Mikään ei ole surullisempaa kuin se että kerran rakastuneet tekevät toisilleen niin pahaa (riidoillaa) että mietitään eroa ja surullisemmaksi asia menee kun on viellä lapsia (pieniä)Vaikka tiedän että kumpikin tahollaan hoitaa lapset hyvin niin kuinka esim. yhteis huoltajuudessa kestää eron lapsistaa??Emme ole viellä siinä pisteessä että ero tulee, mutta kun toinen on kylmä kuin jää eikä halua puhua asioista (tällä kertaa vaimo) niin miettii kuinka kauan sitä jaksaa...olen kironnut itseni monta kertaa kun olen se tunteellisempi osapuoli liitossa...joskus tuntuu että kun olisi kylmä niin mikään ei satuttaisi, vaan kintaalla viittaisi asioille eikä sieluun ja sydämmeen koskisi. On raskasta miettiä saako lapsia nähdä yhteis huoltajuudessa esim viikko ja viikko jos ero tulee? Voiko asian esim viedä oikeuteen jos toinen rupeaa peleilemään huoltajuus kiistassa?? kuka tietää onko jollakin kokemusta. auttakaa
Kuinka kaunis asia voi kuolla
Rakastava isä
51203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
perheneuvontaan (sosiaalitoimi, Väestöliitto, kirkko tms) ja mene sinne vaikka yksin, jos et vaimoa saa mukaan. Keskustelu auttaa näkemään asian eri puolet ja vaihtoehdot.
Jos ette asiallisiin puheväleihin pääse ja kommunikoitte riitelemällä, eron hakeminen voi olla paras ratkaisu lasten kannalta. Huoltajuudesta kannattaa keskustella silloin, kun paikalla on kolmas osapuoli, mieluiten ammattilainen, joka saa keskustelun pysymään asiallisena.
Pahinta mitä voi tapahtua ei ole ero vaan se että jatkatte riitelyä ettekä osaa kommunikoida keskenänne. Lapset joutuvat elämään sen kaiken keskellä.
Älä vaivu synkkyyteen, asioilla on taipumus kääntyä parhain päin jos itse siihen uskoo ja toivoo ja toimii sen myötä edellyttämin voimin.
Kyllä mieskin voi olla tunteellinen ja välittää lapsistaan ja siitä kaikesta kauniista ja mukavasta
joka särkyy eron myötä, mutta usko tai älä kyllä kaikki muuttuu hyväksi, lapset ymmärtävät yllättän paljon ja toimivat joskus kuin aikuiset.
Olen saman kokenut ja nyt vuoden jälkeen meillä on lasten kanssa tosi nastaa minä nautin ja lapset nauttivat, näin en uskonut asioiden koskaan olevan vuosi sitten.
Viikko/viikko periaate on lastensuojelun mielestä
kannattamaton ellei lapset ole jo isoja ja kouluikäisiä ja vanhemmat asuvat hyvinkin lähellä.
Lapsilla pitää olla lähivanhempi johon he rakentavat maailmansa toisen justiinsa särjyttyä, anna se lapsillesi jos heistä välität.
Tyydy joka toiseen viikonloppuun ja jos mahdollista myös viikkottaisiin yöpymisiin.Ajan saatossa kun tilanteet tasoittuvat, lapsesi voivat olla pidempiäkin ajanjaksoja luonasi.
Katse eteenpäin!
"Kyllä mieskin voi olla tunteellinen ja välittää lapsistaan ja siitä kaikesta kauniista ja mukavasta
joka särkyy eron myötä"
Minusta tuo kuulostaa omituiselta.
Tottakai miehellä on tunteet!
Toisaalta en itse tahdo uskoa, että naisilla on tunteet muita kuin itseään varten.
Naiset sitä eroa hakevat, kun eivät jaksa.
Ei ole kivaa tms.
Siinä sivussa uhrataan usein lapsetkin oman mukavuuden tavoittelun alttarille.
Tähän tietty tulee raivoisia vastauksia aina niin oikeassa olevilta naisilta, mutta minä tuskin toiste eksyn tälle sivulle, joten kirjoittakaa muille lukijoille, ei minulle.
Alkuperäiselle sanon, että et todellakaan ole yksin!
Ei ole miesten vika, että kotirintama ei kestä. Jos nyt tulisi sota, nykyajan naiset eivät "kestäisi"! Mokomat ruikuttajat.
Ainoa hyvä teko moneen vuoteen omalta valittajalta oli se kun hän lähti.
Sinusta ei varmaan tunnu nyt siltä, mutta vähän myöhemmin kyllä.
Minun tuttavapiirissäni ei kenelläkään mene avioliitoissaan hyvin. Vaikka miehet raatavat kodin ja perheen eteen niska limassa, vaaditaan aina vain hienompia verhoja, huonekaluja, autoja, eikä mikään koskaan tietenkään riitä.
Yksinhuoltajaksi jäätyään he ovat tietysti järkyttyneitä "yllättävästä" köyhyydestään, kun mies ei enää kylvä heihin rahaa.
En tiedä onko sinulla tälläinen itsekäs paska, mutta uskoisin niin. Useimmat eroa hakevat ovat.
Niistä on vain hyvä päästäkkin eroon.
Lapsille kodin hajoaminen on tietty hirvittävä shokki, mutta sinä et ole siitä vastuussa, etkä voi sille mitään, koska joku viisas ennustaja, horoskooppi tai työkaveri on neuvonut vaimoasi eroamaan.
Lapset kyllä huomaavat aikanaan kuinka on käynyt ja alkavat vihaamaan äitiään, joka rikkoi kodin. Niin ainakin meillä kävi.
Nyt he olisivat luonani aina jos voisivat.
"Lapset kyllä huomaavat aikanaan kuinka on käynyt ja alkavat vihaamaan äitiään, joka rikkoi kodin. Niin ainakin meillä kävi."
-> tämäkö on tavoitteesi? Taidat olla vähän kipee "kotirintamamies".
Itse tunnen vähän samoin. Tosin toivon, etteivät lapset rupea vihaamaan äitiään (tällä hetkellä taidan minä kyllä olla "suositumpi") vaan että lasten ja äidin suhde paranee nykyisestä.
Muuten kyllä yhdyn aika pitkälle edelliseen.