Olen ollut vakavammin rakastunut neljästi. Näistä ensimmäinen on nykyään puolisoni ja muiden kolmen kohdalla olen taistellut tunteitten kanssa, kunnes olen saanut ne valjastetuksi. Minä kun pidän parisuhdetta jotakuinkin pyhänä asiana, ellei minua petetä tai hakata en kyllä sitä lopeta!
Helppoa se ei ole ollut, kaikkea muuta, mutta olen selviytynyt siitä. Ja jälkeenpäin olen aina ollut onnellinen, kun en ole pilannut ihanaa parisuhdettani vain siksi, että joku miespuolisista ystävistäni on puolen vuoden ajan tuntunut niiiin ihanalta.
Ystävyyteni kyllä pilasin näistä yhden kanssa, kun tunteet olivat molemminpuoleisia, mutta kieltäydyin lietsomasta niitä enempää.
Jos haaveilee ja pohdiskelee, millaista elämä olisi toisen kanssa, tilanne pahenee. Parempi pitää mielensä kurissa. Siitä olen ylpeä, että olen järjestelmällisesti kieltäytynyt ajattelemasta näitä ystäviäni seksuaalisessa mielessä. Rakastumiset ovat siis liikkuneet viattomalla tasolla.
On kyllä kurjaa miten helposti sydän lankeaa ystäviin. Miehiin, joitten kanssa voi nauttia asioista, joista oma siippa ei ole pätkääkään kiinnostunut. Mutta sen olen oppinut, ettei puolisoaan voi syyttää siitä, ettei hän ole täydellinen. Olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Helppoa se ei ole ollut, kaikkea muuta, mutta olen selviytynyt siitä. Ja jälkeenpäin olen aina ollut onnellinen, kun en ole pilannut ihanaa parisuhdettani vain siksi, että joku miespuolisista ystävistäni on puolen vuoden ajan tuntunut niiiin ihanalta.
Ystävyyteni kyllä pilasin näistä yhden kanssa, kun tunteet olivat molemminpuoleisia, mutta kieltäydyin lietsomasta niitä enempää.
Jos haaveilee ja pohdiskelee, millaista elämä olisi toisen kanssa, tilanne pahenee. Parempi pitää mielensä kurissa. Siitä olen ylpeä, että olen järjestelmällisesti kieltäytynyt ajattelemasta näitä ystäviäni seksuaalisessa mielessä. Rakastumiset ovat siis liikkuneet viattomalla tasolla.
On kyllä kurjaa miten helposti sydän lankeaa ystäviin. Miehiin, joitten kanssa voi nauttia asioista, joista oma siippa ei ole pätkääkään kiinnostunut. Mutta sen olen oppinut, ettei puolisoaan voi syyttää siitä, ettei hän ole täydellinen. Olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voiko rakkaus koskaan muuttua ystävyydeksi, jos puhutaan syvästä sellaisesta?
Käykö tunteet ja järki kauppaa tällähetkellä? Vai mikä saa sut kirjoittelemaan?
Kirjoittelen, koska olen äskettäin selvinnyt rakastumisesta numero neljä. Ja onnittelen itseäni joka päivä siitä, etten heittäytynyt väliaikaisten tunteitten vietäväksi vaan pidin jälleen sitkeästi kiinni rakkaasta puolisostani. Rakastan häntä tämän jälkeen enemmän kuin koskaan.
Toinen syy, miksi asia on pinnalla, on se, että erään ystäväni kihlattu jätti hänet rakastuttuaan toiseen. Minussa heräsi hinku sanoa ääneen, että muitakin vaihtoehtoja on!
Meinaan mulla on aivan samanlaisia kokemuksia. Olen ollut mieheni kanssa yli 8 vuotta ja vaikka mieheni on minulle raksa, niin yksi hänen hyvä kaverinsa on aib´van namu. siis ihana jherrasmies ja sydän hakkaa kun näen hänet, voin sanoa että olen jopa häneen ihastunut. pidän kuitenkin tunteet aisoissa ja tyydýn vain haaveileen hänestä ja sen ihanasta hymystä....
..sinä olet, todellakin! =) Todella järkevästi ajattelet parisuhteesta ja toisen kunnioittamisesta. Parisuhteen kuuluukin olla pyhä ja sellainen, jonka eteen viitsii nähdä vähän vaivaakin.