Miten kauan vie aikaa?

kunnolla tutustuttua.

vuosi tarvii tuntea ennen kuin tietää. Suhteen kannalta tietysti parempi, jos ainakin osa tuosta tutustumisajasta on kulunut jo ennen suhteen alkua...

Eihän silloinkaan nyt toista vielä kokonaan tunne, mutta kyllä silloin jo huomaa sen, onko toinen yhtä valmis kuin sinä itse olet panostamaan suhteeseen ja silloinkin siihen tarvitaan lisäksi sitä tahtoakin, molemmilta.

Yli kymmenen vuotta on mennyt ja edelleen ajoittaa epäilyttää tuo "lopun elämää" määritelmä.

No ehkä tuollainen "lopun elämää"-fiilis voi syntyä parissa kuukaudessakin, mutta mä oon niin skeptinen realisti, että minulla tuon fiiliksen saavuttamiseen menee varmaan noin 40-50 vuotta.

tunnin? Ainaki ku me nykysen kans alettiin, heti oltiin varmoja (koska sitä niin varma voi olla). Mut me oltiin kyl tunnettu hyvin jo vuosia, melkein kymmenen. Tiedä sit koska se tunne tuli, varmaks asti?!

tunteista iskee vasta eron jälkeen. En sano enempää, tuon voi ja saa ymmärtää monella tavalla.

Itselläni n.6 vuotta.(kahteen kokemukseen vedoten)

Määritellä mitään tarkempaa aikaa, kuitenkin viikko tai kaksi menee pelkän ihastumisen piikkiin eikä silloin moista ratkaisua edes pidä tehdä. Uskoisin et muutema kuukausi tuntuisi ihan hyvältä ajalta.

Kaikki rippuu tietysti siitä kuinka toisen kanssa toimeen tulee ja kuinka paljon löytyy yhtäläisyyksiä.

vuotta tajuta, että on löytänyt sellaisen ihmisen.
Aivan vastaavalla tavalla tunsi nainen.
Suhde kaatui, kuitenkin lopulta, nopeammin kun alkoikaan, naisen tahdosta. Nainen halusi olla "yksin". ts. halusi lähteä kokeilemaan siipiään miesmarkkinoilla.
Kaunis nainen saa egopuuttausta helposti.
Minut kuitenkin kusetti, niin pahasti, että aion tästä lähtien keskittyä vain ja ainoastaan naisten kanssa pelailuun.
Tuokin nainen varmasti itkee muutaman vuoden päästä, etsiessään sitä pysyvämpää kumppania, kuinka miehet on katkeria. Ymmärtämättä lainkaan miksi.

Luulen, että olen haudassa jo kohtuullisen varma.

Kas kun parissa vuodessa olin varma sen hetkisistä tunteistäni, että haluan yrittää olla yhdessä lopun elämääni. Siitä en valitettavasti voi eläessäni olla varma, kestääkö tämä tunne. Aikas kauanhan tämä jo onkin kestänyt, mutta voihan Rouva Ratikka huomenna lähteä putkimiehen matkaan ja siinä se varmuus sitten karisisikin silmänräpäyksessä.

aikaa olekkaan. Mä olen aina, no perkele ollaan sitten rehellisiä, melkein aina ollut varma, että sillä hetkellä haluan olla jonkun kanssa.
Joskus vaan käy niin, että huomaa että ei hommasta tule mitään.
Etukäteen ei oikeen osaa sanoa, että jospa sitä yhtä äkkiä kohtaakin jonkun ihmisen, joka saa pään niin sekaisin, että se on menoa ja sama asia pätee naiseenikin.
Mistäpä sitä voi olla varma, vaikka meikäläiselle paukautettaisiin joskus päin naamaa, että pistetään kamat jakoon.

Mä voin olla umpi-ihastunut heti ekana iltana ja ihminen saattaa tuntua siltä, että jes, toi on oikea. Ja yleensä näin onkin ollut.
Mä en ala kauheesti roikkuileen ja katteleen, että milloin mä ihastuisin tohon.

Kännisekoilut on sitten erikseen, niitä ei lasketa.

reilut 2,5 vuotta.

Uskon, että asioilla on tapana järjestyä niinkuin on tarkoitettu.