Laitanpa jutun täänekin, vaikka monille se tulee liian myöhään.
Minä löysin sen ajoissa.
Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
Minä löysin sen ajoissa.
Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
Vastaukset 7
Vanhimmat
kiristyksen uhrina !
Karmeat pirttihirmut pikkuusia miesparkasia vaan pomputtelee. Puolustuskyvyttömät "miehet" ei pärjää tahdollaan tai kielellisellä ilmaisullaan vaan luikkii pitkin lähikauppoja simputukseen tehtyine ostoslistoineen kaulimenjäljet päätä turvottaen. Kammottavat kotihitlerit sitten nauuuuravat näille Nestoreille salaisissa kokouksissaan. Ahhahahhahhaaa!
Päivä on pelastettu.
Milloinhan nainen lakkaisi tallomasta naista? Naisen pahin vihollinen on aina toinen nainen. Toinen nainen saa naisen itsensä tuntemaan itsensä huonommaksi, äitinä, vaimona, ystävänä, mikään ei riitä.
Ja sitten, jos joku harkitsee eroa, käskee nainen vielä kerran naisen peilin eteen katsomaan itseään..
Kanna vastuusi nainen, kokeile vielä viisivuotta huutamatta, kitisemättä, ole hiljaa
tai huuda.
entä jos ei enää yritettäisi korjata niitä huonoja liittoja joissa liki kaikki on pielessä. Entä jos vain erottaisiin ja mietittäisiin ihan yksinämme kukin tahollamme, millainen on se elämä jonka minä tahdon.
Kun tuon asian saa kirkastettua itselleen, ei tarvitse olla sitä ei tätä, riittää että on oma itsensä.
Ettet nyt pääsisi liian helpolla pastaan juuri sinulle(kin) tähän pienen jutun.
Jos se koskee sinua, sinä tietenkin kiellät sen! ;)
Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004
tarjosit edelliselle kirjoittajalle jutun narsistisesta persoonallisuushäiriöstä??
Mitä narsistista hänen kirjoituksessaan oli?
Miten sinä ja niin moni muukin päädytte syyttelemään toisia kirjoittajia narsisteiksi?
Millä perusteilla teette diagnoosin, jota lääkärienkin on vaikea havaita vaikka tapaisi potilaan ihan oikeasti? Vielä mahdottomampaa potilaan on itse todeta sairastavansa narsistista persoonallisuushäiriötä.
Kaikkein typerintä on kenenkään maallikon nimitellä muita ihmisiä narsistiksi. Varsinkin jollain keskustelupalstalla.
täksi kuuluisaksi Narsistiksi (kuka hän muuten on?), peesaan sinua kympillä. Olen täsmälleen sitä mieltä, että täällä kotiterapeutit käyttelee huolimattomasti eri termejä ja lainailee kaiken maailman mirjapyykköjä, vaikka epäilen, etteivät he edes itse tarkalleen tiedä mikä se semmoinen Narsisti on. Puhumattakaan, että tunnistaisivat sellaisen edes lähipiiristään.
mutta tämä on jatkoa perhaväkivaltapalstan vakipöpin ihmettelylle pirttihirmuista ja narsisteista
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000027283498
jota hän edelleen lämmittää täällä.
Olen sitä mieltä että turha niitä narsistin leimoja on täällä läiskiä tapauksia tarkemmin tuntematta. Narsistien uhrien kotisivuilta voi käydä lukemassa lisää, jos kiinnostaa.