On mieskavereita, mutta kukaan ei ilmeisesti välitä mun seurasta niin paljoa että viitsis itse ottaa yhteyttä. Vaikka oon ystävällinenkin. Itse pitäs aina ottaa yhteyttä, mut en jaksa. Naisten suhteen on vielä vaikeampaa. Naiskavereita on muutama IRL ja mailikavereita vieläkin enemmän. Mailikaverit aina kirjoittelee vähän väliä että on taas uus poikaystävä rinnalla, toisilla taas ei ole poikaystävää, siltikää ketään en saa tavattua koskaan kasvokkain. Vaikka oon yrittänyt tehdä mitä tahansa, olla vaikeasti tavoiteltava vähän itsekin, ollut jankkaamatta siitä tapaamisesta tai sit maininnut sen montakin kertaa niin mikään ei tehoa kehenkään naiseen. Aina jotkut ensin innostuvat musta aluksi mut sitten kaikki lopahtaa eikä juttu edisty millään vaikka suhtautuisin millä tavalla tahansa. Tuntuu että naisetkin vaan ottaa jonkun itselleen mut mä en saa koskaan ketään itselleni, koska en pääse tapaan ees ! Mieskavereiden kans ei voi mennä mihinkään että tapais heti kasvokkain kivoja naisia, kun ei ne lähde. Mätänen täällä vanhempien luona vielä 20v. ja toivon että pääsis tästä kylästä muuttaan isompaan kaupunkiin opiskeleen, täälläkään mulla ei ole yhtään ystävää tai kaveria...En mielestäni oo ruma enkä tylsä mut silti nyt mietin mikä helvetti mussa on vikana kun en kelpaa kenenkään seuraan.
Nyppii yksinäisyys...
Tympiintynyt mies...
7720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mihinkään porukkaan että ois mukavaa, missä olis EES NAISIA JUTTUSEURAKSI ! Kenelläkään en muka kelpaa. Turhaa lähteä mihinkään yksinään vaikka autolla kun ei tunne muista kaupungeista ketään, kenen seurassa vois olla. En pääse mihinkään yöelämään kiinni kun ei ole mahdollisuuksia. Muut kun vaan toisinaan kuulee lähtevän autolla johonkin kaupunkiin ( vaikka Helsinki, Tampere, Turku ) viettään kaverien kanssa aikaa, koska on mahdollisuus saada yöpaikka. Mut mulla ei ! Kerran tunsin itseni idiootiksi kun menin yksinäni yhteen tapahtumaan, enkä saanut mitään seuraa kenestäkään, siihen loppu hauskanpito...
näinhän se aina välillä on...
Toi kuullostaa jo pahalta joskin sairaanloiselta?
Mitenkä sulla ei oo kavereita?Ooks joku tuppisuu?
Mistä tuppukylästä sä oikeen tuut?
moi. Kuulosti pahalta. En tiedä osaanko auttaa, mut tuskin tilanne on noin toivoton. Ainakin turussa on paikkoja missä voi sekä tutustua uusiin ihmisiin että olla yötä. (varasuunnitelmaksi kannattaa silti tiedostaa hostellin ym. halpismajan sijainti) Tämä on liian julkinen areena yksityiskohtiin, mut etsivä löytää. Kannattaa etsiä opiskelijaympyröistä. Opiskelijat on muutenkin rennonpia tutustumaan vieraisiin mm. urheilun/biliksen/bileiden merkeissä ja kun olet tutustunut yhteen-kahteen, niin pääset niiden mukana tutustumaan muihin, ehkä mielenkiintoisempiin ihmisiin. Ja täällä on enemmistö naisia! Joku kotikaupunkis kaveri tekis tästä tietty vähän helpompaa. Voit myös liittyä johonkin aktiiviseen sähköpostilistaan (se on sallittua, muttei suositeltavaa) ja mennä niiden yleisiin (painotus siis sanalla "yleisiin", muuten käy ikävästi) bileisiin. Se vaatii kyllä taiteilua, mut osakunnat /vaihtarijärjestöt ym. vois tärpätä.
Ja jos joku utelee liikoja koulutaustoista voit joko kertoa totuuden tai puhua jostain etäpisteestä raumalla/porissa jne. Jos sulla on keskustelun aiheet valmiina niin kukaan tuskin kysyy. Onnea matkaan!
Sulla on vielä kaikki mahollista! Mutta minäpä asun mamman luona ja olen jo 28v!!!
Naisia ei ole ollut ja ei ole näköpiirissäkään!!!
Johonki pitäs päästä töihin niin sen kautta tutustuis ihmisiin, molempiin sukupuoliin.
Mutta ku ei pääse niin ei pääse. ehkä 10v päästä, mutta siihen asti ku on puhumatta niin osaako sitä puhua enää sitte?
kuule, kyllä sullekin vielä niitä omia ystäviä löytyy. Opiskelemaan lähteminen on varmasti paras keino hankkia niitä, opiskelijaelämä on niin vilkasta ja tapahtumia on joka illalle, joten sitten ei tarvitse enään yksin kotona rypeä itsesäälissä. Välillä on tietty huonompia päiviä, mutta sitten kun tunnet itsesi rohkeaksi taas niin ei muuta kuin ottamaan riskiä ja tutustumaan ihmisiin. Pää pystyyn vaan, jos jaksat hymyillä ja olet ystävällinen niin totta kai saat enemmin tai myöhemmin oikeita ystäviä! Luulen että sinun on kuitenkin parasta olla ihan oma itsesi eikä "yrittää tehdä mitä tahansa"; aitous, luonnollisuus ja avoimuus on kuitenkin tosi sympaattisia ja viehättäviä piirteitä kaikissa. Siten vedät puoleesi sellaisia ihmisiä jotka sinulle parhaiten sopivat.
Mä ymmärrän sun tilanteen täysin!! miten hyvin ymmärränkään! mäki asun kotona vielä ja pieni on paikkakunta, opiskellukin olen, siltä ajalta sain muutamia ystäviä mut nekin jo seurustelee ja ei ne sit minnekään halua koskaan mennä. Paras ystäväki on, mut hänki muutti kauas.... ja töissäkin toki käyn mut ei oo montaa työkaveria. Tuntuu enää tässä iässä mahdottomalta tuo ystävien saanti, sillon ku oli koulussa se oli helppoa nykyään ei sit enää ollenkaan.. missään ei voi tavata miehiä ku missään ei käy... ja vaik kui joku käskiks et mee yksin jne ni oon sen kyl joitain kertoi tehny ja hitto oli tylsää! siinä saanu tutustutta keneneenkään, kaikki muut oli jollain kaveriporukalla ja katto vähän nenänvartta pitkin et mitä toi ämmä tohon tulee jne... Ja moni sanoo et lähe jonneki kauemmmas että saat vaihtelua mut millä rahalla mäkään mitään hotelliyötä maksaisin jne ja kaverieta ei oo kenen luona yöpyä. Ja oisko se nyt hitto vie, yksin hauskaa??