokin saada jotain kimuliseuraa ihan omaan puhelimeen asti, mutta nyt EI MILLÄÄN. Onko naiset muuttuneet ronkeleiksi vaiko minä täysin saamattomaksi... mielestäni samanlaista juttua tulee kuitenki heitettyy niinku ennenkin. Ajat muuttuu, minä en?
Itse olen 186-187cm, mukava, USKOLLINEN, luotettava. Eipä kelpaa. Intistä kohta 3v, sen jälkeen ollut 2 suhdetta, joissa kummassakin minut jätettiin. Nyt olen itse ollut alkuvuodesta sinkku ja tuntuu, ettei löydy sitten millään.
Mut kai se pitää olla niin, että keep going?!
vaikutus yleensä vuodessa katoo ja tukka kerkee kasvaa takas...
ei muuta kuin suomi24 treffeille ilmoitus ja aktiivisesti sieltä viestittelee... sieltä minäkin löysin itelle 3kk sitten ja nyt kihloissa
ja kihloissa?! Kolmen kuukauden tuntemisen perusteella tiedät haluavasi elää tämän ihmisen kanssa loppuelämäsi? Aika rohkeaa. Onnea matkaan.
163cm on kyllä todella vähän, eli se on aika myrkkyä monelle naiselle. Sanoisin että "paperilla" sinut hylkäisi vähintään 90% naisista heti kättelyssä.
Livenä tilanne on tietenkin eri koska näkee heti koko koknaisuuden, mutta jos kuvattoman ilmoituksen esim nettiin joskus pistät, niin varaa hautapaikka samalla :-)
Tosin totuus naisista ja "vähintään 180cm" kriteeristä on se, että ei naiset oikeasti pelksätään mihinkään mittaan tuijota vaikka noin sanovat. Se mitä he oikesati tarkoittavat on se että haluvat tuntea olonsa turavalliseksi jne... Eli siihen voi vaikuttaa monella muullakin tavalla. Luonne ja asenne lienee tärkein. Soisiaalisella statuksella ja isolla lompakolla tietenkin pärjää myös.
Älä toivoasi heitä jos olet jo kuuden kanssa ehtinyt noin nuorena seurustelemaan niin ihan hyvät mahkuthan sulla on. Monella menee PALJON huonommin.
Pituudesta ei sinänsä kannata stressata kun se on asia mille et oikeasti voi mitään... kaikki paska siihen liittyen on itsensä turhaa angstausta joka on sitten suurempaa päällepäin näkyvää myrkkyä joka karkoittaa naiset.
Ei ole sattumaa että ns "onnellisemmat" ihmiset pariutuu helpommin kun taas ikuiset etsijät ovat enemmän tai vähemmän negatiivisia tai masentavia.
Yleisohjeen 20-30v välimatka kannattaa ehkä elää enemmän itseä ajatellen, kun jotain pysyvämpää epätoivoisesti vastakkaisesta sukupuolesta etsien... munkiksi ei titetenkään kannata ruveta, mutta suunnata se pääosa energiasta oman tulevaisuuden edistämiseksi. Parikymppiset kuitenkin tyykkäävät enemmän seikkailusta kun farmarivolvoista... Tuskin itsekkään sitä farmaria vielä kaipaat...
Jos siis muuten pysty olemaan elämässäsi onnellinen, siis muutenkin kun vain selviämään, niin naiset kyllä liimaantuvat sinuun matkan varrella...
Kaikki ovat varattuja.Baareissa ei ole tarpeeksi naisia,jotkut ovat ylimielisiä luulevat olevansa supermalleja tai jotain.He ovat parhaimmillaan 7 tai 8 tyttöjä.
Olen julistanut sodan tuollaisia naisia vastaan olkaa varuillanne,koska tästä lähtien mä tulen murskaamaan teidät sanoilla ja olen todella hyvä siinä.
Baarissa pitää olla sosiaalinen sun pitää varautua siihen, että joku tulee juttelemaan sulle.
Ennen en yrittänyt saada seuraa ja mä sain silti tarjouksia mutta nyt kun olen etsimässä seuraa niin ei onnistu..olen muuten 180cm pitkä mustat hiukset ja ruskeat silmät 76kg kuten huomaat ei meillä pidemmillä jätkilläkään ole paljon helpompaa..united we stand amigos (Pierre Bernard Conanista)