Olen lihonut älyttömän paljon viimeisen vuoden aikana. Koska olen syönyt aivan väärin ja liikaa, siihen en osaa sanoa miksi (ei mitään fyysistä sairautta ole). En halua enää tavata kavereita tai edes sukulaisia, en halua käydä baareissa tai muissa viihdepaikoissa, olen jättänyt monet juhlat väliin ja keksinyt typeriä tekosyitä miksi en voi tavata tuttavia, joita tapasin viimeksi solakammassa kunnossa. En oikein pysty edes harrastamaan seksiä (kumppani kyllä löytyy) ja peittelen omaa vartaloani kotonakin (vaikka mies ei ole siihen antanut mitään aihetta). Ahdistaa palata opintojen pariin nyt elokuussa, kun olen kesänkin aikana kerännyt useita kiloja. Hävettää mennä työharjoitteluun, kun en tiedä löytyykö kaapista valmiina minun kokoisiani työvaatteita. Voisinpa vain vajota maan alle!
Luulisi, että minulla olisi motivaatiota laihduttamiseen. Mutta ei. Olin vielä ennen tätä lihomisrupeamaa laihtunut vihdoin itseäni miellyttävämpään tilaan ja saanut kehuja tuttavilta, ja sen vuoksi hävettää entistä enemmän. Olen isompi kuin koskaan. Mutta en saa tehtyä asialle mitään! En pysty! Himo ruokaa kohtaan syrjäyttää järjen.
Luulisi, että minulla olisi motivaatiota laihduttamiseen. Mutta ei. Olin vielä ennen tätä lihomisrupeamaa laihtunut vihdoin itseäni miellyttävämpään tilaan ja saanut kehuja tuttavilta, ja sen vuoksi hävettää entistä enemmän. Olen isompi kuin koskaan. Mutta en saa tehtyä asialle mitään! En pysty! Himo ruokaa kohtaan syrjäyttää järjen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ajattele jos vielä lihot jämähdät kotiin.Hae itsellesi apua.
Yritin käydä keväällä juttelemassa oppilaitoksen terveydenhoitajan kanssa, turhaan. Ainoa mitä siitä naisesta sai irti oli "sun pitäis kyllä pudottaa painoa". Oppilaitoksen psykologi tukkoon varattu. Mihinkään omakustanteiseen ei ole varaa. Enkä tiedä, koenko olevani masentunut.
Ja jotenkin kuitenkin tuntuu, että ei minulla ole sellaisia ongelmia, että voisin viedä joltain toiselta lääkäri-/terveydenhoitaja-/psykologiajan. Enkä tiedä mitä sellaiselle sanoisin... en tiedä mikä minua vaivaa. En ole onneton, tosin en erityisen onnellinenkaan. En tiedä miksi tai miksi en. En oikein tiedä mistä menisin puhumaan jos jollekin menisin puhumaan... jos yritän keksiä syitä miksi voisin olla masentunut, tuntuu, että selittelen vain itselleni "huono käytöstäni", ja sehän on hyödytöntä.
Kieltämättä tarjoamasi vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta... mietin asiaa. Kiitos.
suosittelen,luin ja luin ja luin...
http://www.pienipaatospaivassa.net/
Tuolla ei ole oikeastaan mitään, mitä en olisi jo tiennyt tai pohtinut. En vain pysty toteuttamaan hienoja tietojani tai ajatuksiani. Siinä ei tuokaan sivu auta.
Mutta kiitos viestistäsi! Ja luen sivut kyllä vaikka muistutuksena :D
msn.com-sivuilla. Koeta saatko jäsenhakemuksen tulemaan!
[email protected]
TERVETULOA!
Ehkäpä saan tarpeeksi rohkeutta kasaan =) Kiitos kutsusta!