Toivoisin vaimon laittavan pisteen suhteellemme koska itse en vain näköjään siihen pysty. Ilman kahta ihanaa lasta se vielä onnistuisikin vaikka en haluakaan satuttaa toista henkisesti mutta lasten takia en siihen pysty. En ainakaan vielä kun ovat niin pieniä (6 & 3).
Ei vaimokaan suhteeseemme mitenkään kovin tyytyväinen taida olla mutta hänelle tuntuu riittävän tuttu ja turvallinen (myös taloudellisesti) elämä ja suhde, joka on yli 10 vuoden aikana muuttunut enemmänkin tavaksi kuin henkisesti tai fyysisesti edes tyydyttäväksi kumppanuudeksi.
Miten tässä oikein pääsisi eteenpäin? Valehtelisinko pettäneeni, kertoisinko etten enää jaksa katsella häntä vai alkaisinko käyttäytyä vain niin inhottavasti että vaimo sitä eroa itse hakisi?
Luonteeltani en ole mikään tuuliviiri vaan enemmänkin harkitseva ja (yli)varovainen. Samassa työpaikassakin olen roikkunut aina vaan vaikka tajusin jo varmaan 5 vuotta sitten että täältä pitää päästä jossain vaiheessa pois. Haluaisin paremman ja onnellisemman elämän myös vaimolleni mutta pelkään että hän huonon itsetunnon sekä matalan koulutustason vuoksi ja helposti murheisiinsa alkoholista lohtua hakevana ajautuu huonoon jamaan. Sellaista en omalletunnolleni haluaisi vaikka tietysti loppujen lopuksi kyse on aikuisesta ihmisestä, jolla on vastuu omista teoistaan.
En osaa erota huonosta suhteesta
9
1970
Vastaukset
- vastuu se on kaikilla
Ja olet sinäkin aikuinen ihminen ,jolla on vastuu omista teoistasi. Sinulla on vastuu ensisijaisesti siitä, että olet sitoutunut tähän suhteeseen ja tehnyt lapsiakin. Lapsiin sitoutuminen ainakin on elinikäistä. Mikä oikeus sinulla olisi rikkoa sopimuksesi lasten isänä olemisesta ja jättää koko paletti vaimosi hoidettavaksi?
Olet vastuussa myös omasta käyttäytymisestäsi - myös vaimosi suhteen. Ja on ala-arvoista ja keskenkasvuista ajaa kumppani omalla huonolla ja kylmällä käytöksellä sellaiseen pisteeseen, että hän joutuisi lopulta (rikkoutuneena ja itsetuntonsa menettäneenä) ottamaa sen vastuun ja hakemaan eroa! Ajatteles nyt vähän, iso mies`!
Taidatte molemmat olla vähän avuttomia. Tällaisessa tilanteessa keskustellaan kumppanin kanssa ja haluttaessa haetaan ulkopuolista apua suhteen selvittämiseksi: tulos on sitten joko jatko tai ero.- muumiperheen isä
...eron tullessa lapset luultavasti muuttaisivat minun luokseni. Ei kai se avioero sitä isyyttä mitätöi vai?
Suhteeseen sitoutuminen on helppoa silloin kun suhde on kunnossa mutta kun se ei ole niin yksin ei sitä myöskään pysty kuntoon taikomaan jos toisella osapuolella ei ole halua tehdä mitään sen eteen. Keskustelu ei ole helppoa jos toinen kieltää kaikki ongelmat, virheensä ja puutteensa ja suuttuu edes siitä keskusteluyrityksestä.
On toki periaatteessa aivan turhaa sysätä päätös erosta toisen tehtäväksi mutta luulen että jättäminen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto vaimon olemattoman itsetunnon kannalta kuin jätetyksi tuleminen. Yhteinen päätös toki, mutta kyllä se asian puheeksi ottaja on aina enemmän se jättäjä kuin jätettävä.
Myönnän olevani vähän avuton tässä asiassa. Jostain kumman syystä joku älytön tunnejuttu sotkee normaalisti hyvinkin rationaalista ajatteluani ja toimintaani. Ehkä ne ovat ne muistonrippeet menneisyydestä, ajalta jolloin vielä tunsin jotain vaimoani kohtaan. Mutta kun tarpeeksi on saanut puolisoltaan paskaa niskaan niin loppujen lopuksi ei enää tunne mitään toista kohtaan. - toimimaan
muumiperheen isä kirjoitti:
...eron tullessa lapset luultavasti muuttaisivat minun luokseni. Ei kai se avioero sitä isyyttä mitätöi vai?
Suhteeseen sitoutuminen on helppoa silloin kun suhde on kunnossa mutta kun se ei ole niin yksin ei sitä myöskään pysty kuntoon taikomaan jos toisella osapuolella ei ole halua tehdä mitään sen eteen. Keskustelu ei ole helppoa jos toinen kieltää kaikki ongelmat, virheensä ja puutteensa ja suuttuu edes siitä keskusteluyrityksestä.
On toki periaatteessa aivan turhaa sysätä päätös erosta toisen tehtäväksi mutta luulen että jättäminen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto vaimon olemattoman itsetunnon kannalta kuin jätetyksi tuleminen. Yhteinen päätös toki, mutta kyllä se asian puheeksi ottaja on aina enemmän se jättäjä kuin jätettävä.
Myönnän olevani vähän avuton tässä asiassa. Jostain kumman syystä joku älytön tunnejuttu sotkee normaalisti hyvinkin rationaalista ajatteluani ja toimintaani. Ehkä ne ovat ne muistonrippeet menneisyydestä, ajalta jolloin vielä tunsin jotain vaimoani kohtaan. Mutta kun tarpeeksi on saanut puolisoltaan paskaa niskaan niin loppujen lopuksi ei enää tunne mitään toista kohtaan.No mikäs siinä sitten, jos kerran olet valmis lapsetkin ottaman. Ei muuta kuin eropaperit vetämään. Eihän se helppoa ole, mutta siitä voisi loppuen lopuksi olla vaimollesikin hyötyä; se nimittäin voi ajaa vaimosi hakemaan (terapeuttista)apua itselleen ja sitä kautta pääsisi työstämään myös omia ongelmiaan.
Onhan sekin tietynlaista vastuuttomuutta, että kieltäytyy (siis vaimosi) keskustelemasta ja selvitelemästä asiaa. Ota nyt härkää sarvista ja TOIMI. - yhdessä sen hakemuksen
toimimaan kirjoitti:
No mikäs siinä sitten, jos kerran olet valmis lapsetkin ottaman. Ei muuta kuin eropaperit vetämään. Eihän se helppoa ole, mutta siitä voisi loppuen lopuksi olla vaimollesikin hyötyä; se nimittäin voi ajaa vaimosi hakemaan (terapeuttista)apua itselleen ja sitä kautta pääsisi työstämään myös omia ongelmiaan.
Onhan sekin tietynlaista vastuuttomuutta, että kieltäytyy (siis vaimosi) keskustelemasta ja selvitelemästä asiaa. Ota nyt härkää sarvista ja TOIMI.niin kumpikaan ei olisi jättäjä tai jätetty. Ulkopuolisille voitte kertoa "kasvaneenne erillenne".
Turha siihen on kolmansia osapuolia sotkea ennen eroa, ei edes kuvitteellisia. Paremmin pystytte lasten asioissa olemaan yhteyksissä myöhemminkin, jos eroatte suht koht sovussa.
- Julia
että pitäisiköhän meidän erota. Oletko niin munaton "mies", ettet moista lausetta saa suustasi.
Sen sijaan olet valmis valehtelemaan uskottomuudesta tai ryhtymään "vittumiseksi"? Onko tullut mieleen, että voisit olla pelkästään rehellinen?- muumiperheen isä
Ja luuletko tosiaan, etten ole sitä koskaan kysynyt? Miksi muka? Ei se sen parempaa ole muissakaan suhteissa. Siinä on se vaimon vastaus. Tai sitten esim. humalassa ollessaan uhkaa vetää ranteet auki tai jotain vastaavaa jos haen eroa.
Mutta kuten aiemminkin kirjoitin, minun aloitteestani tehtynä se eroaminen ei ole helppoa. Syinä lähinnä se pelko vaimon alkoholisoitumisesta, syrjäytymisestä ja mahdollisesti jostain paljon pahemmastakin. Oli miten huono puolisina tahansa niin hän on kuitenkin lapsille äiti. Hänen itsetunnolleen se ero omasta päätöksestä olisi helpompi. "Normaalitapauksessa" tuo yksinkertainen eroaminen olisikin ihan päivänselvä juttu.
Nimim. "Rakastuin mä luuseriin" - relle
muumiperheen isä kirjoitti:
Ja luuletko tosiaan, etten ole sitä koskaan kysynyt? Miksi muka? Ei se sen parempaa ole muissakaan suhteissa. Siinä on se vaimon vastaus. Tai sitten esim. humalassa ollessaan uhkaa vetää ranteet auki tai jotain vastaavaa jos haen eroa.
Mutta kuten aiemminkin kirjoitin, minun aloitteestani tehtynä se eroaminen ei ole helppoa. Syinä lähinnä se pelko vaimon alkoholisoitumisesta, syrjäytymisestä ja mahdollisesti jostain paljon pahemmastakin. Oli miten huono puolisina tahansa niin hän on kuitenkin lapsille äiti. Hänen itsetunnolleen se ero omasta päätöksestä olisi helpompi. "Normaalitapauksessa" tuo yksinkertainen eroaminen olisikin ihan päivänselvä juttu.
Nimim. "Rakastuin mä luuseriin"itse käyn parhaillaan läpi saman laista poressia joka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. nyt muutaman vuoden juupas eipäs puheiden ja tekojen jälkeen on saatu eropaperit eteenpäin.eniten huolestuttaa lapset heidän koulu ja tarha ym.mutta pitkästä aikaa olemme pystyneet keskustelemaan kuin aikuset.
eikä toi asioden viivyttely ole tehnyt ainakaan minun sielunelämälle hyvää, olen sisältä täysin kuollut uja tunteeton.
- PikkuMyy1973
Itse koin aikoinani samantapaisia tunteita ja mietin etten missään nimessä, ikinä, voisi jättää miestäni joka kuitenkin on ihan hyvä mutta mielestäni suhteemme ei ollut tyydyttävä. Olimme liian erilaisia, liian erilaiset halut elämältä.
Sitten tein päätöksen. Haluasin erota. Miehelle se oli kamala järkytys, mutta selvisi siitä niinkuin minäkin. Nykyisin olemme hyviä ystäviä ja mies on huomannut nyt itsekin miten hyvä on olla näin..ystävinä ilman romanttista suhdetta toisiimme. - anskuleena
Tee ihmeessä päätös oman elämäsi suhteen, mieti mitä oikeasti haluat! Pitemmän päälle tulet katkeraksi, kun roikut epätyydyttävässä suhteessa. Tietty ennen eron hakemista voit yrittää jutella vaimosi kanssa tilanteestanne. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu ja kuinka koet suhteenne ja myös sen, että olet miettinyt eroa, mutta tunnet sen olevan väärin lapsianne kohtaan. Jos hän ei suostu juttelemaan, kerro hänelle, että nyt riittää. Et missään nimessä ole vastuussa siitä, jos vaimosi alkaa juoda, se on hänen onngelmansa. Alkoholisteja ei mielestäni pidä hyssytellä!! Muista: asioilla on tapana järjestyä. Voimia sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849