Minä sinkku, hän ei....

Tuolla aikaisemmin joku kirjoitti ansiokkaasti, että tunteet ja järki eivät kulje käsikädessä.
Olet kokenut saman kuin minäkin. Olen ollut kakkosena jo puoli vuotta, mutta järki ei ole voittanut vielä.

Tilanteeseen pitää vain suhtautua tyynesti ja antaa ajan kulua. Kyllä se järkikin lopulta palaa, kun tunteet haalistuvat.

Nauti kaikessa rauhassa, kun kerta tilaisuus on. Turha on hyppiä pitkin seiniä, tulee vain hulluksi. Kokoa itsesi ja käy treffeillä. Niistäkin voi saada uusia, parempia virikkeitä.

Tuo kuulostaa siltä, että et ole valmis ottamaan vastuuta omista tekemisistäsi vaan vierität syyn ihan muualle. Niinkuin olisit alentuneesti syyntakeinen. Tunteita voi olla vaikka millaisia, mutta jokainen tekee itse valintansa, pysyvätkö housut jalassa vai ei.

"on vaan niin hiton vaikeeta."

Sellainen toiminta, josta ei itse saa välitöntä hyötyä tai tyydytystä voi olla vaikeaa. Sitä sanotaan itsekkyydeksi.

"emme ole pentuja"

Hyvä huomio. Älkää sitten toimiko kuin olisitte päiväkodin alle 3.v ryhmässä.

Nuorempana kans oli suhde ukkomieheen ja oli todella vaikea päästä eroon, vapaita kun oli ympärillä...

Kaduttaa vieläkin. Aikaa meni hukkaan. Ukkomies on huono sijoitus.

Jos olet vaan kerran eksynyt petiin ukkomiehen kanssa niin kylmetä itsesi ja mene vapaan miehen kanssa treffeille.. Et häviä siinä mitään...
Mimittäin ukkomies jakaa sinut vaimon kanssa ja ehkä toisen muunkin naisen kanssa..

Älä jää roikkumaan löysään hirteen... Se ei kannata...

Hyvää syksyä...

mutta pidä totuus mielessäsi.
Etene päivä kerrallaan mutta älä usko kaikkia lupauksia. Älä laske elämääsi hänen varaan,mutta ota kaikki irti yhteisestä ajastanne.
Aika näyttää.. tsemppiä ja ripaus onnea.

Kiitos asiallisesti vastanneille.

Eiköhän se tästä, riutuu minkä riutuu syrän, iteppähän läksin...=)