On tämä elämä ihmeellistä..ja toisaalta niin surullista samaanaikaan. Kuinka kaksi ihmistä tutustuu vuosia sitten ja ystävystyy.
Nyt vasta myös nk. rakkaudentunteet ovat nousseet pintaan ja asian myötä nostettu kissa pöydälle. Asiasta keskusteltu ja päädytty siihen, että joskos näiden kahden seurustelusta tulisi jotain. Kappas, seuraavana päivänä toinen onkin sitä mieltä, että haluaisikin olla vain ystävä. Se lause joka on jo niin loppuun kulunut eikä siitä tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa? Kuinka siinä aina käy niin?
Kuinka voit olla ystävä, kun olet istahtanut vaaleanpunaisille pilville kuvitellen jotain ihan muuta? Sydän on särkynyt, ihmisenä loukkaantunut ja muutamia päiviä myöhemmin suru vaihtuu vihaksi ja sitä myöden ajatukseksi kuinka itse olit voinut olla niin tyhmä, että menitkin mukaan moiseen puuhaan. Olisihan se pitänyt jo tietää, ettei siitä mitään tulisi.
Nyt jälkeenpäin radio soittaa kappaleen joka on jostain yhteisestä tilanteesta tuttu, mieleen palaa kaikki vanhat muistot niin hyvistä kuin huonoistakin ajoista. Kadulla ajavat autot ovat kaikki samanlaisia kun 'sillä toisella'. Kaikki muistuttaa hänestä.
Mutta eipä tässä mahta muuta kun porskuttaa eteenpäin. Ikävää mutta totta!
Samaa löpinää tämä, mitä varmaan moni muu on kokenut, eihän näistä mihinhään pääse.
Mukavaa loppukesää kaikille ja jaksamista tässä melkein jokapäiväisessä vesisateessa.. =)
Nyt vasta myös nk. rakkaudentunteet ovat nousseet pintaan ja asian myötä nostettu kissa pöydälle. Asiasta keskusteltu ja päädytty siihen, että joskos näiden kahden seurustelusta tulisi jotain. Kappas, seuraavana päivänä toinen onkin sitä mieltä, että haluaisikin olla vain ystävä. Se lause joka on jo niin loppuun kulunut eikä siitä tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa? Kuinka siinä aina käy niin?
Kuinka voit olla ystävä, kun olet istahtanut vaaleanpunaisille pilville kuvitellen jotain ihan muuta? Sydän on särkynyt, ihmisenä loukkaantunut ja muutamia päiviä myöhemmin suru vaihtuu vihaksi ja sitä myöden ajatukseksi kuinka itse olit voinut olla niin tyhmä, että menitkin mukaan moiseen puuhaan. Olisihan se pitänyt jo tietää, ettei siitä mitään tulisi.
Nyt jälkeenpäin radio soittaa kappaleen joka on jostain yhteisestä tilanteesta tuttu, mieleen palaa kaikki vanhat muistot niin hyvistä kuin huonoistakin ajoista. Kadulla ajavat autot ovat kaikki samanlaisia kun 'sillä toisella'. Kaikki muistuttaa hänestä.
Mutta eipä tässä mahta muuta kun porskuttaa eteenpäin. Ikävää mutta totta!
Samaa löpinää tämä, mitä varmaan moni muu on kokenut, eihän näistä mihinhään pääse.
Mukavaa loppukesää kaikille ja jaksamista tässä melkein jokapäiväisessä vesisateessa.. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
enemmän. Jos et usko niin tulen ja potkasen ryhtiä.Isosti halia!
Kiitos vaan.. Kyllä tässä porskutellaan eteenpäin. Lähinnä enää vain suututtaa välillä se ikävä mikä tulee, vaikka itsekin tietää ettei tuollaista kannattaisi edes ikävöidä. Mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa.
Päivä kerrallaan ja kyllä se onni minuakin vielä potkaisee.. =)