Eli taas näitä parisuhdeongelmia. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta , mutta asumme erillään johtuen työstä ja opinnoista. Kuten aina alku meni todella hienosti ja ajattelin että tässä se elämän nainen on. Mutta noin vuosi sitten alkoi hiipuminen. Ja sen huomasi ensimmäisenä sängyssä. Yhteisistä hetkistä alkoi jäädä pois pikkuhiljaa asioita: suuseksi, esileikit , eri asennot ja sitten koko seksi. Ja kaikki nämä jäivät pois naiseni vuoksi. Nyt on mennyt kolme kuukautta ilman mitään fyysistä kontaktia. Muutenkin yhteiselomme on muuttunut kireämmäksi. Olen kuitenkin ollut hänen luonaan joka v-loppu ja yrittänyt vaikka mitä. Vienyt hänet baareihin , syömään yms. Lopputulos aina sama. Viime v-loppuna yritin jutella näistä asioista hänen kanssaan mutta hän ei vastannut mitään. Ei halua puhua asioista. Ainoa mitä hän sanoi oli että voisi luopua seksistä kokonaan, ja hankkia lisää koiria joiden kanssa viettäisi aikaansa. Ymmärrän että erillään asuminen aiheuttaa ongelmia , en ole silloin paikalla jos naiseni sattuisi haluamaan seksiä. Mieshän on taas aina valmis hommiin. Tiedän ettei hän ole pettänyt minua, hänen kiinnostuksen fyysiseen kontaktiin on loppunut täysin. En usko että kukaan pystyy neuvoa millä tämä tilanne ratkaisua, mutta kokeillaan silti!
Kivikkoinen parisuhde
-Jani-76
133757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko hän laihduttanut paljon lähiaikoina?
Itse asiassa kyllä on. Vaikka hän ei mikään lihava ollut niin silti hän on nyt pudottanut painoaan ainakin 5-10 kg!
...varsinkin jos tyttiksesi oli alunperinkin normaalipainoinen- aiheuttaa väistämättä seksuaalista haluttomuutta koska kehon hormonitasapaino menee sekaisin. millainen hänen suhteensa ruokaan ja omaan vartaloonsa on? entäs koirien ulkoiluttaminen, tekeekö hän usein todella pitkiä kovavauhtisia lenkkejä?
juuri kun mietin hän on alkanut sen laihduttamisen juuri noin pari kuukautta sitten. Hänen suhtaumisensa kroppaansa on ollut aik negatiivinen omasta mielestäni. Monesti hän puhui olevans liian lihava jne. Itse kyllä kelpuutin hänet sellaisenaan kuin on, varsinkin kun itse en ole mikään kukkakeppi. Ja mitä noihin lenkkeihin tulee, hän tekee niitä joka päivä 3-5 km ja vauhti on varmaankin vaihtelevaa. Välillä juosten ja välillä kävellen. Myös ruokavalionsa hän on muuttanut niin ettei syö hiilihydraatteja juuri ollenkaan.
paljastettakoot nyt sitten että minulla on omakohtaista kokemusta anoreksiasta, kolmisen vuotta sitten se oli pahimmillaan ja nyt omasta mielestäni kurissa (koska en enää pidä luiden näkymistä kauniina). painoin vain muutaman kilon vähemmän kuin nyt mutta ilmeisesti minulle 45 kg oli sellainen raja että kun sen alitin, alkoi silloisessa parisuhteessa mennä todella huonosti (huom. olen vain 158 cm pitkä, sinun tyttikselläsi tuo painoraja on varmaan korkeampi jos hän on normaalipituinen). seksi ei kiinnostanut minua pätkääkään (kun olen terve, olen nymfo!) eikä se ikinä onnistunutkaan ilman liukastetta koska limakalvoni ja ihoni olivat rutikuivat. ylipäänsä ainoa asia mistä tuohon aikaan olin kiinnostunut oli oma vartalo, ruokien kaloripitoisuudet, oma enrgiankulutus ja se, näkyykö luut tarpeeksi. minäkin aloitin laihduttamisen sillä että vähensin hiilareiden syömistä ja lopulta en syönyt niitä enää ollenkaan (todellisuudessa 40-50 % ravinteista pitäisi saada hiilihydraateista). tuo koko sairas aika on jotenkin hämärän peitossa mielessäni mutta muistan kuinka poikaystävä oli lujilla koska olin tissitön, kuiva ja pahantuulinen lahna. en kuitenkaan ollut sitä kiusallani ja loppujen lopuksi selvisimme tuosta ajasta poikaystävän kanssa. paranemiseni alkoi muuten siitä kun exä soitti äidilleni kerran kun löysi minut sormet kurkusta vessasta. mamma sitten raahasi minut samantien puolipakolla lääkäriin jolta sain lähetteen muualle. joskus tarvitaan rajumpia keinoja kuin loputon keskustelu, taivuttelu ja ymmärtäminen... toivottavasti tästä oli apua sinulle ja tyttiksellesi.
Kiitoksia neuvoista. Kertoisin kyllä hänen vanhemmilleen jne , mutta he ovat jo kuolleet. Tiedän että hän vihaa työpaikkaansa ja ei viihdy siellä ollenkaan. Ollaan monesti puhuttu yhteen muuttamisesta , mutta tällä hetkellä olen itse hyvin negatiivinen sitä ajatusta kohtaan. Ehkä juuri siksi kun on vaikea aika. Pelkään mitä tapahtuisi jos hän muuttaisi ihan uuteen paikkaan parin sadan kilsan päähän ystävistään. Ja on itselläkin hyvin vaikea mennä hänen luokseen koska hän on erittäin kireällä päällä. En ole edes ehdotellutkaan mitään seksiä, koska tiedän että se ei todellakaan auta. Mutta itsellä alkaa tuo seksiasiat pyörimään jo liikaakin päässä. Ja ehkä pahiten se läheisyyden kaipuu.
Ei kuulu aiheeseen, mut tosi hieno kun kerroit tuon pituutesi ja paino. Saman pituinen, mutta kaks killoo keveämpi.
Olen aina miettinyt, mikä on se ihanne paino, kun vuosi sitten painoin 51kg.
Vähän samajuttu, muuten:
Kun olin painoindeksin mukaan normipainoinen, niin en harrastanut yhtään urheilua ja hiilareita tuli todella usein syötyä (pullat, riisi, makaroni,makiat).
Halusin tajuttomasti seksiä (poikaystävältä kun asuttiin yhdessä)ja kun en saanut, korvasin sen syömällä.
Halusin huomiota ja seksiä(poikaystävä muutti toiselle paikkakunnalle): aloin urheilla ja valikoimaan mitä syön, panostin ulkonäköön ja petin kun teki mieli. Vieraissa käyminen oli loppujen lopuksi aika pettymys, vaikka vain yksi niistä kerroista oli mahtava kokemus.
Haluan edelleen seksiä mielettömästi, vaikka olen hoikempi kuin aikaisemmin. Uusi poikaystäväni on tarpeeksi viriili makuuni, että rakasteltua tulee tarpeeksi ja kaiken lisäksi nautin siitä :) (vieraissa käyminen ei taa nautintoa, huomiota joo)
Näin tältä kantilta. Eivät kaikki laita sormiaan suuhun.
joku "vaihe" nyt jostain kumman syystä ettei seksi vaan kiinnosta yhtään. Itselläni oli jossain vaiheessa nuorempana, ei kiinnostanut yhtään, mutta kun tarkemmin miettii niin oli siinä syynsäkin, ihan ilman syytä seksi ei lakkaa kiinnostamasta, luulen ainakin. Minulla syy oli että seksistä tuli kertakaikkiaan liian iso asia, tuntui että mies tekee mitä vain saadakseen sänkyyn, ja se toi paineita, jos itseä ei kiinnostanut ja ajattelee että toinen tekee mitä tekee vain seksin takia..
En tiedä auttoiko mitään, mutta ajattelinpahan sanoa mielipiteeni. Minun mielestä parasta sinun olisi saada nainen puhumaan, eihän suhteesta tule mitään jos ei toiselle uskalla puhua, vaikeistakin asioista. Sen on ainakin allekirjoittanut saanut huomata.:)
Haluttomuuteen, laihduttamiseen ja erillään asumiseen saattaa olla useita syitä eli voi kieliä mielestäni toisen miehenkin sotkeutumisesta kuvioihin. Mikäli masennuksesta on kysymys - syvällä depression suossa rämpivä ei kykene ottamaan itsestään kuin ei lähimmäisistäkään vastuuta jolloin päättömät tempaukset on mahdollisia vaikka toisen suhteen (seksi tms.) muodossa.
Kannattaa selvittää asiat nostamalla kissa pöydälle ja onko suhteella enää onnistumisen mahdollisuutta sekä pätevän laillistetun ammattiauttajan tarve joka on erikoistunut parisuhteen ongelmien ratkomiseen, jos nämäkään keinot eivät auta miksi ihmeessä tyytyisit vähempään ja kuluttavaan suhteeseen
Haluttomuudella voi olla eri syynsä,mutta mikäli ymmärrän oikein on tyttöystävälläsi oman identiteetin kanssa kriisi. Hän ei hyväksy itseään sellaisena kuin itsensä näkee (sisäinen minä)
Kerroit hänen olevan nk. orpo. Oletko tietoinen hänen taustoistaan muuten? Millainen suhde hänellä oli vanhempiinsa? Elikö hän rakkauden täyttämässä ympäristössä...jne.
Häneltä on viety paljon elämässä! vanhemmat! Onko hän käynyt koko tuon tuskan läpi vai painaako se vielä taustalla, tiedostamattomana?
Ymmärrän että seksi on sinulle tärkeää, mutta mikäli tyttöystäväsi kamppailee edelleen surun, tuskan, menetyksen, oman elämän kriisinsä kanssa -seksi ei ehkä ole ensimmäinen asia joka hänelle tulee mieleen.
-suosittelen sinulle pidättäytymistä, paitsi käteen vedon osalta
Tuon yhdessä asumisen kanssa, sekä sitoutumisen -hän on ehkä pelokas ja viittaan tässä kahden rakkaan menettämiseen jo aikaisemmin (vanhempien). Hänen pelkonsa menettää uudelleen on liian voimakas, jotta hän rakastuisi, uskaltaisi ja muuttaisi kanssasi yhteen. (Ennen kun prosessoinut menetyksen tuskan, surun pois). Suosittelen ryhmäterapiaa, tai henkilökohtaista terapiaa.
En missään nimessä allekirjoita "toista miestä"...
ps. Toivotan Sinulle kärsivällisyyttä ja paljon rakkautta tukea ja ymmärtää puoliskoasi. Olette nuoria, teillä on vielä paljon mahdollisuuksia
Jos nainen ei suostu keskustelemaan asioista, ja on jo sanonut, että voisi luopua seksistä, miksi jatkaisit?
Älä tee elämästäsi turhaan helvettiä.
Itse elin naisen ehdoilla huonossa liitossa 5 vuotta, ja nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan tehneeni virheen silloin.
Olisi pitänyt lähteä, kun suhteemme ajautui tuohon jamaan, mutta omasta selkärangattomuudestani johtuen suhde kesti vielä 3 vuotta.
Onneksi nyt menee paremmin.
Itse tekisin varmaan samalla tavalla - eli ensin kokeilisin jos suhdetta voisi jotenkin saada paremmalle tolalle. Jos tässä ei näytä onnistuvan, niin sen jälkeen vaihtoehdot on kyllä aika vähissä.
Suomessa on kuitenkin 2,5 miljoonaa naista - ehkä vähän enemmänkin. Kyllä siitä joukosta löytyy, ja jos ei löydy, ulkomailla on valikoimaa vielä rutkasti lisää.
Omasta mielestäni kannattaa elää sellaisessa parisuhteessa, jossa on ainakin alussa huumaa. Jota voi sitten yrittää aina välillä elvyttää, jos se vuosien mittaan tahtoo hiipua.
Etäsuhde toki lähtökohtaisesti muutenkin ehkä hiukan hankalampi tilanne.
Ei sitä puutteessa pidä elää