Kärsin näköjään koko elämäni huonosta itsetunnosta ja toisinaan itseinhosta - kiitos äidilleni. Lapsuudessa koettu "mitätöinti" pysyy sitkeässä ja tunne, ettei ole hyväksytty. Ottaa joskus päähän kun miettii, että olisi edes kerran saanut vanhemmiltaan hyväksyntää ja arvostusta, mutta kun ei. Näin pitkää n painajaisia, joissa äitini raivosi, mutta en koskaan näissä unissa nähnyt äitini kasvoja (=liian pelottavaa/järkyttävää). Olisin varmsti hajonnut henkisesti täysin, mutta unet valmistivat minua vahvempaan elämään. Äitini ei ehkä mitätöi minua (puheissaan) yms. kuin kerran vuodessa (pystyy jo hillitsemään, vaikka inho minua kohtaan on nähtävästi kova), mutta siskoni jatkaa äitini työtä...Mitätöi, ei arvosta yms. Ollaan riidelty, mutta sisko ei anna periksi. Nähtävästi tässä maailmassa on kaksi täydellistä ihmistä: äitini ja siskoni...Terapeuttini kehoitti puolustautumaan heitä vastaan, mutta siitä soppa syhtyi - siskoni ja äitini varmasti ajattelivat, että mikä tuo mitätön ihminen luulee olevansa ja yrittivät palauttaa minua ns. ruotuun. Sen verran ko. tempaus auttoi, että äitini ei enää tosiaan mitätöi niin paljoa, mutta siskoni kyllä. Että näin täällä - onko muilla vastaavia kokemuksia...
Oma perhe - perhe on pahin
Minnimitätön
2820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ala ensin itse arvostamaan itseäsi omassa mielessäsi. Etsi sen jälkeen sellaista seuraa, joka osaa arvostaa sinua. Ja lemppaa siskosi ja äitisi elämästäsi. Ei sinun tarvitse kuunnella itsesi mollaamista. Opettele pitämään puolesi, äläkä alistu millaiseen kohteluun tahansa!
Toivottavasti olet kertonut äidillesi ja siskollesi mitä heistä ajattelet. Onko tilanne siltä osin avoin, että kaikki tietävät "arvostamisuhteet" ja "aliarvioimiset" lapsuudesta alkaen ja tietävät mikä heidän tekemisissään sinua loukkaa?
Meillä kävi niin, että viisikymppinen sisko alkoi käyttäytyä kummallisesti kun oltiin puheissa ja lopulta pisti välit poikki syytäen päälleni kaikki maailman haukut ja syytökset kiroilujen kera. Niihin kuului todellakin halveksunta, aliarviointi, inho ja syyttäminen, joita olin harrastanut lapsuudesta alkaen..... minä tosin olen häntä huomattavasti nuorempi, mutta ilmeisesti ainakin minun syntymästäni asti olen häntä halveksinut ja nauranut tyhmyydelleen ym. Kertoi vielä kertoneensa tästä kaikesta terapeutilleen, joka käski katkaisemaan välit.
No, se oli siinä. Sisko katkaisi välit ja minä kuulin olevani maailman alhaisin ja katalin ihminen, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä mikä minun tekemisissäni, sanomisissani tai olemisessani aiheutti nämä syytökset. Sisko vastasi kysymyksiini vain "kyllä sinä tiedät ja mieti sitä". Se siitä. Sen vastauksen voimin sitten yritän jaksaa kantaa taakkaa, josta en oikeastaan ymmärrä mitään.
Meillä on aina ollut hyvät välit ja tapaamiset olivat iloisia perhetapaamisia, kunnes alkoi tämä välirikkoon johtanut muutos.
Kun täällä puhutaan katalista sisaruksista ja äideistä olisi vähin, että tekisi heille asian selväksi eikä vain oikeuttaisi itse "suojautumaan" näiltä hirviöiltä. On todella itsekästä upota omaan itsetunnon puutteeseensa ja kaataa lokaämpäri toisen niskaan ja jättää siihen ilman, että toinen edes tietää miksi. "Uhrista "tulee helposti katala julmuri, joka kostaa kohtuuttomasti jotain mitä toinen ei edes tiedä tehneensä. Ei kai sekään ole oikein? Monet kokemukset toisen ajatuksista ja käytöksestä ovat sen verran subjektiivisia, ettei niitä lähisukulaisetkaan tiedä, vaikka luulisi heidän lukevan ajatuksia kuin avointa kirjaa.