Minullakin on kohta kaukosuhde. Ja vasta oikeastaan nyt alan tajuta asian kunnolla.
Olemme seurustelleet 2 vuotta ja nyt poikaystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eilen nuuhkin ihan mielettömästi poikaystäväni t-paitaa ja minulle tuli jo nyt ikävä vaikka hän muuttaa vasta parin viikon päästä. Onnenani on kuitenkin se, että asumme eri paikkakunnilla vain noin vuoden näillä näkymin ja minä muutan sitten perässä samalle paikkakunnalle kuin mieheni.
Meidän suhteessa on luottamus kunnossa enkä kuitenkaan ollenkaan epäile etteikö suhteemme kestäisi välimatkaa. Mutta kuitenkin jo näin etukäteen epäilyttäää miten kestää ikävän tunnetta. Toisaalta ikävöiminen kertoo siitä että rakastaa toista vielä tosi paljon..
Olemme seurustelleet 2 vuotta ja nyt poikaystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eilen nuuhkin ihan mielettömästi poikaystäväni t-paitaa ja minulle tuli jo nyt ikävä vaikka hän muuttaa vasta parin viikon päästä. Onnenani on kuitenkin se, että asumme eri paikkakunnilla vain noin vuoden näillä näkymin ja minä muutan sitten perässä samalle paikkakunnalle kuin mieheni.
Meidän suhteessa on luottamus kunnossa enkä kuitenkaan ollenkaan epäile etteikö suhteemme kestäisi välimatkaa. Mutta kuitenkin jo näin etukäteen epäilyttäää miten kestää ikävän tunnetta. Toisaalta ikävöiminen kertoo siitä että rakastaa toista vielä tosi paljon..
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen nyt kaksikuukautta elänyt kaukosuhteessa joka onneksi viikon sisällä loppuu kun rakkaani muuttaa luokseni mutta omasta kokemuksestani voin sanoa että ikävä on tosi raastavaa ja on päiviä jolloin tuntuu ettei kestäis enää hetkeäkään sitä raastavaa ikävää. mutta annan neuvoksi pidä itsesi kiireisenä ja tee kaikkesi jotta saat kanavoitua ikäväs johonkin . aloita vaikka uus harrastus. minun uusi harrastukseni runoilu on ollut oiva keino purkaa ikävääni.mutta kyllä sen ikävän kestää kun tietää että toinen on se oikea. vaikeaa se on mutta kyllä sen kestää. ja ajattele kun kestät sen raastavan ikävän niin kestät mitä vaan. tsemppiä sinulle ja voimia ikävän kestämiseen sillä niitä tuut tarvimaan.
Minulla on sama tilanne päällä. Miehen kanssa seurusteltu reilu 5 vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa elämme kaukosuhteessa. Meilläkin minun työt veivät minut toiselle paikkakunnalle..viikonloput ovat yhteistä aikaa, mutta ikävän kannalta nekään eivät auta tilannetta. Meidänkin kohdalla on niin, että suhteemme on luonteeltaan etäsuhde n. vuoden verran, jonka jälkeen olisi tarkoitus etsiä paikka, jossa molemmilla on työmahdollisuuksia.
En osaa edes kuvailla kuinka ikävöin miestäni. Ikävöin pieniä juttuja, hetkiä, keskusteluja.. kaikkea..sitä että toinen vaan yksinkertaisesti on lähellä.. Tuntuu, että elämässäni on iso aukko ilman häntä.. En osaa kertoakaan kuinka monta kertaa olen harkinnut ottavani maitojunan takaisin kultani luokse. Haluaisin vaan olla lähellä häntä ja vaikka tämä onkin kaikki väliaikaista, tuntuu se silti niiiiiiin raskaalta ja sietämättömältä. Parisuhteeni on elämäni yksi tärkeimmistä asioista, mutta en myöskään voisi kuvitella jättäväni hyvää työmahd. ja -kokemusta käyttämättä..pattitilanne.
Kunpa minäkin olisin yhtä "vahva" kun kanssasisaret joiden puolisot asuvat mm. toisessa maassa. .
Voimia kaikille samassa elämäntilanteessa oleville!