Ei uskottomus aina ole suhteessa paha asia. Miehelläni oli suhde joka sittemmin päättyi. Se aukaisi silmäni ja aloin suhtautua taas omaan elämääni määrätietoisemmin ja kuunnella mitä itse haluan elämältä.Aukesi uusi näkökulma ja tajusin että emme voi elää toistemme elämää. Olen antanut anteeksi. Itselleni kävi myös samoin, myöhemmin. Rakastuin työkaveriini silmittömästi. Olisin varmasti jättänyt perheeni, jos toinen osapuoli olisi näyttänyt vihreää valoa. Onneksi ei kuitenkaan niin käytnyt. Tajusin että nämä sekoilut kuuluvat jotenkin ihmisrievun kasvuun ja vanhenemiseen. On varmaankin tarve tulla huomatuksi ja vielä kerran ihastua, tunnehan on kuin huumetta.. Nyt olemme suht.onnellisia ja on hienoa kun on selvinnyt avioliitossaan näinkin pitkälle, karikoista huolimatta. Jatkosta en koskaan tiedä, mutta nyt on hyvä !
Valoa pettyneille
San63
4761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet täsmälleen oikeassa, näinhän se menee silloin kun kysymyksessä ovat normaalit ihmiset, joiden ensimmäinen reaktio ei ole kostonhaluinen hysteria.
Jos ihmisellä on terveenpuoleinen itsetunto ynnä itsekunniotusta, elämän kolhuilla on kasvattava vaikutus.
Olin itsekin rakastunut itseäni useamman vuoden nuorempaan naiseen. Nyt olen pisteessä jossä katumus ja syyllisyyden tunne on aivan mieletön, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka sen haluaisi.
Nyt vain tässä odottaa hermoheikkona, että koska asia tulee julki, miltä suunnalta ja mitä seurauksia sillä voikaan olla.
Härkää sarvista, kriisi vie eteenpäin. Ei me kukaan olla täydellisiä vaikka kuinka haluaisi niin itestään uskotella. Pakko vaan katsoa totuutta silmiin ja tuoda asia päivänvaloon. Rytisee ja paukkuu mutta kyllä se aikanaan loppuu..Katso sitten savuavia raunioita, onko mitään pelastettavissa.
Olipa hienoa lukea tarinaasi,se on kuin suoraan omasta elämästäni.Ensin mies romautti maailman palasiksi suhteellaan toiseen naiseen.Siitä alkoi oma kasvun kivinen tie.Näennäisesti sovimme tuolloin asian ja jatkoimme mutta parin vuoden päästä itse rakastuin toiseen mieheen totaalisesti.Paljastuin ja vaikka olin jo ennen tätä suhdetta päättänyt erota,en voinutkaan niin vain lähteä.Mieheni pyysi vielä yhtä mahdollisuutta.Nyt tuota yhtä mahdollisuutta on eletty jo yli vuosi.Käyty terapiassa ja tehty töitä suhteemme eteen.Niin kallisarvoisen asian opimme-rakastamme toisiamme mutta kovin raskaat oppirahat jouduimme siitä maksamaan.Mutta luottaen ja valoisin mielin kohti tulevaa mennnään yhdessä,armollisin mielin jätämme menneet taakse.