Meillä on huonoksi menneet välit, avomiehen kanssa. Me ei oikeastaan edes kunnolla riidellä. Me vaan sanotaan asiat (ehkä ilkeästi, osittain välinpitämättömästi):
- älä kuuntele musaa noin kovalla.
- (mies kääntää kovemmalle) eihän tää oo ees kovalla ja kello on vasta 0.00.
- (meen toiseen huoneeseen soittamaan urkuja kuulokkeilla) jaa. ei sitte.
- (mies tulee perässä ja ottaa MUN kuulokkeet) mä kuuntelen sitten näillä!
- sä rikoit mun edellisetkin kuulokkeet jotka maksoi yli tonnin, et varmaan ota. sitäpaitsi mä soitan nyt näillä. ota ne huonommat.
- ai MÄ en saa käyttää SUN kamoja? Tästä lähtien sä et sitten käytä MITÄÄN mun tavaroita.
- sovitaan sitten niin.
- et saa ajaa autoa.
- jaa. sä et saa käyttää tietokonetta (alan hymyilemään kun luulen että huumori voittaa).
- (mies suuttuu) voi vittu! Vittu sä oot pentu! (poistuu huoneesta kuulokkeet kourassa)
Oliko tuo olevinaan riita? Ei se sitä ollut. Annoinko periksi liikaa? Jotenkin en enää välitä. Avomiestäni ei edes kiinnosta minä. Siitä olen tullut siihen pisteeseen, ettei hänkään kiinnosta minua. Olen yrittänyt puhua asiasta viimeisen 1-1,5 vuoden aikana, mutta ei se mihinkään ole muuttunut. Ehkä epäilen turhia, mutta luulen että hänellä on joku toinen. En ole kylläkään sanonut tästä hänelle.
Ja yhdessäolovuosia on kertynyt jo 8, että ihan alkuvaiheessa ei edes olla. Haaveiletteko te ns. normaaleissa parisuhteissa olevat koskaan onnellisuudesta jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa? Minusta on shokeeraavaa huomata, että yhä useammin minulle käy niin. Olen puhunut tästä avoiehelleni ja hän vaan toteaa että "ai jaa".
Olenko nyt sokeutunut jollekin ilmiselvälle kynnysmattotasolle vai missä mättää? Osaisiko joku antaa objektiivisen mielipiteen?
- älä kuuntele musaa noin kovalla.
- (mies kääntää kovemmalle) eihän tää oo ees kovalla ja kello on vasta 0.00.
- (meen toiseen huoneeseen soittamaan urkuja kuulokkeilla) jaa. ei sitte.
- (mies tulee perässä ja ottaa MUN kuulokkeet) mä kuuntelen sitten näillä!
- sä rikoit mun edellisetkin kuulokkeet jotka maksoi yli tonnin, et varmaan ota. sitäpaitsi mä soitan nyt näillä. ota ne huonommat.
- ai MÄ en saa käyttää SUN kamoja? Tästä lähtien sä et sitten käytä MITÄÄN mun tavaroita.
- sovitaan sitten niin.
- et saa ajaa autoa.
- jaa. sä et saa käyttää tietokonetta (alan hymyilemään kun luulen että huumori voittaa).
- (mies suuttuu) voi vittu! Vittu sä oot pentu! (poistuu huoneesta kuulokkeet kourassa)
Oliko tuo olevinaan riita? Ei se sitä ollut. Annoinko periksi liikaa? Jotenkin en enää välitä. Avomiestäni ei edes kiinnosta minä. Siitä olen tullut siihen pisteeseen, ettei hänkään kiinnosta minua. Olen yrittänyt puhua asiasta viimeisen 1-1,5 vuoden aikana, mutta ei se mihinkään ole muuttunut. Ehkä epäilen turhia, mutta luulen että hänellä on joku toinen. En ole kylläkään sanonut tästä hänelle.
Ja yhdessäolovuosia on kertynyt jo 8, että ihan alkuvaiheessa ei edes olla. Haaveiletteko te ns. normaaleissa parisuhteissa olevat koskaan onnellisuudesta jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa? Minusta on shokeeraavaa huomata, että yhä useammin minulle käy niin. Olen puhunut tästä avoiehelleni ja hän vaan toteaa että "ai jaa".
Olenko nyt sokeutunut jollekin ilmiselvälle kynnysmattotasolle vai missä mättää? Osaisiko joku antaa objektiivisen mielipiteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kyllä nykyään asiat on niin, ettei kenenkään naisen pitäisi tarvita kestää miehen mulkeruutta.
Voit aina jättää hänet, tai puhua asiasta. Yleensä sellainen vakava jättämiskeskustelu palauttaa joitain miehiä ruotuun.
JA jos ei palautakaan niin onhan sille keskutelulle syynsä.
Ja vastauksena kysymykseen, haaveileeko normaalissa parisuhteessa oleva jne.
Kyllä ainakin itse haaveilen. Jokaisessa parisuhteessa on ongelmansa, mutta jotkut parisuhteet jatkuvat vain "tavan takia" ja sen takia, että on niin paljon yhteistä omaisuutta ja muita asioita, ettei tohdita jättää tai ottaa etäisyyttä.
Sinun on itse tiedettävä mitä parisuhteeltasi haluat, vai haluatko siltä enään yhtään mitään.
Ja toinen, itseäsi voit muuttaa, mutta et toista. Riitoja on erilaisia, ehkä kuvauksesi ei omasta mielestäsi tunnu riidalta, mutta esimerkiksi omassa avioliitossani se sitä olisi. En voi sanoa miten sinun tai teidän pitäisi suhteessanne tulisi käyttäytyä, mutta jos mietit omaa käytöstäsi kirjoituksessasi...
1)Alkurepliikki "älä kuuntele musaa noin kovalla" on selkeästi komento ja varmasti ärsyttää. Mies ärsyttää takaisin ja puolustautuu sanoin.
2)Menet toiseen huoneeseen käyttäytyen välinpitämättömästi ja mies yrittää kuitenkin tehdä mieliksesi ja kuunnella kuulokkeilla ettei meteli häiritsisi.
3) syytät edellisten kuulokkeiden rikkomisesta ja samalla ilmoitat niiden omistusmuodon, ne olivat sinun, samoin kuin ilmeisesti myös nykyiset, vaihtoehdoksi tarjoat huonompia.
4)omistusmuodosta ärsyyntyneenä miehesi "antaa takaisin" ja ilmoittaa ettet saa käyttää sitten hänen tavaroitaan.
5)sinä otat sanoillasi välinpitämättömän asenteen joka loukkaa."sovitaan sitten niin."
6)miehesi yrittää antaa uudelleen takaisin "- et saa ajaa autoa."
7)sinä teet uuden ilmoituksen toisen tavaran omistusmuodosta etkä ilmeisesti ymmärrä jo aiemmin loukanneesi miestäsi pahasti käyttäessäsi omistusmuotoa "- jaa. sä et saa käyttää tietokonetta (alan hymyilemään kun luulen että huumori voittaa)."
8) ei ihme että miehesi suuttui.
Et antanut periksi liikaa, et itseasiassa ollenkaan, on vain eri asia miten sinä näet riidan, miten miehesi sen näkee ja miten ulkopuolinen ihminen sen näkee. Js olisit halunnut "kunnolla" riidellä, olisit riidellyt, välinpitämättömän ihmisen kanssa on paha riidellä, välinpitämättömyys nimittäin loukkaa pahojakin sanoja enemmän.
Epäilyksesi että miehelläsi on toinen, on luultavasti turha, koska hän kuitenkin normaalin rajoissa yritti miellyttää sinua, mutta varmastihan asiaa ei tiedä kukaan muu kuin miehesi.
Miestäsi ainakin k.o riidan mukaan näytät kiinnostavan, mutta eri asia sitten millaista kiinnostusta odotat?
Mitä odotat että miehesi vastaisi, kun ilmoitat haaveilevasi onnellisuudesta jonkun toisen kanssa kuin hänen? "ai jaa" luultavasti peittää alleen melkoisen loukkaantuneen ihmisen, miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi kertoisi haaveilevansa onnellisuudesta jonkun toisen naisen kanssa?
"Olenko nyt sokeutunut jollekin ilmiselvälle kynnysmattotasolle vai missä mättää? Osaisiko joku antaa objektiivisen mielipiteen?"
Objektiivisen mielipiteen jo sait, ja edelleen...suosittelen miettimään sen lisäksi, mitä todella haluat, myös sitä, mitä itse annat, toivottavasti olit myös valmis ottamaan vastaan sen objektiivisen mielipiteen ja yrität myös itse katsoa asioita niin, että ne voi nähdä eri tavoilla. Mukaan lukien, että ne voivat myös _olla_ toisin kuin olet ajatellut.
Samalla kun mietit mitä haluat ja mitä haluat antaa, on hyvä miettiä myös mistä olet valmis luopumaan saadaksesi haluamasi.
"kynnysmattotasoa" kutsutaan joskus myös arjeksi, arki ei ole aina kaunista, mutta tylsemmän arjen jälkeen koittaa parempi aika jos jaksaa katsoa itseään peiliin ja miettiä mitä voisi tehdä toisin asioiden muuttamiseksi. Älä siis odota miehesi tekevän muutoksia puolestasi suhteen piristämiseksi, mikään ei estä sinua tekemästä aloitetta.