Mitä tehdä miehelle joka on ihan äidin poika ja haluaa pysyä kotona vanhempiensa luona? Häntä ei kiinnosta rakentaa omaa elämäänsä tyttöystävänsä(minun) kanssa. Muutenkin aina pakoilee vastuuta ja hankalia tilanteita. Pitäisikö vain lempata ja etsiä jostain mies jolle äiti ei ole elämän nainen? Melko pitkään kuitenkin seurusteltu.
MAMMAN LELLIKKI MIES
ei-jaksa-enää
5402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Naisia harmittaa ne äidit... ne on kun "toisia naisia". Perustellaan ja kauhistellaan sillä kun mies ei ole itsenäinen... kuulostaa tosi hyvältä paitsi kun sanoja on itse ripustautumassa tai jos ei saa meistä niin HETI toisesssa kiinni.... todella "itsenäistä".
Miksette ilmaise selkeämmin... "miksi mies on riippuvainen jostain muusta kuin minusta, törkeää"...
Näistä virsisitä vois aina jättää ne itsenäistymiset ynnä muut skeidat pois. Itsenäinen (etenkin nuori) mies ei "rakenna omaa elämää" jonkun toisen KANSSA... silloinhan se on yhteistä elämää, ei omaa. Nythän hänellä on yhdessä perheensä kanssa rakennettu elämä.
Näköjään tämänkin saa joku peräkammarin kasvatti käännettyä naisen viaksi..
Tottakai on epänormaalia naiselta vaatia vierottautumista äidin helmoista seurustelua aikana.
Ja tottakai nainen on silloin paha kun "vaatii" mieheltä vähän itsenäisyyttä.
Minä antaisin miehelle tuossa tilanteessa kenkää.
En pyytäisi valitsemaan, koska poju on selkeästi valintansa tehnyt.
"Naisia harmittaa ne äidit... ne on kun "toisia naisia"."
Juuri näin. Naista harmittaa myös äiti, joka on naisen mielestä liian usein yhteydessä poikaansa. Naurettavaa, mutta niin usein se on nähty. Yhdellekin nuorelle naiselle tuli aina kireä ilme, kun edes juttelin äitini kanssa puhelimessa.
Naiset eivät ymmärrä koko juttua ennen kuin heillä on oma poika, ja silloin he näkevät pojan tuomassa miniäehdokkaassa vain puutteita, sanovat äidit sen ääneen tai eivät.
Naiset... ;)
Ihan omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että oma isäni ei päässyt äitinsä helmoista irti ikinä.
Isoäitini oli vahva, jopa dominoiva tavallaan, eikä hyväksynyt ikinä äitiäni. Näin riidat kestivät koko isoäidin elämän ajan, ja jatkuvat edelleen katkeruutena äidilläni.
Isäni ei pystynyt pitämään erillään uutta elämäänsä (eli meitä, perhettään) tämän rautarouvan otteesta.
Arvaappa kuka valitsi meille uudet huonekalut yms??
Eli ei todellakaan ole tuulesta temmattua, että pojat eivät pääse irti äidistään.
Omat kumppanini ovat (onneksi), ja heillä onkin lähes kaikilla sattunut olemaan ihanat vanhemmat.
Edelleen, jos huomaisin mieskandidaatin olevan äitinsä tossun alla aikuisessa iässä, puntaroisin todella tarkasti, haluanko sellaisen miehen kanssa elämäni jakaa.
Saas nähdä sitten, miten minulle käy oman poikani kanssa :D
Jätä se ja etsi parempi. Siitä ei ole kuitankaan jatkossakaan muuta kuin harmia. Pakene, kun vielä ehdit.