Mitäs te hyvät ja fiksut sukupuoleen katsomatta tekisitte?
Ollaan oltu kimpassa 7 vuotta ja kaksi mahtavaa veijaria kotona. Naimisiin menosta olen sanonut, että tekisin kaikki avioehdot, sillä miehellä on mukavasti kiinteistöomaisuutta. Viime viikolla sanoi suoraan, että ei mene kanssani naimisiin, mutta haluaa, että olemme perhe.
Nielenkö perkele ylpeyteni ja jatkan elämää, joissa ulkoisesti lapsilla on hyvä ja turvallinen asuinympäristö ja isä vai muutanko vuokralle kaksioon?
Ollaan oltu kimpassa 7 vuotta ja kaksi mahtavaa veijaria kotona. Naimisiin menosta olen sanonut, että tekisin kaikki avioehdot, sillä miehellä on mukavasti kiinteistöomaisuutta. Viime viikolla sanoi suoraan, että ei mene kanssani naimisiin, mutta haluaa, että olemme perhe.
Nielenkö perkele ylpeyteni ja jatkan elämää, joissa ulkoisesti lapsilla on hyvä ja turvallinen asuinympäristö ja isä vai muutanko vuokralle kaksioon?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kai siinä räyhääminen auta mutta kannattaa koittaa selittää. Puoliso ei selvästikkään tajua mikä siinä naimisissa olossa olisi sinulle tärkeää. Jotkut könsikkäät kammoavat isoja häitä (näin oli meillä). Toisaalta sinullakin on oikeus tietää että miksi hän ei halua. Perustelut pöytään ja asiallista keskustelua. Onnea.
Isot häät ovat hirveitä! Ilmanaikuisia ohjelmanumeroita ja teeskentelyä koko ajan. Miksei häät voi olla pienet ja hiljaiset?
Ymmärrän miestä täysin. Hänellä on vahva epäilys siitä että lapset eivät ole hänen. Voit toki jatkaa painostustasi mutta se ei johda mihinkään.
Kysymyksesi kertoo, että et ole varma tämän miehen asemasta elämässäsi. Haluat hänet aviomieheksi, mutta et tiedä, muuttaako pois, jos jatkatte vain nykyisellään. Elämä on siitä kinkkinen paketti, että aina jokainen ei voi saada kaikkea, mitä haluaa. Joskus jonkun on annettava jossain periksi. Aika näyttää, kumpi teidän suhteessanne on periksiantaja.
Tietääkö tai tajuaako mies, että hän kelpaisi aviopuolisona, mutta että rakkautesi ei välttämättä riitä yhteiselon jatkamiseen, jos papin aamenta ei kuulu? Jos hän sen vaistoaa, niin ei tietysti ole ihme, ettei avioajatus innosta.
Kuten sinulle jo neuvottiin, nosta kissa pöydälle ja keskustelkaa siitä, miksi sinä ehdottomasti haluat ja hän ehdottomasti ei. Katsokaa löytyykö teille yhteisymmärrystä asiassa. Jos ei löydy, joudut pohtimaan, mikä on juuri tämän miehen ja vihkisormuksen arvo elämässäsi. Sinun arvoasihan asia ei muuta miksikään, jos et itse niin anna tapahtua.
Ymmärrän miestäsi. Miksi hän menisi kanssasi naimisiin, kun olet jo lapsetkin hänelle tehnyt - ilman avioliittoa?
Jos teillä ei ole mitään paperia (testamentti) mistään, niin kaipa tiedät, että mahdollisessa erossanne sinä jäät nyt puille paljaille jos nimissäsi ei mitää omaisuutta ole?
ei se siitä sormuksella enää kunnioitus palaa.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. En ole ehdottanut kuin maistaraattia, kun ei kuulu kirkkoon. Itsellä maksettu asunto vuokratuloilla, etten ole puilla paljailla vakituinen virka kaupungilla, että kyllä pärjäisin. Vuokralla oleva asunto kaukana, etten halua sinne muuttaa.
Itse koen tilanteen nöyryyttäväksi, kun en kelpaa.
Vuosia sitten asuin avoliitossa yhden miehen kanssa. Olimme asuneet jo 1,5 vuotta yhdessä, kun hän sitten kerran sanoi, ettei aio mennä kanssani naimisiin. Minä muutin eri asuntoon sen jälkeen ja siihen loppui se avoliitto. Ajattelin silloin, että jos hän ei mene koskaan kanssani naimisiin, niin en silloin halua/voi olla hänen kanssaan. Meillä ei ollut lapsia. Lapset tekevät asian hieman monimutkaisemmaksi.
Tuossa tilanteessa teit mielestäni aivan oikein. Helppo sanoa aina ulkopuolisena. Aikaisemmin hän on sanonut, katotaan tai ollut vain hiljaa. Nyt tuli suora vastaus. En ole voinut nukkua edes samassa huoneessa. Toisaalta helpottaa, ettei tarvitse odottaa mitään.
Olen tehnyt sisäisen päätöksen lähteä, mutta lasten takia olen ainakin vuoden, koska en halua vaihtaa lasten päiväkoteja. Yritän olla normaali, mutta kyllähän lapset huomaa, ettei ole normaalia kotia.
Tosi ikävä olo