Proana (anoreksia elämäntapana)

Ei kyse ole pelkästään ulkonäöstä, anoreksia voi johtua monesta syystä. Joillekin syömisen kontrolli on tapa hallita elämää, ehkä ainoa tapa jolla tuntevat vaikuttavansa elämäänsä. Joskus kyse voi olla syömisen pelosta, tai lihomisen pelosta. Anoreksia on sairaus, ei se ole pelkkää pinnallisuutta. Se on psykologinen sairaus, jolla on suuri kuolleisuus. Se on surullista, ei mielestäni säälittävää. Kuten ei masentunut tai maanis-depressiivinenkaan ihminen ole "säälittävä", ei ole myöskään syömishäiriöinen. Nämä ovat aivan verrattavissa toisiinsa. Älkää tuomitko, jos ette tiedä mistä on kyse. Moni anorektikko tietää olevansa pahasti sairas, ja haluaa parantua, mutta ei pysty. Pro-anat ehkä irvailevat taudin vakavuudelle, ylistävät sitä, mutta myös heillä on vakavia ongelmia. Ja osa heistäkin tulee kuolemaan.

Anorektikko ei koe olevansa hyvännäköinen, päinvastoin. Oma keho on vihollinen, jota vastaan taistellaan. Ruoka on tapa kontrolloida omaa kehoa, naisellisuutta ja ulkopuolista maailmaa. Tautiin sairastuvat ovat yleensä perfektionisteja ja herkkiä ihmisiä, joille tunteiden käsittely on vaikeaa.

Itse sairastuin, koska harrastamani laji vaatii keveyttä ja voimaa. Tasapainoilin pitkään alipainon rajoilla, kunnes koko homma meni siihen, etten enää uskaltanut syödä lihomisen pelossa. Kuljin teltoissa ja häpesin vartaloani, tunsin olevani aina vain liian iso ja kömpelö vaikken kaiken järjen mukaan ollutkaan. Jos vanhempani eivät olisi puuttuneet lopulta asiaan, olisin varmaankin jo kuollut.

Parannuin, mutta tauti jätti silti jälkensä. Minulla on hyvin suuri todennäköisyys sairastua osteoporoosiin, en tiedä voinko saada lapsia, hampaitten kiille on mennyttä jne. Säälittävää, todellakin, mutta sairaudelle ei voi mitään. Ovatko sinusta syöpäpotilaat säälittäviä tai epileptikot? Keuhkosyövän voi saada tupakoinnista ja epilepsian päähän kohdistuneen iskun seurauksena. Mielen sairaus ei ole sen ihmeellisempi kuin muutkaan sairaudet, tuskin kukaan valitsee esimerkiksi masennusta tai skitsofreniaa.

Minusta asenteesi on säälittävä. Törmäsin kaltaisiisi besserwissereihin sairaana ollessani ja kyllä, heidän kommenttinsa eivät lainkaan parantaneet tilannetta. Jos ei tunne sairautta eikä osaa katsella ilmiötä kuin pintapuolisesta, kannattaisi mieluummin vaieta.

Luulisihan sitä vanhempien huomaavan, mutta.. Anorektikko osaa piilottaa "ongelmansa" ja sen, että on laihtunut monta kiloa. Maailmasta löytyy paljon tapoja välttää sen näyttäminen. Ei sitä vanhemmat aina huomaa, huomaavat itseasiassa aivan liian harvoin. Mutta karu on tottuus.

Anoreksia todellakin on sairaus. Ei minusta ainakaan säälittävää. Anorektikko kokee laihduttamisen olevan tapa päästä suosioon ympäröivässä maailmassa/jotku vihaavat itseään/Jotkut taas tahtovat näyttää pystyvänsä edes johonkin itse/joillakin laihduttaminen riistäytyy täsin käsistä. Sille on monen monta syytä, miksi se saattaa puhjeta. Itse ei pystytä myöntämään sairautta, kuten ei muissakaan sairauksissa, mm. masennus/itsetuhoisuus..

Anoreksiaan kuolevia on "paljon" ja koko vaan lisääntyy. Se on tämä nykymaailma, ja sen ihanteet. Kaikki tahtovat olla mallei, ja vaan laihat voivat olla kauniita? Media saa paljon aikaa, ja nyt alkaa anoreksia ym. syömishäiriöt tulemaan esille..

Sivu on "kamala", mutta.. Liian monen nuoren todellisuus, päivän rytmi. Tuosta ei todellakaan kaikki lainkaan lipsu, vaan tuo on se päivän rytmi ja sen mukaan eletään.

eilen nimittäin radiossa haastateltiin yksityisen syömishäiriöklinikan johtajaa. hän kertoi että koko ajan enenevässä määrin asiakkaiksi tulee aikuisia naisia ja miehiäkin.