Tunnettu ollaan jo pari vuotta, nyt tuntuu että rakastumassa...Mies haluaisi naimisiin..Minäkin ehkä. Asunut suomessa jo suosia, ettei mistään oleskeluluvan saamisesta kyse...
Uskallanko naida turkkilaisen?
huolestunut...................
253514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kannattaako mennä naimisiin, jos ei ole varma? Ei tietenkään.
Kannattaako mennä naimisiin turkkilaisen kanssa, jos ei ole varma? Tätä on syytä pohtia?
sivustoa että tiedät mitä kaikkia riskejä siinä on. Puntaroi riskit ja kysy rehellisesti itseltäsi onko niiden ottaminen sen arvoista. Muista että sulla on paljon kovemmat panokset pelissä kuin ns. normaaleissa suhteissa elävillä. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa kannattaako se vaan sun pitää itse se päättää. Tee rehellinen riskianalyysi, niin nuivalta ja epäromanttiselta kuin se kuullostaakin. Jos puntaroinnin tekee kunnolla ja päätyy naimisiin, mutta liitto ei toimikaan ja tulee vakavia ongelmia, niin ainakin voi katsoa itseään hyvillä mielin pelistä ja sanoa, olet tehnyt parhaasi.
Itse en lähtisi turkkilaisiin naimisiin ellen olisi aivan 100% varma että vaihtoehtoja ei ole. Naimisiin mennään ajatuksella että liitto olisi lopullinen. On aika ikävä kävellä alttarille tietäen että lähes varmasti tämä liitto hajoaa muutaman vuoden sisällä.
palstoja, ja ottaa niistä kaiken tosissaan, niin ei tarvitse eikä uskalla tehdä yhtään mitään!
hetken kun lueskelee esim."parisuhde", "avioero" ja "pettäminen" palstoja, niin ei tee mieli naimisiin, eikä edes seurustella.
Kyllä sen jokainen tietää mihin voi ja haluaa ryhtyä.
Ei suomi-suomi suhteetkaan ole suositeltavia, jos katso tilastoja.
Silti vaan naimisiin mennään.
Ap.lle sanoisin, että tee ja tehkää niinkuin parhaaksi näette, ei sitä voi tietää mitä elämässä tulee milloinkin.
Mitään ei liioin saa jos ei uskalla yrittää.
siis missä on mitä riskejä? En ymmärtänyt. naimisiinmenossako vai turkkilaisen kanssa naimisiinmenossa? Itse en koe ainakaan, että turkkilaisen kanssa naimisiin meneminen olisi sen suurempi riski kuin suomalaisen tai muunmailaisenkaan kanssa. Ihmiset on ihmisiä ja jokainen rakentaa suhteensa omalla tavallaan alkuperästä riippumatta.
"Kyllaen jokainen tietaa mihin voi ja haluaa ryhtya"
Aivan mutta nyt kysyttiin ulkopuolisten mielipidetta ja niita annettiin. Mita tassa sitten olisi pitanyt tehda? Ilmeisesti et haluaisi etta kukaan sanooa rehellista mielipidettaan jos se ei ole positiivinen?
"Ei suomi-suomi suhteetkaan ole suositeltavia, jos katso tilastoja."
Miten niin? Suomi-suomi avioliitoista sentaan viela enemmisto onnistuu. Aika iso osa niistakin kylla hajoaa, oliko se nyt 30%. Mutta sita suuremmalla syylla monikulttuurisiin liittoihin ei kannata hypata harkitsemattomasti varsinkaan jos kulttuurierot ovat suuret.
Suvussani on ihan supisuomalainen pariskunta joka erosi 50 vuoden avioliiton jalkeen. Jalkeenpain ovat kuulemma todenneet etta koko liitto oli virhe alusta asti. Siina sita meni kahden ihmisen elama lahes hukkaan...tuossa karjistetty esimerkki miten elamansa voi haaskata. Kerran taalla vaan ollaan eika sita kertaa kannata suosiolla roskiinkaan heittaa. Tuon voi sitten tulkita tahan topikkiin liittyen miten haluaa. Sen voi tulkita suositukseksi koittaa sita turkkilaista liittoa, mutta sen voi tulkita myos vakavaksi mietinnanpaikaksi.
Elama on taynna valintoja ja avioliitto on vain yksi valinta muiden joukossa joskin merkittava sellainen.
Avioliittoon ei pitäisi koskaan rynnätä päätä pahkaa koska ainahan siinä riskinsä on jo Suomi-Suomi liitossakin. Saati sitten Suomi-Turkki avioliitoissa jotka ovat valitettavasti tilastojen mukaan kaikkein huonoimmin kestäviä, eli todennäköisyys avioeroon on kymmenkertainen verrattuna puhtaasti suomalaiseen avioliittoon.
Avioliitto on riskibisnes aina. Aloittajalle tiedoksi: kukaan ei tule sinua tukemaan päätöksessäsi naida turkkilainen mies, mutta jos karille ajatte, monet kyllä kertovat jo etukäteen tienneensä niin käyvän. Voit aina selittää avio-ongelmiesi johtuvan erilaisesta kulttuuritaustasta ja kukaan ei epäile/syytä sinua vaan miestäsi.
Tilastoja seuraamalla ei voi päätellä yhdenkään avioliiton onnistumista. Asiaan vaikuttaa ihan muut seikat kuin tilastot. Ennen kaikkea muuta molempien tahto elää yhdessä.
Miksi ihmeessä rynnätä naimisiin kun ollaan "vasta rakastumassa" eikä toista tunne tarpeeksi hyvin tietääkseen onko se hyvä vai huono ajatus??? En ymmärrä alkuunkaan tällaisia huteria perusteita avioliitolle. Sanoisin siis että ei tule missään tapauksessa mennä naimisiin kenenkään kanssa ennen kuin on 150% varma olo toisesta ja myös itsestään.
Ihan ekaksi tuli mieleeni sanoa ilkeästi, että pysy itekses kun pitää täältä kysyä neuvoa. Anteeks.
Sait jo jos jonkinlaista neuvoa, mutta ainoa viisaus asiassa on se, että avioliitto on aina ennen kaikkea muuta tahtokysymys. Ihan sama mistä se toinen on. Jos kummatkin sitä liittoa haluaa ja on täysillä mukana sen rakentamisessa, se on ja pysyy. Joku viisas on sanonut, että avioliittoja on vain kolmenlaisia: vaikeita, hyvin vaikeita ja mahdottomia.
Sanoisin, että mahdollisuutesi onnistua ovat "fifty - sixty".
kanattaa miettiä tarkkaan. Miehesi "rakastaa" sinua valtavasti ja haluaa naimisiin, sitten lapsia ja yksi ei riitä. Miksi? Siksi, että sinä vaimona, piikana jne pysyt pienten lasten kanssa kotona ja hän voi käydä vieraissa niin pal ku lystää. Seuraa onko ulkolaisilla vaimot mukana baareissa, kaupoissa, kaupungilla. Mene vaan naimisiin ja tee lapsia. Mieti sitten minua kun olet edellä mainitussa tilanteessa.
Avioliitto on aina avioliitto; se on sopimus kahden ihmisen välillä ikuisesta liitosta. Kyse ei ole naidakko turkkilainen vai suomalainen, kyse on rakkaudesta, jonka puolesta on valmis laittamaan likoon koko elämänsä. Ja jos tämän on valmis tekemään toisen puolesta, niin liitto kestää.
Turkkilaiset miehet (ja naiset) ovat hyvin uskollisia ja luotettavia ihmisiä. Mahdollinen ero tai uskottomuus ovat kunnianloukkausta niin miestä, naista kuin koko sukuakin kohtaan. Perusturkkilainen identiteetti rakentuu pitkälti juuri perheen kunniallisuuden ja läheisten sukulaissuhteiden varaan.
Tutustu enemmän turkkilaiseen kulttuuriin ja opettele tuntemaan poika ystäväsi ja hänen perheensä paremmin. Eiköhän silloin suhde onnistu :)
İtse olen menossa reilun kahden vuoden kihlauksen jälkeen naimisiin Turkin kurdin kanssa, enkä näe minkäänlaisia kulttuurillisia esteitä suhteen onnistumisessa. Kulttuurillinen eroavaisuus tuo vain eksotiikkaa arkielämään.
Ei kannata murehtia huomisesta, kun tämä päiväkin on vielä elettävänä, pidä vain mieli avoinna.
Oletteko asuneet yhdessä? Yleensä vasta parin vuoden jälkeen, kun miellyttämishalu on jäänyt, paljastuu itse kunkin todellinen luonne (siis myös suomalaisissa suhteissa).
Ja, kuinka kiinni sun mies on omassa kultturissaan?
Itse olen ollut pari vuotta naimisissa iranilaisen miehen kanssa (useampi vuosi ollaan yhdessä asuttu, joten tunsin kyllä mieheni ennen naimisiin menoa). Vaikka miehelläni on länsimaiset tavat (ei halua olla muslimi), niin kulttuuritausta kyllä vaikuttaa. Ja, tokihan myös meistä suomalaisista jokainen on erilainen. Mutta esim. vaikka molemmat käydään töissä niin alkuhuuman jälkeen mulle on jäänyt kaikki kotityöt ja miehen mielestä ne on naisten töitä. Ja, välillä se ei enää jaksaisi kotona puhua suomea vaan haluaa puhua omaa äidinkieltään esim. puhelimessa, netissä (ymmärrän kyllä tarpeen), mutta silloin tunnen itseni ulkopuoliseksi ja muutenkin ei voi jutella niin syvällisiä (ehkä sekin enempi luonnekysymys), kun jos olisi sama äidinkieli. Lisäksi mieheni masentuu välillä, kun kohtaa kuitenkin paljon rasismia vaikka on suomen kansalainen ja puhuu suomea (eikä mielestäni ole edes niin kauhean paljon ulkomaalaisen näköinen). Ja, on aika rankkaa olla siinä vierellä, kun toinen kärsii (kyllä sitä on alkanut itse vihaamaan kaikkea rasisimia).
Sekin on kyllä totta, että jos sanon, että on tällä hetkellä vähän rankkaa syystä tai toisesta, ulkopuoliset ymmärtää helpommin (ne kultturierot..)
No, rakastan mun miestäni ja tarkoitus on pysyä avioliitossa loppuikä. Jokaisessa liitossa on hankaluutensa, mutta kyllä tämä "ulkomaalaisuus" tuo siihen vielä omat lisänsä.
Eli päätä sydämellä ja järjellä. Ja, tunne miehesi kunnolla ennen naimisiin menoa, niin ehkä pahimmilta yllätyksiltä välttyy..
Tsemppiä
on vaikeuksia omassa kulttuurissaan.
Kuten kirjoitit
"Perusturkkilainen identiteetti rakentuu pitkälti juuri perheen kunniallisuuden ja läheisten sukulaissuhteiden varaan."
Siinä sitten tietämättään kulttuurista mitään teet pienen virheen ja "häpäiset" koko suvun, niin kyllä saat remmistä tai nyrkistä kyytiä jos eivät puukolla korjaa häpeäänsä.
Suurin ongelma on että suomalaiset naiset ovat tottuneet sukupuoliseen tasa-arvoon mitä ei todellakaan löydy Turkista. Suomessa ollessaan turkkilaiset miehet tietenkin esiintyy Suomen oloihin sopivasti, mutta päästyään takaisin omaan sovinistiseen Turkkilaiseen yhteiskuntaansa, niin asiat kyllä muuttuvat.
Turkkilaiset ovat myöskin muslimeja, joten naiset ovat heidän arvoasteikossa lampaan jälkeen toisena.
Minä väitän, että ennakkoluuloihin hyvin pitkälti ja äärimmäisiin yleistyksiin. Puhut kymmenistä miljoonista eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä edustavista ihmisistä yhtenä joukkona.
Turkissa työkomennuksella noin vuoden verran. Se mitä näin tapahtuvan ympärilläni turkkilais ystävien perheissä, mitä he ovat kertoneet omasta kulttuuristaan ja Turkin television politiikka naisten alistamisesta paistoi TV-ohjelmissakin läpi.
Kyllähän nää turkkilaiset sun muut osaavat suomessa olla mielinkielin,aikansa.
Mutta täälläkin se veri alkaa vetämään sitten omiin porukoihin ja miesten kanssa "teeistujaisiin".
Silloin odotetaan että suomalainen vaimo on kotona,ei mene yksin ulos,vaikka äijä menisi.
Koska,vaimon paikka on kotona ja mieluummin vaimon tulee olla hiljaa kotona,kertoi eräs muslimimies,sieltä turkin pinnasta.
Ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta,kysele ensin,minkalaisen vaimon mies tahtoo,minkalainen naisen tulee siis olla kun olette aviossa.
Harkitse todella tarkasti,mitä teet.
minulla kun on vain 32 vuoden kokemus avioliitosta turkkilaisen kanssa ja kymmenen vuoden kokemus asumisesta Turkissa. Turkin kielentaitoni on sillä tasolla, että pystyn tulkkaamaan. Siis se olin minä joka siinä edellä esitin epäilykseni ja väitteeni;)
No jos haluat olla yksiksesi aamusta nukkumaan menoon asti...niin ota Turkkilainen mies!Jos haluat yksin olla taloudellisesti vastuussa perheesi elatuksesta,niin ota Turkkilainen mies!Siis vaikka mies olisi töissä,niin sinä et saa kysyä raha-asioista...tai käyttää hänen ansaitsemiaan rahoja.Mitä ne sinulle kuuluu...on vastaus!Jos haluat olla pelkästään yksin vastuussa yhteisen lapsenne hoidosta,niin ota Turkkilainen mies!Jos haluat olla sanomatta mielipiteitäsi missään asiassa tai yleensäkkään sanomatta mitään,niin ota Turkkilainen mies.Ja tämä tapaus oli hyvin koulutettu......mutta vähemmän koulutettu on varmaan vielä parempi.
Mistä päin turkkia tämä koulutettu tapaus on?
Vaikuttaa ihan kurdin käytökseltä.
maitojunassa takasin Suomeen kun sait vihdoinkin passin takaisin turkkilaiselta mieheltäsi vai karkasitko rajan yli vapauteen?
Mikä veti sinunkin mielesi palata Suomeen sieltä "ihanasta" kulttuuri maasta?
Olemme edelleen yhdessä ja toistaiseksi ei ainakaan olla eroaikeissa. Meillä on mahdollisuus valita kahden maan väliltä missä milloinkin asustelemme. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, eikä kumpikaan ole paratiisi.
Outo purkaus. Kenelle lienee tarkoitettua?
Jos kyse oli omasta kokemuksestasi, mitä siihen vastaankaan sanomaan. Elämä on valintoja ja valinnoista on seuraukset. Kaikille ei kuitenkaan käy noin.
Olet jo aika monta näkökantaa asiaan saanutkin. Turkkilaisuus sinänsä ei vaikuta minun näkemykseeni. Sen verran kuitenkin otan kantaa tuohon avioitumiseen, että sellaista ei kannata tehdä, mikä itseä epäilyttää. Ja jos on vasta rakastumassa niin eiköhän sitä aikaa vielä ole..
Pistän minäkin lusikkani tähän soppaan,vaikka lokaa saattaa tulla niskaan...rakastuin netin kautta tutustumaani turkkilaiseen mieheen,olin tuolloin vielä naimisissa 14 vuotta täyteen oli tullut ja kaksi lasta,mies oli koko ajan pois töissä joten aika oli jotenkin otollinen retkahtaa..ajattelin ensin että no joo enpä ota vakavasti,mutta aloimme mesetellä joka ilta ja hän lähetteli tekstiviestejä monta kertaa päivässä.Tutustuimme toisiimme paremmin,hän on eronnut ja myös lapsi on,joka asuu äidillään.Hän tekee pitkää päivää mutta jaksoi joka päivä jutella kanssani työpäivän jälkeen.Tunteeni syvenivät ja pistin eroprosessin vireille,koska en halunnut olla kaksinaamainen ja muutin pois.Kävin viikon lomamatkalla katsomassa häntä.Nyt olemme pian olleet yhteydessä vuoden verran ja hän ehdotti avioliittoa.Käskin hänen hakea turistiviisumia,jotta hän voisi tulla katsomaan lapsiani ensin.Niin hän tekikin,mutta viisumia ei myönnetty,koska työdokumentit olivat puutteelliset.Mitäs nyt sitten?En voi muuttaa Turkkiin lasteni takia eikä hän pääse tänne.Myös sitä olen miettinyt,miksen saa tavata hänen perhettään ennen kuin vasta puoli vuotta-vuosi häiden jälkeen,syynä kuulemma se,että painostavat avioitumaan uudelleen ex-vaimon kanssa,mutta tuon odotteluajan jälkeen hän vie minut kotiinsa ja esittelee perheelleen.Kyseessä ei ole kurdi,vaan turkkilainen.Kertokaa kokemuksianne ja neuvokaa.