Onkohan ketään muuta alkanut tympimään joidenkin asenne parisuhteeseen, että parisuhteessa onnistuminen (tai joidenkin näkövinkkelistä ilmeisesti "menestyminen") on suoraan verrannollinen ihmisarvoon?
Eli mikäli henkilöllä on takana monia lyhyitä suhteita, ei oikeastaan suhteita ollenkaan tai vain yksi erittäin heikosti mennyt suhde, on tämä henkilö jotenkin säälittävä häviäjä, koska ei ole tässä aikamme trendikkäimmässä kuninkuuslajissa pärjännyt? Sillä parisuhteen dynamiikasta tulee nykyihmisen olla kiinnostunut joka hetki. Kahvitauolla työpaikalla, kaupan kassajonossa, kuntosalilla, aina on sopiva hetki vatvoa parisuhteen kiemuroita. Ja jos joku ei ole tästä kiinnostunut, kyseessä on mitä todennäköisimmin kylmä, tunteeton, tunnevammainen ihmisyksilö. Nappiin menneet analyysit vastakkaisen sukupuolen toiminnasta tuovat mittaamattomasti glooriaa esittäjälleen. Vaikka joku voi käydä eläissään parikymmentä vuotta kuoluja, taistella koko ikänsä lapsuusajan rankkojen traumojen kanssa, omistaa elämänsä hyväntekäväisyystyölle, vain parisuhteen vuoksi tehty "työ" on sitä kaikkein jalointa ja kasvattavinta työtä, jonka rinnalla kaikki muut saavutuksen kalpenevat.
Eli mikäli henkilöllä on takana monia lyhyitä suhteita, ei oikeastaan suhteita ollenkaan tai vain yksi erittäin heikosti mennyt suhde, on tämä henkilö jotenkin säälittävä häviäjä, koska ei ole tässä aikamme trendikkäimmässä kuninkuuslajissa pärjännyt? Sillä parisuhteen dynamiikasta tulee nykyihmisen olla kiinnostunut joka hetki. Kahvitauolla työpaikalla, kaupan kassajonossa, kuntosalilla, aina on sopiva hetki vatvoa parisuhteen kiemuroita. Ja jos joku ei ole tästä kiinnostunut, kyseessä on mitä todennäköisimmin kylmä, tunteeton, tunnevammainen ihmisyksilö. Nappiin menneet analyysit vastakkaisen sukupuolen toiminnasta tuovat mittaamattomasti glooriaa esittäjälleen. Vaikka joku voi käydä eläissään parikymmentä vuotta kuoluja, taistella koko ikänsä lapsuusajan rankkojen traumojen kanssa, omistaa elämänsä hyväntekäväisyystyölle, vain parisuhteen vuoksi tehty "työ" on sitä kaikkein jalointa ja kasvattavinta työtä, jonka rinnalla kaikki muut saavutuksen kalpenevat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
parisuhteen panostukseen varmaan vaihtelee paljon mies- ja naissukupuolen välillä. Luulen että naisille on parisuhteessa pärjääminen arvokkaampaa. Ehkä myös tärkeämpää pitää kulissit pystyssä.
Itse suhtaudun parisuhteisiin sentakia kovin kunnioittavasti että niissä saa parasta oppia itsestään. Missä muualla elämänalueella törmää itseensä ja omiin arvomaailman omituisuuksiin niin selkeästi kuin parisuhteessa?
Minulle sellainen ihminen joka on harrastanut vain lyhyitä suhteita on merkki ihmisestä joka ei kestä itseään, koska parisuhde vain voimistaa omat ristiriidat.
Parisuhteessa "pärjääminen" ei taas ole pelkästään toisesta osapuolesta kiinni, joten sikäli hankala on mokomaa pitää yhden ihmisen arvon mittarina.
Tähän väliin on hyvä huomauttaa että omat käsitykseni parisuhteesta ovat hivenen erit kuin massan.
onnellisuuden lähteistä mitä ihmisen elämässä on. Tämä on ihan tutkittu juttu.
siten ei ole mikään ihme, että parisuhde arvostetaan hyvin korkealle. Esimerkiksi jos minun pitäisi valita normielämä hyvässä parisuhteessa tai muuten menestyksekäs elämä ilman onnistunutta parisuhdetta, niin tuo parisuhteellinne elämä vie sata-nolla voiton.
Ei niitä parisuhteita kumminkaan tarvitse vatvoa kokoajan. Se kyllä onkin pääasiassa naisten tapa, miehet eivät vatvo parisuhteitaan kuin ehkä kriisitilanteissa ja suhteen alkuaikaoina, kun pähkäillään, tuleeko touhusta mitään.