Olen katkera. Siippani kanssa pidetty yhtä noin kuutisen vuotta, opiskelut on päätännässä ja työelämä kummallakin aluillaan.
Itse en ole mitenkään hirveän kunnianhimoinen, en vielä tiedä mitä elämältäni haluaisin. Siippa taas tuntuu tietävän tasan tarkkaan, ja kunnianhimoa on vähän liiaksikin. Pää pilvissä puhelee älyttömistä rahasummista, mitä jollakin pelinteolla muka tienaa. Itse en usko tähän näin kevyesti. Muutenhan Suomessa kaikki olisi rikkaita.
Välissämme kaihertaa siis rahanhimo.
Itselleni piisaisi vähän vähempikin, eikä mielestäni raha-asioita tarvitsisi vetää joka väliin, tai kitistä minun pienestä palkastani. Tällä hetkellä itse olen osa-aikaisena ja mieheni tuleva palkka on kaksinkertainen omaani verrattuna.
Kaikista pöljintä tästä tekee se, että meillä kummallakin on omat raha-asiat. Laskut ja muut menot maksetaan puoliksi, joten mitään epäselvää ei pitäisi olla. Silti se perkeleen raha tunkee joka puheenaiheeseen. Onko miehelläni pakkomielle rahaan?
Itse en ole mitenkään hirveän kunnianhimoinen, en vielä tiedä mitä elämältäni haluaisin. Siippa taas tuntuu tietävän tasan tarkkaan, ja kunnianhimoa on vähän liiaksikin. Pää pilvissä puhelee älyttömistä rahasummista, mitä jollakin pelinteolla muka tienaa. Itse en usko tähän näin kevyesti. Muutenhan Suomessa kaikki olisi rikkaita.
Välissämme kaihertaa siis rahanhimo.
Itselleni piisaisi vähän vähempikin, eikä mielestäni raha-asioita tarvitsisi vetää joka väliin, tai kitistä minun pienestä palkastani. Tällä hetkellä itse olen osa-aikaisena ja mieheni tuleva palkka on kaksinkertainen omaani verrattuna.
Kaikista pöljintä tästä tekee se, että meillä kummallakin on omat raha-asiat. Laskut ja muut menot maksetaan puoliksi, joten mitään epäselvää ei pitäisi olla. Silti se perkeleen raha tunkee joka puheenaiheeseen. Onko miehelläni pakkomielle rahaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Parisuhdeasioita pitäisi opettaa jo näemmä matikan tunneilla peruskoulussa.
Tuo "puolet ja puolet" ei ole ikinä reilu niin kauan kuin toinen tienaa enemmän.
Eli siis kipinkapin molemmat pankkiin yhteistä taloudenhoitotiliä avaamaan. Sinne sitten molemmilta puolet NETTO tulosita - tai joku muu kiinteäksi sovittu prosentti. Tältä tililtä sitten maksetaan kaikki ythteiset menot ja omat rahat saa sitten käyttää vaikka kääpiöpornoon tai riippuliitimen varaosiin ihan oman mielen mukaan...
Ja jos tuo järjestely ei rikkaammalle kelpaa, niin voi tatuoida otsaansa "miksi *itussa menin naimisiin kun tahtoisin olla sinkku".
Ihmisen ahneus on perseestä mutta samalla se pitää evoluutiossa mukana - kiltit karsiutuu helpommin.
Kuullostaa, että kumppanillasi ON pakkomielle rahasta!
Voi olla, että se on osalti vanhemmilta peritty malli; mieti, miten hänen vanhempansa suhtautuvat rahaan? Enta muu lähiperhe, ystävät ja kaverit? Kaikki ne vaikuttavat.
Jos kumppanisi on alunperin vaatimattomista oloista, rahamäärän yltäkylläisyys on saattanut sekoittaa hänen päänsä...
Ehdotan sinulle tätä:
- annat kumppanisi höpöttää raha-asioista tyhjille seinille,
- hankit hyväntekeväisyysjärjestöjen esitteet ja tunget ne hänen nenänsä eteen,
- juttelet kumppanisi kanssa asiasta tiukasti oman kantasi kertoen tai
- käppäilet seuraavalla reissullasi kirjastoon etsimään Annastina Vrethammerin/Joseph Murphyn kirjoja; jos heidän ajattelumallinsa rahasta ei tepsi kumppaniisi, niin sitten ei yhtikäs mikään!
mihin hän sitä kaikkea himoitsemaansa rahaa tarvitsee. Jos hän pystyy selkeästi sanomaan vaikka jonkun suuren unelmansa ja pystyt jakamaan sen hänen kanssaan, on kaikki ihan hyvin. Jos taas kyse on ihan silkasta rahanhimosta sen itsensä takia taikka joidenkin muiden syiden takia, joita sinä et pysty allekirjoittamaan, harkitse vielä kerran yhteistä tulevaisuuttanne. On nimittäin niin, että näillä perustavaa laatua olevilla erimielisyyksillä on taipumus kasvaa vuosien kuluessa.
mutta tässä ei olekaan kysymys vaihtoehdoista rahattomuus tai rahakkuus, vaan pajon rahaa tai hiukan vähemmän rahaa. Kyllä ihminen voi aika pitkälle itse määritellä oravanyöränsä kierrosten lukumäärän. Onhan näitä pyörästä ulos hypänneitä ja elämänsä laadun paremmaksi muuttaneita. Tietyn tulotason jälkeen lisäraha ei enää kasvata ihmisen onnellisuuden tunnetta.