Kertokaa jos teillä jollakin on kaukosuhde kestänyt. Että millaisia tarinoita.
Meillä on kauhea rakastuminen päällänsä mutta töiden takia ollaan ainakin vuosi vielä 500kilsan päässä toisistamme. Halutaan että kaikki kestää ja jaksetaan nuoret ihmiset odottaa kun on molemmilla vasta ura alullaan eikä lapsia oo kiire vielä edes ajatella. Eikä yhteistä asuntolainaa.
Kertokaa miten olette kaukosuhteita hoitaneet. Luottamuspulaa meillä ei ole mutta se ikävä on aina niin hillitöntä.. Puhelin ja mese on tiheään käytössä. Riittääkö se ja ne harvat tapaamiset kun on mahdollisuus.. mikä sen voi rikkoa.
Meillä on kauhea rakastuminen päällänsä mutta töiden takia ollaan ainakin vuosi vielä 500kilsan päässä toisistamme. Halutaan että kaikki kestää ja jaksetaan nuoret ihmiset odottaa kun on molemmilla vasta ura alullaan eikä lapsia oo kiire vielä edes ajatella. Eikä yhteistä asuntolainaa.
Kertokaa miten olette kaukosuhteita hoitaneet. Luottamuspulaa meillä ei ole mutta se ikävä on aina niin hillitöntä.. Puhelin ja mese on tiheään käytössä. Riittääkö se ja ne harvat tapaamiset kun on mahdollisuus.. mikä sen voi rikkoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
katon alla ja sitten vielä kuusi kk kaukosuhteessa ja siihen loppu.
vuosi ollaan oltu kaukosuhteessa, päällle 300 km, minä opiskelen, mieheni töissä. hyvin on kestänyt, alussa oli ainapieniä vaikeuksia mut niistä on selvitty ja koko aja parempaa päi menossa! minä uskon että jaksatta olla sen vuoden, sitten voisitte muuttaa yhteen, mikä sen ihanampaa, eihän sitä mikään voi rikkoa, ellei toinen halua, tai pettämistä tms. tsemppiä vaa!
Itse elin kaukosuhteessa n. vuoden. Olin ulkomailla työkomennuksella vuoden ja sen jälkeen takaisin suomeen. Tapasin mieheni siis työkomennuksen aikana ja seurustelimme erittäin vakavasti. Vuosi sitten suomessa hurahti töitä tehden ja ikävöiden ja nyt asun mieheni kanssa ulkomailla.
Kaukosuhde toimii jos kumpikin osapuoli panostaa siihen ja tahtoo että suhde toimii. Puhelin laskut meilläkin oli tosi suuret ja mese oli ahkerassa käytössä. Välillä mustasukkaisuus kalvoi jos mies oli ulkona ystävien kanssa ja ei soittanut, mutta jos niitä ei jää vatvomaan kaikki sujuu hyvin. Itse en ikinä sanonut miehelleni että olin mustasukkainen.Molemmin puolinen luottamus on tärkeää...
Nähtiin toisiamme n. joka toinen kuukausi, ehkä neljä/viisi päivää ja ne päivät nautimme vain toisistamme. Suljimme puhelimet ja olimme vain niin latasimme akkumme että jaksoimme taas seuraavat pari kuukautta.
Vuoden jälkeen yritys irtisanoi työntekijöitä ja itse irtisanouduin ja lähdin mieheni luokse.
Meillä menee erittäin hyvin ja häät vuoden päästä...
Kaukosuhde aika vain vahvensi suhdettamme ja sanonkin että se mikä ei tapa, vahvistaa...
Tohon rikkoontumis kysymykseen en voi vastata koska mielestäni se riippuu ihmisestä ja suhteesta. Me ainakin tehtiin sopimus että suhteemme kestää tuli mitä tuli matkalla...
Onnea kaukosuhteeseen ja loppujen lopuksi se vuosi menee nopeasti ja teilläkin on vielä monta vuotta aikaa nauttia toisistanne...
pitkä välimatka teillä on ollut. Ja osasitko puhua maan kieltä vai puhuitteko te englantia?
Mielenkiinnosta kyselen, iteselläni vähän samantapainen tilanne...mutta ehkä hankalampi:/
Eli mieheni on Hollannista ja kun tapasimme en puhunut sanaakaan hollantia eli englannilla pärjättiin ja nykyäänkin kotikielenä on englanti vaikka osaan jo hollantia jonkin verran, työn kautta olen oppinut/opiskellut...
Minulla kesti kaukosuhde vuoden verran,kunnes sanoin silloiselle poitsulle,että en pysty tähän enää..
Juuri välimatkan takia.
Rakastimme molemmat toisiamme,rakastan vieläkin.
Tapauksesta kulunut 3vuotta.
Hän otti asian todella raskaasti,veti perseet..
Lähti autolla kotiin,ja siinä vaiheessa kuulu että poks..
Menetin hänet iäksi.
Tuo on traagista:-(((
Itsellä kaukosuhde kesti vajaan vuoden, ja mies pisti sitten eilen virallisesti suhteen poikki. Oli tarkoitus lähteä hänen luokseen huomenna, arvatkaa olenko rikki.. Suuntaa-antavia tekstareita alkoi tulla jo parisen viikkoa sitten, mutta sitten kun utelin ja utelin, niin sain onneksi sentään selityksen eilen, vaikka se kipeää tekikin:-( Ongelmana meillä on se että asumme eri maissa (hän Suomessa, minä muualla), ja molemmilla loistotyöpaikka omissa asuinmaissamme. Kyllä siinä pohdittiin puolin ja toisin että kumpi muuttaa kumman luo, mutta emme ehtineet sitten löytääkään konkreettista ratkaisua, kun mies jo ehti luovuttaa:-( Ei kuulemma saa tältä suhteelta sitä mitä haluaisi (haluaisi jo jakaa sen jokapäiväisen elämän kanssani), ja on kuulemma liian mustasukkainen minusta, kun olemme pari/ kolemkin kuukautta erillämme toisistamme..
Itkettää ja on ikävä hänen luokseen. Olin niin odottanut näkeväni hänet tämän tauon jälkeen, enkä sitä nyt voikaan enää tehdä...
Me olimme mieheni kanssa reilut kaksi vuotta kaukosuhteessa, siis ihan oikeasti kaukosuhteessa... Välimatkaa oli noin 2000 kilometriä ja me näimme toisiamme noin kuusi kertaa tämän kahden vuoden aikana.. Puhelinlaskut oli valtavat ja mese oli koko ajan käytössä. Keskustelimme joka päivä. Ei se kuitenkaan helppoa ollut. Sitten minä irtisanouduin ja muutin hänen luokseen. Nyt aviossa ja kaikki on auvoista. Opimme ainakin keskustelun jalon taidon keskenämme.
Itse olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta. Asuimme ensin vajaa 4 vuotta yhdessä, sitten olin opiskelemassa 2 vuotta 200 kilometrin päässä ja nyt olen lähdössä ulkomaille töihin. Kivasti on mennyt.
6kk/300km, 2kk/80km. Ensimmäiset puoli vuotta vietettiin yhdessä yksi viikonloppu kuukaudesta, molemmat opiskelijoita. Viimeiset kaksi kuukautta olen ollut töissä lähellä hänen kotikuntaansa, jotenka näimme noin joka toinen / joka viikonloppu.
Nyt muutto taas 300km:n päähän. Ensi lauantaina, kun ajan takaisin kotikuntaani, teen mutkan hänen paikkakunnalleen, haen kitarani ja muuta tavaraa ja sanon lopullisen heipan.
Ja kyllä, rakastan häntä kovasti.
rakastat kovasti mutta sanot lopullisen heipan. Hmm.. eihän silloin oikeasti voi rakastaa jos toisen pystyy jättämään.. minun mielestäni..
..paitsi tietysti jos tiet kohtaavat uudelleen..:)
että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin sanoa heippa :(
Ensimmäisen mieheni kanssa oli 314 km välimatkaa kun alettiin seukkaamaan ja se liitto kesti sitten kuitenkin 13 vuotta vielä yhteenmuuton jälkeenkin. nyt olen sitten TAAS onnistunut rakastumaan korviani myöten mieheen joka asuu 170 km:n päässä.. saas nährä miten plikan tällä kertaa käy. Taidan olla masokisti :-)
välimatkaa oli reilut 900km ja hyvin kesti. vauva syntyi alku kesästä ja ens kesänä naimisiin.