Erosta nyt kolme viikkoa, olo vieläkin hirveä. Mikään ei jaksa innostaa, mistään asioista ei tule mitään, mitään ei saa tehdyksi, mihinkään ei voi keskittyä. Sydäntä raastaa epätietoisuus ja kysymys miksi, miksi?! Sydämessä on tunne, että mikään ei ole kohdallaan, ihan kuin hapuilisin vaan suunnattomana eteenpäin, olen eksynyt.
Ja se ikävä, koska se helpottaa?! En jaksa enää, kumpa voisin vaan hävitä tämän suruni kanssa pois täältä kitumasta. En käsitä miten tästä voi selvitä?? Auttakaa!!
Ja se ikävä, koska se helpottaa?! En jaksa enää, kumpa voisin vaan hävitä tämän suruni kanssa pois täältä kitumasta. En käsitä miten tästä voi selvitä?? Auttakaa!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Selviäminen vie 3-6 vuotta, että revi siitä! Nopeasti selviävät tuskin ovat tunteneet rakkautta koskaan, tai peittävät selviämättömyytensä todella taitavasti.
Jos oikeasti rakastaa jotain ihmistä, niin ei voi olla kenenkään muun kanssa. Se on kaikkein ikävin osio rakkaudessa, nimenomaan jätetyillä ja petetyillä ja muilla epätoivoisilla yksilöillä tapahtuu edellinen.
Itselläni erosta kolmisen vuotta, enkä edelleenkään pysty ajattelemaan muita. Eikä edes tee mieli ketään muuta, mutta ikinä me ei varmaan tulla exän kanssa yhteen palaamaan.
En tarkoittanutkaan että pitäisi selvitä kolmessa viikossa tai edes kolmessa kuukaudessa. Halusin vaan kysyä, että miten tämän olon saisi helpottumaan edes jotenkin kun minulla se ei ole helpottanut ollenkaan tuon kolmen viikon aikana. Eli edelleen on se sama repivä tuska kuin sinä päivänä kun erottiin.
Olisi niin ihana huomata tässä synkkyydessä jonkinlaista valoa.
yritä jaksaa jollain tavalla ... :r
rupea lenkeilemään se helpottaa.
minä aloin viime kesänä lenkkeilemään ja niin purin suruni ja pahanoloni siihen. se helpotti kovin, vaikka ei se kaipausta poistanut.se vie kaikilta aikansa nyt 1,5 vuotta kulunut ja keväällä vasta kokonaab tokenin kaipuusta.
Voimia sinulle ja nauti auringon paisteesta ulkoile.
elävästi mieleen, tuosta sinun kirjoituksesta omat muistot talvesta. Jotain aivan kuvottavaa. Yli en ole päässyt vielä, mutta jotenkin vaan taisin päästä yli siitä kaikkein pahimmasta.
Haluatko kirjoittaa? Voin yrittää auttaa.
Usein tuntemattoman kanssa on helpompi jutella.
[email protected]
Laita tuonne vaikka ensin jotain viestiä, niin annan fiksumman osoitteen..
Tunne todellakin on kuvottava. Ei sitä hädän, sekaannuksen, surun ja ikävän tunnetta voi edes kuvailla, jotain niin hirveetä se on. Kiitoksia avun tarjouksestasi, ehkä kirjoittelenkin sinulle. Toivottavasti sinulla on jo paljon parempi olo kuin silloin talvella. Mutta pakkohan tällaisistakin on joskus selvitä ja ajan kanssa varmasti helpottaa, se aika tuntuu vaan ikuisuudelta..
mullakin sama homma, erosta noin kolme viikkoo, ja vaikka ite mokasin kaikki, nyt kaduttaa ja hävettää niin ettei mistään tule mitään, olen ollut töistä pois, ja juonut huomattavasti enemmän.. enää ei exäni vastaa mulle mihinkään yhteyden ottoihin, ja ymmärrän häntä kyllä, sillä minähän siittä lähdin mitään ilmottamatta... minullakin on nyt järki ruvennut vähän toimimaan ja kyselen itseltä, että miksi niin tein, tyttö oli mitä ihanin... itse pääsen hetkeksi pahasta olosta pullolla, mutta se ei ole kun hetken ilo, ja kahta pahempi takaisin tulo... nyt olen päättänyt lopettaa (yrittää) juomisen kokonaan ja koittaa saada elämää jotenkin raiteilleen takas... koitetaan jaksaa... -mää ite mokasin, syy on täysin mun-
miten mies voi yhtäkkiä vain kääntää kelkkansa
tiedä. nyt jo ollaan vähän keskusteltu aiheesta, mutta en ole syytä osannut sanoa, kun en taida sitä itekkään tietää...
no nyt on tapahtunut jo kaikkia, etten takaisin yhteenpalaamiseen usko enää... ja syyttää en saa kuin itseäni...
...rakastanko paljon vai vihaanko liikaa, nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa...