..olin minä. Nimittäin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Kukaan ei kyseenalaistanut soveltuvuuttani työelämään sen jälkeen. Mutta kun olin puoli vuotta työttömänä ja kehitin itseäni opiskelemalla mm. kieliä salaa, niin sepä olikin alku syrjäytymiselle. Kysymys kuuluukin näin: Jos äiti on hoitovapaalla kaksi vuotta pienten lasten kanssa, syrjäytyykö hän vähemmän, kuin jos ilmoittaututuukin työttömäksi työnhakijaksi?
4,5 vuotta poissa
työmarkkinoilta..
7963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on kyllä merkillistä, miten työnantajat valittavat työvoimapulaa, mutta kuitenkin nyrpistävät nenäänsä vuoden tai pari työttöminä olleille. En keksi mitään muuta selitystä kuin kateus. Työttömille ollaan pirun kateellisia siitä, että he ovat ''saaneet'' vähän lomaa ansiosidonnaisen muodossa.
Ja entäs sitten maahanmuuttajat? Jokainenhan nyt tajuaa, ettei heidän työhistoriaansa pysty oikein mitenkään tarkastamaan.
"Ja entäs sitten maahanmuuttajat? Jokainenhan nyt tajuaa, ettei heidän työhistoriaansa pysty oikein mitenkään tarkastamaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000027946069
eikä tule.
Silloin äitiyslomalla ollessasi ja töihin tullessasi suhdanteet vain olivat sellaiset (=se työvoima"pula" oli osittain jopa totta).
Nyt 2000-luvulla TEKNOPUHALLUKSEN jälkeen on ollut vain irtisanomisia irtisanomisten perään ja kortistoissa valmiian 0,5 miljoonaa joutilasta, joten "työvoimapula"-hömpästä huolimatta tai juuri siitä syystä tilanne on nyt täysin toinen.
Ylitarjonta väestä on rajua, ja niillä on varaa ostaa halvalla, mieluummin kilpailevan lafkan tietotaitoa kuin kortisto-osaamista
Ei tule työvoimapulaa, kuten huomaat. Saman ovat jo sadat tuhannet havainneet.
Poissaolo ei sinänsä merkkaa paljoakaan. Vain sen syy.
Jos olet työtön, satut nyt vain olemaan kelvoton, juoppo luuseri.
Samaa palstalla ihemetellessäni eräs yritti jopa selittää, että koska äitiys-, vuorottelu- yms. vapaat ovat itse hankittuja työelämäkatkoja, ne eivät ole negatiivisia asioita. Mielenkiintoista, varsinkin kun palstalta on monenkin kynästä tullut kommenttia, että työttömyyden aikana kunto on parantunut, alkoholinkäyttö vähentynyt/ loppunut jne.
Samalla logiikalla siis jos sinut on tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottu, se on negatiivinen asia ja olet siis työtön juoppo luuseri. Vaikka tuossahan nimenomaan ei töiden loppuminen ole itsestä kiinni, joten eihän se edes ole asianomaisen syy !
Yleensä ottaen tämä ilmiö kuvastaa vain sitä alkukantaista pelkoa, jota työttömyys herättää. Sen kohdanneet täytyy erottaa itsestä tekemällä näistä niitä työtävieroksuvia, juoppoja luusereita, heissä täytyy olla jotakin vikaa, koska ovat tälläisen kohtalon osakseen saaneet.
Sillä jos niissä ei olisi vikaa, sehän voisi kohdata itseänikin... STOP ! ei ajatella pidemmälle. Ne ovat viallisia. Eihän minulle noin voi käydä...
Juuri näin. Olin yli kolme vuotta työtön tuotannollis-taloudellisista syistä johtuen. Jo puolentoista vuoden työttömyyden kohdalla tulivat ensimmäiset raivoreaktiot haastattelussa. Eihän voi olla mahdollista ettei diplomi-insinöörille löydy töitä! Nyt, oltuani vakiduunissa(!) kolme kuukautta
hämmästelen, miten ihmiset suhtautuvat minuun ystävällisesti.
DI myös, kokemusta paljon ja uralla yletty aika reippaastikin. Nyt tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottuna usean vuoden poissa ja tuntuu, että hommia ei kertakaikkiaan löydy pelkästään siksi, että on työtön.
"Ethän sinä tuolla kokemuksella VOI olla työtön..."
Eikä pääse töihin, kun kuitenkin vain sattuu olemaan. Ja sama jatkuu seuraavassa haastattelussa jne jne...
Vain eliitti ja pompottajat voivat "hyvin". Sinä taas olet ajautunut pompoteltavaksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000025325120