Miksi mies ei vahvista avioeroa?

Avioeroa haetaan KÄRÄJÄOIKEUDESTA ei mistään maistraatista.

Ekan vaiheen hakemuksella alkaa harkinta-aika. Se kestää vähintään 6kk, mutta ellei vielä 12kk jälkeen kumpikaan ole hakemut avioeroa, koko prosessi raukeaa. Tietenkin sen voi aloittaa alusta...

Avioeron saa vaikka "erotettava" onkin "haluton"... loppupelissä haastemies (=viranomainen) vie tiedoksiannon hänelle.

Ehdottomasti miehellä on oikeus prosessoida eroa omaan tahtiina. Sitä en yrittänyt viestissäni kritisoida. Mietiskelen vaan sitä, että voiko olla niin, että mies kuitenkin haluaisi jatkaa avioliittoa kanssani, mutta ei koe olevansa arvollinen olemaan minun puolisoni? Vai onko kyse siitä, ettei mies kykene tekemään päätöstä? Vai siitä, ettei hänkään ole valmis siihen? Sitä valmiutta minä tässä mietin, koska toisaalta painostaa minua tekemään ratkaisun, koska ei kestä omaa pahaa oloaan. Minä olen sitä mieltä, että jos hän ei kestä omaa pahaa oloa, hänen pitää ratkaista tilanne ITSE, eikä painostaa minua ratkaisemaan tilannetta. Mutta jos kyse on siitä, että hän haluaisi jaktaa, niin ymmärrän, ettei hän ratkaise tilannetta. Tilanteemme on ajautunut aikamoiseen umpikujaan. Minä haluaisin jatkaa avioliittoa, siksi en ole eroa vahvistanut, mutta järki pistää vastaan. Siksi minäkin mietin asiaa.

ap täällä kirjoitti:

Ehdottomasti miehellä on oikeus prosessoida eroa omaan tahtiina. Sitä en yrittänyt viestissäni kritisoida. Mietiskelen vaan sitä, että voiko olla niin, että mies kuitenkin haluaisi jatkaa avioliittoa kanssani, mutta ei koe olevansa arvollinen olemaan minun puolisoni? Vai onko kyse siitä, ettei mies kykene tekemään päätöstä? Vai siitä, ettei hänkään ole valmis siihen? Sitä valmiutta minä tässä mietin, koska toisaalta painostaa minua tekemään ratkaisun, koska ei kestä omaa pahaa oloaan. Minä olen sitä mieltä, että jos hän ei kestä omaa pahaa oloa, hänen pitää ratkaista tilanne ITSE, eikä painostaa minua ratkaisemaan tilannetta. Mutta jos kyse on siitä, että hän haluaisi jaktaa, niin ymmärrän, ettei hän ratkaise tilannetta. Tilanteemme on ajautunut aikamoiseen umpikujaan. Minä haluaisin jatkaa avioliittoa, siksi en ole eroa vahvistanut, mutta järki pistää vastaan. Siksi minäkin mietin asiaa.

Lue lisää

Näihin kysymyksiin saat parhaiten vastauksen häneltä itseltään!

Minun arvaukseni on, että mies ei uskalla tehdä päätöstä, koska silloi VASTUU OLISI HÄNELLÄ. Jos ja kun sinä teet eropäätöksen, niin hän voi sitten itselleen aina selittää, että se olit SINÄ, joka tämän ratkaisun teki.

Selitys on hyvä siinä tapauksessa, jos hommat jatkossa menee pieleen... Jos hommat taas jatkossa miehellä sujuu hyvin, niin hän on iloinen siitä, että SINÄ teit ratkaisun.

Sitten tietysti on aina olemassa se monelle miehelle tyypillinen ratkaisu, että etsiskelee koko ajan uutta naista ja pitää avioliittoanne ikäänkuin varalla vielä. Ja heti, kun sopiva nainen ilmaantuu, hän on aivan vlamis tekemään eropäätöksen.

ap täällä kirjoitti:

Ehdottomasti miehellä on oikeus prosessoida eroa omaan tahtiina. Sitä en yrittänyt viestissäni kritisoida. Mietiskelen vaan sitä, että voiko olla niin, että mies kuitenkin haluaisi jatkaa avioliittoa kanssani, mutta ei koe olevansa arvollinen olemaan minun puolisoni? Vai onko kyse siitä, ettei mies kykene tekemään päätöstä? Vai siitä, ettei hänkään ole valmis siihen? Sitä valmiutta minä tässä mietin, koska toisaalta painostaa minua tekemään ratkaisun, koska ei kestä omaa pahaa oloaan. Minä olen sitä mieltä, että jos hän ei kestä omaa pahaa oloa, hänen pitää ratkaista tilanne ITSE, eikä painostaa minua ratkaisemaan tilannetta. Mutta jos kyse on siitä, että hän haluaisi jaktaa, niin ymmärrän, ettei hän ratkaise tilannetta. Tilanteemme on ajautunut aikamoiseen umpikujaan. Minä haluaisin jatkaa avioliittoa, siksi en ole eroa vahvistanut, mutta järki pistää vastaan. Siksi minäkin mietin asiaa.

Lue lisää

eiköhän olisi parasta, että keskustelisit asiasta ihan nokikkain miehesi kanssa. Täällä tuskin vieraat ihmiset osaavat antaa oikeita neuvoja.

............... kirjoitti:

eiköhän olisi parasta, että keskustelisit asiasta ihan nokikkain miehesi kanssa. Täällä tuskin vieraat ihmiset osaavat antaa oikeita neuvoja.

oikeat vastaukset saisi mieheltä, joka ei suostu vastaamaan puhelimeen, ei viesteihin, saatikka tapaamaan nokikkain. En minä teiltä ratkaisuja ja varmoja vastauksia pyydäkään, vain arvailuja, olenko lainkaan oikeilla jäljillä omissa arvailuissani. Tällaisessa tilanteessa ei aina uskalla luottaa pelkästään omiin arviohin. Siksi vaan kartoitan olenko lainkaan kartalla. Ei sen vakavampaa.

samainen ap kirjoitti:

oikeat vastaukset saisi mieheltä, joka ei suostu vastaamaan puhelimeen, ei viesteihin, saatikka tapaamaan nokikkain. En minä teiltä ratkaisuja ja varmoja vastauksia pyydäkään, vain arvailuja, olenko lainkaan oikeilla jäljillä omissa arvailuissani. Tällaisessa tilanteessa ei aina uskalla luottaa pelkästään omiin arviohin. Siksi vaan kartoitan olenko lainkaan kartalla. Ei sen vakavampaa.

Lue lisää

Oma exäni ilmoitti hankkineensa kämpän ihan out of the blue. Oli kuulemma ahdistunut ja harkitsi eroa. Se oli ihan valtava järkytys tajuta että toinen voi tehdä noin selän takana puhumatta sille toiselle mitään ja kun oli 2 pientä lasta vielä. Miten suhdetta voi parantaa, jos ei tiedä siinä olevan toisen kannalta vikaa?

No hän muutti pois ja seuraava puoli vuotta pohdittiin haetaanko eroa vai ei. Kerta toisen jälkeen sain pettyä, kun halusi eroa ja sitten hetken päästä taas ei. Pistin 1. vaiheen sitten itse ja sanoin, että on puoli vuotta aikaa päättää haluaako sitä eroa. MInä en halunnut, mutten suostunut olemaan kynnysmattonakaan. Puolen vuoden päästä sitten 2. vaiheen papereiden jälkeen halusi lopullista eroa ja se haettiin. Syykin selvisi kun 2 vkoa eropäätösen tulosta selvisi, että kaiken venkoilun takana oli tuon puolen vuoden harkinta-ajan ajan ollut toinen suhdeviritelmä.

Koomista tässä on se, että vieläkin saan joskus kuulla, että minä halusin/hain eroa! Mitä muutakaan siinä tilanteessa olisi voinut tehdä kun kaikki luottamus toiseen oli mennyt. On se kumma kun jotkut miehet ei ota vastuuta ja hae sitä eroa, jos yhdessäkään ei voida enää asua. Ei toista ihmistä voi pitää hyllyllä siltä varalta, että uutta ja ehompaa ei löydykään. Tunteet ne on sillä jätetylläkin.

Teillä on käsittääkseni vielä päätöksen jälkeen 6 kk aikaa, jonka jälkeen ero raukeaa jos sitä ei lopullisesti haeta. Eiköhän olisi aika nostaa asiat pöydälle ja päättää yhdessä miten edetään? Jos et miestä saa kiinni, niin kannattaisiko sitä eroa ihan itsensä takia harkita. Ettehän te nytkään ole yhdessä?

vellihousut äijät kirjoitti:

Oma exäni ilmoitti hankkineensa kämpän ihan out of the blue. Oli kuulemma ahdistunut ja harkitsi eroa. Se oli ihan valtava järkytys tajuta että toinen voi tehdä noin selän takana puhumatta sille toiselle mitään ja kun oli 2 pientä lasta vielä. Miten suhdetta voi parantaa, jos ei tiedä siinä olevan toisen kannalta vikaa?

No hän muutti pois ja seuraava puoli vuotta pohdittiin haetaanko eroa vai ei. Kerta toisen jälkeen sain pettyä, kun halusi eroa ja sitten hetken päästä taas ei. Pistin 1. vaiheen sitten itse ja sanoin, että on puoli vuotta aikaa päättää haluaako sitä eroa. MInä en halunnut, mutten suostunut olemaan kynnysmattonakaan. Puolen vuoden päästä sitten 2. vaiheen papereiden jälkeen halusi lopullista eroa ja se haettiin. Syykin selvisi kun 2 vkoa eropäätösen tulosta selvisi, että kaiken venkoilun takana oli tuon puolen vuoden harkinta-ajan ajan ollut toinen suhdeviritelmä.

Koomista tässä on se, että vieläkin saan joskus kuulla, että minä halusin/hain eroa! Mitä muutakaan siinä tilanteessa olisi voinut tehdä kun kaikki luottamus toiseen oli mennyt. On se kumma kun jotkut miehet ei ota vastuuta ja hae sitä eroa, jos yhdessäkään ei voida enää asua. Ei toista ihmistä voi pitää hyllyllä siltä varalta, että uutta ja ehompaa ei löydykään. Tunteet ne on sillä jätetylläkin.

Teillä on käsittääkseni vielä päätöksen jälkeen 6 kk aikaa, jonka jälkeen ero raukeaa jos sitä ei lopullisesti haeta. Eiköhän olisi aika nostaa asiat pöydälle ja päättää yhdessä miten edetään? Jos et miestä saa kiinni, niin kannattaisiko sitä eroa ihan itsensä takia harkita. Ettehän te nytkään ole yhdessä?

Lue lisää

Vellihousuja varmaan kummankin miehet tosiaan. Meillä on siis vielä 4kk aikaa ennenkuin ero on joko vahvistettava avioeroksi tai sitten homma raukeaa ja avioliitto jää voimaan. Totta on, että asiat pitäisi nostaa esiin, mutta minä olen kaiketi sen verran jääräpää, että pakotan miehen vastuunottamiseen. Itse en tee ainakaan vielä lopullista päätöstä. Jo senkin takia, että minä haluaisin suhteen vielä jatkuvan. Jos mies ei halua, hän ottakoo eron. Nyt ainakin tuntuu tältä. Siksi minussa elää pieni toivo, että olisiko vielä mahdollista, että avioliitto saataisiin toimimaan, olisko miehellä sittenkin halua yrittää vielä, kun ei ole vienyt kakkospapereita. Vai onko tosiaan vain vellihousu?!? Aika näyttää. Ei tämä ole päivän päälle tämä tilanne ratkaistava...

vellihousut äijät kirjoitti:

Oma exäni ilmoitti hankkineensa kämpän ihan out of the blue. Oli kuulemma ahdistunut ja harkitsi eroa. Se oli ihan valtava järkytys tajuta että toinen voi tehdä noin selän takana puhumatta sille toiselle mitään ja kun oli 2 pientä lasta vielä. Miten suhdetta voi parantaa, jos ei tiedä siinä olevan toisen kannalta vikaa?

No hän muutti pois ja seuraava puoli vuotta pohdittiin haetaanko eroa vai ei. Kerta toisen jälkeen sain pettyä, kun halusi eroa ja sitten hetken päästä taas ei. Pistin 1. vaiheen sitten itse ja sanoin, että on puoli vuotta aikaa päättää haluaako sitä eroa. MInä en halunnut, mutten suostunut olemaan kynnysmattonakaan. Puolen vuoden päästä sitten 2. vaiheen papereiden jälkeen halusi lopullista eroa ja se haettiin. Syykin selvisi kun 2 vkoa eropäätösen tulosta selvisi, että kaiken venkoilun takana oli tuon puolen vuoden harkinta-ajan ajan ollut toinen suhdeviritelmä.

Koomista tässä on se, että vieläkin saan joskus kuulla, että minä halusin/hain eroa! Mitä muutakaan siinä tilanteessa olisi voinut tehdä kun kaikki luottamus toiseen oli mennyt. On se kumma kun jotkut miehet ei ota vastuuta ja hae sitä eroa, jos yhdessäkään ei voida enää asua. Ei toista ihmistä voi pitää hyllyllä siltä varalta, että uutta ja ehompaa ei löydykään. Tunteet ne on sillä jätetylläkin.

Teillä on käsittääkseni vielä päätöksen jälkeen 6 kk aikaa, jonka jälkeen ero raukeaa jos sitä ei lopullisesti haeta. Eiköhän olisi aika nostaa asiat pöydälle ja päättää yhdessä miten edetään? Jos et miestä saa kiinni, niin kannattaisiko sitä eroa ihan itsensä takia harkita. Ettehän te nytkään ole yhdessä?

Lue lisää

Se aika I-vaiheen paperin jättämisestä on 12 kk!

Eron saa aikaisintaan 6 kk kuluttua ja viimeistään on tehtävä II-vaiheen hakemus 12 kk:n kuluessa I-vaiheen hakemuksesta.

Jos II-vaihetta ei tuon 12 kk:n kuluessa haeta, asia raukeaa ja on taas aloitettava alusta I-vaiheen kanssa.

siinä ne rajat kirjoitti:

Se aika I-vaiheen paperin jättämisestä on 12 kk!

Eron saa aikaisintaan 6 kk kuluttua ja viimeistään on tehtävä II-vaiheen hakemus 12 kk:n kuluessa I-vaiheen hakemuksesta.

Jos II-vaihetta ei tuon 12 kk:n kuluessa haeta, asia raukeaa ja on taas aloitettava alusta I-vaiheen kanssa.

Lue lisää

siis meillä tulee 4kk päästä tuo 12 kk täyteen.

ap taas kirjoitti:

Vellihousuja varmaan kummankin miehet tosiaan. Meillä on siis vielä 4kk aikaa ennenkuin ero on joko vahvistettava avioeroksi tai sitten homma raukeaa ja avioliitto jää voimaan. Totta on, että asiat pitäisi nostaa esiin, mutta minä olen kaiketi sen verran jääräpää, että pakotan miehen vastuunottamiseen. Itse en tee ainakaan vielä lopullista päätöstä. Jo senkin takia, että minä haluaisin suhteen vielä jatkuvan. Jos mies ei halua, hän ottakoo eron. Nyt ainakin tuntuu tältä. Siksi minussa elää pieni toivo, että olisiko vielä mahdollista, että avioliitto saataisiin toimimaan, olisko miehellä sittenkin halua yrittää vielä, kun ei ole vienyt kakkospapereita. Vai onko tosiaan vain vellihousu?!? Aika näyttää. Ei tämä ole päivän päälle tämä tilanne ratkaistava...

Lue lisää

Puhutko miehellesi ihan livenä tuohon tyyliin?
Vittuilemalla saat kyllä miehen ne eropaperit lähettämään.

ap taas kirjoitti:

siis meillä tulee 4kk päästä tuo 12 kk täyteen.

Kuule, ap, jos sinulle on noin tärkeätä olla oikeassa eli et itse tee ratkaisua vaan annat ns. vastuun miehelle, mitä oikein jääräpäisyydelläsi haet? Sitäkö, että vielä 20 vuoden jälkeen onnettomana kyselet netissä ja vankotat, ettet ainakaan sinä tee lopullista päätöstä?

Miehesi on itse asiassa selvääkin selvemmin jo tehnyt päätöksensä. Hän on laiska, pirullinen, mukavuudenhaluinen - ihan mitä tahansa. Hän pitää sinua varoilla eli pompottaa muun tekemisen puutteessa. Mutta saat lentävän lähdön, kun mies vuosien kiusaamisen jälkeen löytää "elämänsä naisen".
Hän on aika tyypillinen mies!

Eräät tuttavani ovat vastaavassa tilanteessa tehneet näin: He ovat ottaneet jonkun toisen mukaansa ns. todistajaksi (ihan vain, ettei myöhemmin tarina muutu). Jossainhan mies majailee, menkää sinne. Kysy suoraan, haluaako mies jatkaa sinun ja vain sinun kanssasi avioliittoa vai haluaako eron.
Myöhemmin miehen vastauksella on kuulija.
Toimi vastauksen mukaan.

Mitä etua?
Jos ja kun mies säheltää jotakin vastaukseksi, kysy, kumpi vai yhdessäkö pannaan asia eteenpäin. Jos hän sanoo, että "tee sinä", asia on selvä. Myöhemmin hän ei pääse sanomaan, ettei ottanut kantaa avioliiton loppumiseen.
Monella on ollut mukana isä, veli, äiti eli anoppi (ihan rauhallisesti). Toimi huutamatta ja selvinpäin ja rauhallisesti Asia asiana.
Kokeile!
Muuten jahkaat tuomiopäivään asti ja lopulta vedät tyhjän arvan.
Tsemiä ja toimintaa!

samainen ap kirjoitti:

oikeat vastaukset saisi mieheltä, joka ei suostu vastaamaan puhelimeen, ei viesteihin, saatikka tapaamaan nokikkain. En minä teiltä ratkaisuja ja varmoja vastauksia pyydäkään, vain arvailuja, olenko lainkaan oikeilla jäljillä omissa arvailuissani. Tällaisessa tilanteessa ei aina uskalla luottaa pelkästään omiin arviohin. Siksi vaan kartoitan olenko lainkaan kartalla. Ei sen vakavampaa.

Lue lisää

Eikö se ole aika selvä jos mies ei suostu mitenkään kommunikoimaan? Kannattaako tuota sen enempää miettiä? Ihan muuten hyviä miehiä jätetään sen takia, että eivät osaa riittävän hyvin puhua. Mielestäni on vielä pahempi ettei edes HALUA puhua.

En minä ainakaan edes suostuisi tuollaisen jälkeen jatkamaan.

Ja vielä, et varmaan edes saisi häneltä mitään oikeita vastauksia.

Poikki ja pinoon!

on olemassa... kirjoitti:

Näihin kysymyksiin saat parhaiten vastauksen häneltä itseltään!

Minun arvaukseni on, että mies ei uskalla tehdä päätöstä, koska silloi VASTUU OLISI HÄNELLÄ. Jos ja kun sinä teet eropäätöksen, niin hän voi sitten itselleen aina selittää, että se olit SINÄ, joka tämän ratkaisun teki.

Selitys on hyvä siinä tapauksessa, jos hommat jatkossa menee pieleen... Jos hommat taas jatkossa miehellä sujuu hyvin, niin hän on iloinen siitä, että SINÄ teit ratkaisun.

Sitten tietysti on aina olemassa se monelle miehelle tyypillinen ratkaisu, että etsiskelee koko ajan uutta naista ja pitää avioliittoanne ikäänkuin varalla vielä. Ja heti, kun sopiva nainen ilmaantuu, hän on aivan vlamis tekemään eropäätöksen.

Lue lisää

Kyllä se on niin että mies pitää usein omaa aviovaimoa vain varalla ja etsii koko ajan naista että ei jää vahingossakaan yksin. Nainen pärjää yksinkin, mies ei pärjää. Ja mies eroaa sitten kuin on löytänyt jonkun jonka kanssa voi solmia taas avioliiton. Näin on ollut maailman ajan ja näin se tulee olemaan.

Tuon voi sanoa myös satiirimielessä. Vaimo on miehen mielestä niin tyhmä että on aivan turha selittää mitään kun se ei ymmärrä yhtään mistään mitään. On turha pyytää anteeksi kun se ei vaikuta mihinkään. Sama vaikerrus jatkuu ja jatkuu. Ja kun se kerta on niin tyhmä ja ärsyttävä ei sitä voi katsella niin täytyy mennä vieraisiin että joku edes tajuaisi miten raskasta hänellä on typeryksen kanssa.
Tiedän mistä puhun sillä minulla on siitä omakohtaista kokemusta.

asjafdsk kirjoitti:

Tuon voi sanoa myös satiirimielessä. Vaimo on miehen mielestä niin tyhmä että on aivan turha selittää mitään kun se ei ymmärrä yhtään mistään mitään. On turha pyytää anteeksi kun se ei vaikuta mihinkään. Sama vaikerrus jatkuu ja jatkuu. Ja kun se kerta on niin tyhmä ja ärsyttävä ei sitä voi katsella niin täytyy mennä vieraisiin että joku edes tajuaisi miten raskasta hänellä on typeryksen kanssa.
Tiedän mistä puhun sillä minulla on siitä omakohtaista kokemusta.

Lue lisää

Sitä sattuu.Joskus voi mennä naimisiin typeryksen kanssa.

täytyy allekirjoittaa ennen kuin ero astuu voimaan. Riittää että toinen allekirjoitaa.